Haluaisin sekä terveiltä että bipoilta mielipiteitä suhteeseen liittyvistä asioista. Seukkasin vuoden poikaystäväni kanssa. Tietenkin tämä bipous vaikuttaa suhteeseen usein aika paljonkin. Varsinkin kun se on juuri todettu alkuvuodesta eikä kunnollista lääkitystä ole ollu. No kuitenki erosimme 4 kuukautta sitten. Minä jätin kun suhde oli mennyt yhdeksi isoksi riitelyksi molempien osalta. Lähetin hänelle viestiä viikko sitten jossa pyysin anteeksi kaikkea pahaa mitä olin sanonut raivoissani. En tykkää erota hunoissa väleissä koska olen aina kaikkien kans pystyny pysyy väleissä. Paha makuhan siitä vaan jää jos ei voi koskaan selvittää asioita. Hänen mielestään kaikki on mun vikaani eikä hänessä ole mitään vikaa tai niin hän antaa ymmärtää. Haukku mut pystyyn kun yritin selvittää välejä. Hän ei pyytänyt omia tekojaan millään tavalla anteeksi. Vaikka olenkin bipo niin kyllä hänessäkin vikaa oli paljon ja on hyvin hankala ihminen. Hän syytti jopa alkoholin käytöstään minua. On alkanut juomaan minun vuokseni ja hautoo itsemurhaa ja on masentunut. Miksi minä olen vastuussa aikuisen ihmisen teoista? En minäkään oo alkanu juomaan tai suunnittelee itsaria kun joku on kohdellut mua huonosti. Siks just asiat pitäis selvittää et kumpikin pääsis eteenpäin elämässä. Nyt pelkään et se tekee itsarin ja mä oon syyllinen siihen ja kannan syyllisyyttä koko elämäni ajan. Hän oli kuulemma masentunu ennen muakin.
>Oon varmasti satuttanut häntä paljon kun oon ollu vihanen tai masentunut mutta siks ne pitäis myöskin selvittää. Hän ei koskaan tajunnu että miten sairaus vaikuttaa ihmiseen. Ei tietty saa mennä sairauden taakse mutta kyllähän se vaikuttaa moneen asiaan. Saattaa vaikuttaa siltä et valehtelen ku mielialat pomppii miten sattuu. Syytti mua harhaluulosesti kaikesta valehtelusta mut ei kuitenkaan sanonu et mitä muka olin valehdellu. Kai ne pitäis kertoo sit mulle. Tietosesti en ollu mitään huijannut. Hän iski itse usein mulle arkiin asioihin ja provos mut vihaisuuteen asti. Enkä tarkota sitä että mussa ei olis ollu vikaa vaan sitä että hänkin teki asioita väärin. Miks vaan mun virheistä puhutaan. Käski mun vielä tappaamaan itseni kun yritin selvittää asioita. Onko se nyt sitten oikein? Mietin nyt vaan et olenko mä se ainut inhottava ihminen tässä asiassa? Elämässä pitäis osata antaa anteeksi. Oon itsekin pystynyt antamaan anteekis ihmiselle joka rikkoi mut täysin pitkässä suhteessa. Pitää antaa anteeksi itsensä takia ettei muutu katkeraksi ja vihaiseksi ihmiseksi.
Hulluinta täs on se ettei me olla edes koskaan nähty. Tää oli siis nettisuhde niin sairaalta ku se kuullostaaki. Me ei tiedetä toistemme ulkonäköä joten ei kai tää mitään aitoo rakkautta koskaan ollut. Joskus tulee mieleen et ottiko tää poika tän jutun liian vakavasti.
