Kysymys tulee tässä

Hmmmm....?
Liekö Lestadius käynyt koskaan Suomen puolella? Ruotsissa oli.

Eiköhän jo ristiretkien aikaan pitänyt luopua kaikesta perinneuskosta, koska kaikki paitsi Raamatun totuudet ovat himouskovien mielestä saatanasta. Samaa kuulee tänäänkin asioista tietämättömien pelkkään luterialisuuteen nojautuvien kiihkosten suusta. Pelkäävät raukat henkisyyttä ja luonnonuskontoja. Heillä kun ei ole mitään selitystä näillä omassa uskonopissaan kuin että väärässä ovat ja saatanasta ovat ja helvettiin menevät jne.

Ok, anteeksi kömmähdykseni, sanotaan siis niinpäin kun hänen oppinsa tuotiin suomeen se tapahtui paikallisväestön oppeja vähätellen.

Eli penään yksinkertaista asiaa yhtä käskyistä:

Minä olen jumalasi älä pidä muita jumalia.

Elikkä se on rikos käännyttää toisen uskoa väkisin ja raakuudella. Ja teko kääntyy silloin itseä vastaan niinkuin sanassa kerrotaankin. Siinä hyvinkin kerrotaan paljon, eli älä mene leikkimään toisen jumalaista voimaa. Vaan anna hänen kokea ja löytää itse itsensä. Ja suo tämä rakkaudella hänen erinlaisuutensa hyväksyen.

Ei ole mitään ulkopuolisia pahoja voimia ne ovat kaikki omien tekojemme ja raakuuksiemme seurauksia läheisillemme. Elikkä toisten voimien väheksymisestä johtuvaa.

Minulla on tunne jotta tämä käsky tulkitaan aivan liian usein väärin, olenkohan oikeassa :)

Nyt haluan jatkaa tätä, kun kesken jäi aikanaan. Lestaadius siis aikoinaan alisti suomen kansan kuten historiassa monet digtaattorit ovat tehneet. Tosin en mene sanomaan juuta enkä jaata joskus digtatuurilla on ollut puolensa. Esimerkiksi Hitleriä kohtaan on vihapuheita ja silti nyt koko kansa kaasuttaa itseään suvaitsevaisesti autojen ja muun päästöliikenteen kanssa huomaamatta omia tekojaan. En osaa päätellä kumpi on hirveämpi teko ihmisluontoa ja muutakin luontoa kohtaan.

En usko tähänkään elokuvaan totuutena, sillä se olisi tekijöidensä kaltainen myöskään viinanjuonti ei ole hävinnyt vaan edelleenkin vaikuttamassa yhteiskunnassamme. Se on myöskin valinta henkilökohtainen, tiedän hyvin lämpimiä alkoholisteja jotka huomioivat läheisiään käsittämättömällä rakkaudella ja sitten taas lasten vanhempia jotka vähät välittävät minkälaista maaperää lapsilleen esimerkiksi rakentavat. Lisäksi ihmetyttää, että te ette tätä perusajatusta kenties enää näe mitä elokuvat voivat mieliimme manipuloida, eikä sitä, miten vääristyneen käsityksen internetkin voi mielenmaailmasta muokata kohtaamattomuuksineen.

Mutta kovasti tätä siis ihmettelen jos siis on rakkaudenusko teidän, niin miksi sitä näin kivitetään nyt, kun tunnelma on sellainen että juuri siihen totuuteen teitä ollaan johdattamassa. Ei ne hienot puheet vaan kauniit sydämelliset rakkauden teot, niitä nyt etsin, oletteko oikean lähteen äärellä.

En näitä nimityksiä niin aina tunne itse olen osa luontoa, kuljen luonnon kanssa sopusoinnussa, en tunnista ulkopuolisia jumalia vaan ainoa mikä täällä vastaan tulee ovat omat teot ja niiden seuraukset. Tiedän luonnon olevan ihmeellinen ihmisellle joka kuulee sen sydämen se resonoi rakkaudella keskenään. Aina tulee apu tarvitsevalle sanoja käyttämättä.

Tälläisiä ajatuksia tänään.

Kiitos BK niin kauniita ajatuksia kirjoittelit, olen vältellyt minkään uskonnon kirjojen lukemista, löytäisin toki hyvää tietoa niistä sen tiedän, mutta kun luonto kertoo aivan itse tavallaan kaiken tarvitsemani minkätahansa uskomuksen tapaa voisin kertoakseni käyttää. Ja se on ihmeellinen johdattaja. Hyvälle ihmiselle se tuo vain hyvää kohdalleen ja hänelle joka vastoinkäymisistään elää, hän niitä rukoillen kohdalleen pyytää. Niin paljon haluaisi joitain oikealle polulle johdatella, mutta niin laki sanoo on heitä sellaisenaan kunnioitettava.

Minäkin pyytänyt olen päästä lähemmäs luontoa jokin tehtävä vielä täällä kaupungissa kiinni pitelee, on täälläkin paljon kaikkea. Näen luonnoneläinten lähentyneen koteihin suljettuja ja niistä huolehtivan kauniisti. Kaikki kertovat jonkinmoista tarinaa, eläimet haluavat niin paljon kertoa. Ne ovat niin tuskastuneita, kun ihminen ei niitä enää kuule eikä näe, ne ovat pelkkää omaisuutta mun mun mun. Mun kiva. Minä Minä Minä, Mulle Mulle, Minä oikeassa, puhuu ihmisten suut. Mitä se oikea sitten kuitenkaan on, näkyykö harhan keskeltä kenellekin minkämoisena.

Maaseutukotia odotellessa, sieluni silmin sen jo näen idyllisen tasapainoisen ja onni ja autuus niitä marjoja ja sienia ja kaikkea muuta keräillä ja hengittää vapaudessa. Sitä suurempi onni kun sitä on saanut asfaltin ja betonin keskellä kauan odottaa. On niillä puillakin henki on toki niilläkin, kaikessa huokuaa elämä missä rakkaus/läsnäolo on paikalla. Läsnäolo herättää kaiken eloon.