>Oon varmasti satuttanut häntä paljon kun oon ollu vihanen tai masentunut mutta siks ne pitäis myöskin selvittää. Hän ei koskaan tajunnu että miten sairaus vaikuttaa ihmiseen. Ei tietty saa mennä sairauden taakse mutta kyllähän se vaikuttaa moneen asiaan. Saattaa vaikuttaa siltä et valehtelen ku mielialat pomppii miten sattuu. Syytti mua harhaluulosesti kaikesta valehtelusta mut ei kuitenkaan sanonu et mitä muka olin valehdellu. Kai ne pitäis kertoo sit mulle. Tietosesti en ollu mitään huijannut. Hän iski itse usein mulle arkiin asioihin ja provos mut vihaisuuteen asti. Enkä tarkota sitä että mussa ei olis ollu vikaa vaan sitä että hänkin teki asioita väärin. Miks vaan mun virheistä puhutaan. Käski mun vielä tappaamaan itseni kun yritin selvittää asioita. Onko se nyt sitten oikein? Mietin nyt vaan et olenko mä se ainut inhottava ihminen tässä asiassa? Elämässä pitäis osata antaa anteeksi. Oon itsekin pystynyt antamaan anteekis ihmiselle joka rikkoi mut täysin pitkässä suhteessa. Pitää antaa anteeksi itsensä takia ettei muutu katkeraksi ja vihaiseksi ihmiseksi.
Hulluinta täs on se ettei me olla edes koskaan nähty. Tää oli siis nettisuhde niin sairaalta ku se kuullostaaki. Me ei tiedetä toistemme ulkonäköä joten ei kai tää mitään aitoo rakkautta koskaan ollut. Joskus tulee mieleen et ottiko tää poika tän jutun liian vakavasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nämä on vähän vaikeita asioita. Monet bipojen eksät ovat ehkä katkeria juuri sen vuoksi, etteivät he ymmärrä kuinka paljon sairaus vaikuttaa. Hullun niskaan on helppo heittää kaikki syyt, kun ei ymmärretä ja he luulevat, että teemme tämän ilkeyttämme. Eipä kyllä siltä kuulosta, että tuo "eksäsi" kovin kiltti olisi itsekään. Se on tärkeää, että pyysit anteeksi ja yritit selvittää asioita. Ja tosiaan, jos ette edes ole tavanneet, niin aika vakavasti tämä poika on tosiaan asiat ottanut. Netti on kuitenkin pelkkä virtuaalimaailma. Ettehän te aidosti edes voi tuntea toisianne. Kyllähän minäkin olen näitä tarinoita kuullut nettisuhteista, joten ei se nyt ihan sairasta sentään ole. Taitaa olla nykypäivän ilmiö tuo netissä "seukkaaminen". Ehkä hän vielä joku päivä ymmärtää asiat, ja pystyy antamaan sinulle anteeksi. Itse en saanut eksältäni koskaan minkäänlaista anteeksipyyntöä teoistaan. Se on surullista, ettei aikuiset ihmiset kykene keskustelemaan asiallisesti.
Suosittelen asian ja suhteen unohtamista saman tien ja lopullisesti. Aika ja etäisyys parantavat 95%:n varmuudella haavat. Molemmilta.
Ehkä ei ois pitänyt ottaa yhteyttä. Hassuu vaan et täällä monet eksät toivoo anteekspyyntöä bipolta ja sitten se onki huono asia jos yrittää asioita selvittää. Viikko sitten se ei itse lopettanut juttua vaan käänsi koko aika kaikki asiat silleen että mä oon huono kaikessa. Ei vaan meijän jutussa vaan ihan kaikessa teen kaikki väärin. Miten se voi olla mahdollista et yhdessä ihmises on vaan vikoja eikä mitään hyvää.
itse olen sitä mieltä jos puolison käytös muuttuu erittäin vakavasti ( johtuen maniasta tai hyposta ) annan yleensä haukkujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska tämä joka huutaa, haukkuu ja käyttäytyy erillalailla ei ole se ihminen jota rakastan vaan se on sairaus joka puhuu nyt. Toki tiedän ja kuulostelen tilannetta että johtuuko tämä tilanne aina sairaudesta, jos ei niin otan kyllä huudoista opikseni ja kuuntelen mitä toisella on sanottavaa. Ei bipo ole "valinnut" omaa sairauttaan haluamalla sitä.
Ei hän usko mitään mitä yritin sanoa. On pakkomielteisesti sitä mieltä että oon pelkkä valehtelija. Eikä hän ole ottanut koko sairaudesta mitään selvää. Kaikki mitä hän sanoi oli ihan väärää tietoa koko asiasta. Nytkin hänen piti ihan välttämättä saada se kuuluisa viimeinen sana. Mistään asioista ei voinu keskustella aikuisten tapaan. Piti vaan syyttää ja haukkua. Oon kyl sitä mieltä ettei bipojen kannata seurustella tunneihmisten kanssa. Siitä ei taida tulla mitään. Kumppanin pitäis tietää tästä sairaudesta paljon ja ymmärtää miten sairaus saattaa muuttaa käytöstä. Sitä ei saisi ottaa itteensä. Kumppanin pitäis olla myös henkisesti vahva, omistaa hyvä itsetunto ja olla tasapainossa itsensä kanssa.
Tällä palstalla on jotkut sanoneet että me bipot käännetään asiat toisten vioiksi ja syytellään. Mikäs tekosyy tällä mun "eksällä" sitten on kun kaikki mun sanomat asiat kääntää itselleen edulliseksi ja käyttää niitä mua vastaan? Jotenki niin vaikeeta kun toinen ei pysty selvittämään asioita.
Jospa tässä on kyseessä exäsi jonkinlaisesta suojamekanismista. Hän uskottelee (tai ehkä oikeasti luulee) itselleen, että sinä valehtelet kaikesta, koska pelkää tulevansa nolatuksi ja pelkää että häntä loukataan jollain tavoin. Silloin hänen on helpompaa olla sinua vastaan joka asiassa. En usko, että kukaan ihminen valehtelee täysin jokaisessa asiassa, joten aika absurdilta tämän henkilön toiminta kuulostaa. Ja jos hänellä on itselläänkin masennusta, niin sekin saattaa vaikuttaa taas hänen tapaansa reagoida asioihin. Ihmettelen, että miksei hän itse jättänyt sinua, jos kerran olet hänestä huono ihminen? Vaikuttaa vähän siltä, että hän haluaa heittäytyä uhriksi tässä teidän jutussanne. Hän ei ehkä osaa ottaa vastuuta elämästään, asioistaan ja tunteistaan.
Tuollaiset yhteydenotto -asiat ovat vaikeita, koska ei tiedä mitä toinen haluaa. Tarkoitit varmasti hyvää, kun pyysit anteeksi ja yritit selvittää asioita. Hän on sitten taas saattanut ymmärtää asian jotenkin väärällä tavalla. Ehkä hän on niitä ihmisiä, joiden pitää rauhassa nuolla haavansa eli aika parantaa. Tai sitten hän ei pysty koskaan kohtaamaan näitä asioita, ettekä saa niitä selvitettyä. Ehkä hänen on helpompaa elää vihassa ja katkeruudessa ja syyttää toisia elämänsä kurjuudesta. Sehän on aina helpompaa heittää toisten niskaan kaikki syy, kuin katsoa peilistä ja löytää se oikea syyllinen. Totta kai silläkin on merkitystä, että kuinka paljon häntä loukkasit, mutta hän olisi tosiaan voinut itse sitten lopettaa suhteen. Ja jos oli ennen sinuakin jo masentunut, niin ei kaikki voi olla sinun syytäsi.
Jos sulla miinustaja on jotain asiaa nii sano se ihan suoraan vaan äläkä siellä taustalla miinustele juttujani. Ihmeellistä toimintaa tällä palstalla. Eihän tänne uskalla kirjottaa mitään.
Tää paikka on nyt idiotismin ja tyhmyyden keskittymä. Harvoin mitään järkevää vastausta saa mihinkään. Joko terveet raivoo tai sitten joku bipo raivoaa. Ns. terveet käy täällä haukkumassa ja miinustelemassa kaikkien juttuja. Ovat itse vissiin niin täydellisiä.
Minä itse olen sitä mieltä, että kannattaa unohtaa koko juttu. Kyseessä oli kuitenkin nettijuttu, ei aito ja oikea seurustelusuhde. Teidän nuorten pitäisi etsiä seuraa ihan tuolta ulkoa, eikä "seurustella" netin kautta. Onhan tuo vähän hassua, että seurustellaan vaikka ette olleet edes nähneet ettekä tiedä toistenne ulkonäköä. Voiko netin välityksellä olla rakkautta - en oikein usko. Kyllä siihen tarvitaan se tapaaminen. Teitte varmasti kumpikin omat virheenne, mutta ehkä nyt molemmat tarvitsee aikaa. Pääasia on, että kumpikin oppii omista virheistään ja kasvaa henkisesti. Teit oikein, kun pyysit anteeksi. Ehkä joskus pystytte puhumaan asiat läpi ja vaikka ihan kasvotusten eikä netin kautta.