Mies on jotenkin outo:(
Hän kokee, että hänellä on jonkin asteen empatiavika. Ei osaa tunnetilojen vivahteita. Ymmärtää vaan sanan sanasta. Kaikki saattaa mennä hyvin ja saatetaan olla iloisia ja rakastellakin. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta sanoo jotain "vittumaista" ja jatkaa toiseen asiaan. Ei edes huomaa loukanneensa. Oli aivan ihmeissään kun sanon että nyt riittää ja että mistä ihmeestä minä nyt suutuin. Hän saattaa vähätellä, matkia äänensävyjä (esim. juuri sanomani lauseen vittumaisella äänensävyllä), sanoa esim. ettei tuo iloisuus ole sulle soveliasta ja jatkaa samaan hengenvetoon että onpa hyvä tuoksu tässä teessä. Usein olen muutoksesta täysin puulla päähän lyöty.
Koitin aluksi puhua miehelle, että koitetaan pitää homma selkeänä niin on molemmilla parempi olla. Sanoin myös, että rauha ja tasapaino on mulle tärkeitä asioita. Silti näitä loukkauksia tulee päivittäin, ja kun ei mies itse älyä koko hommaa. Jossain vaiheessa huomasin, etten uskalla puhua hänelle enää mitään, ettei taas tule kuraa niskaan. No, sitten huomasin ettei homma ole siitä kiinni. Hän ei loukkaannu herkästi mutta loukkaa sitäkin herkemmin itse, out of blue.
Osaako kukaan hahmottaa mistä tässä voi oikein olla kyse? Ns. normaalin ihmisen kommunointia tämä ei ole. On niin nopeita rytminvaihdot. Toisena päivänä aivan maassa, toisena ylipirteä ja puhuu kuin papupata.
Mä olen odottanut että tasapaino tulisi tähän juttuun, sillä huomaan olevani itse väsynyt ailahtelusta. Alkaa nyt kolmen kk jälkeen tuntua siltä, että en jaksa enää suhdetta. Tuntuu että haluan lopettaa sen :( Kurjalta se tuntuu, mutta onhan se kai pakko ajatella omaa jaksamistaankin?
Hän kokee, että hänellä on jonkin asteen empatiavika. Ei osaa tunnetilojen vivahteita. Ymmärtää vaan sanan sanasta. Kaikki saattaa mennä hyvin ja saatetaan olla iloisia ja rakastellakin. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta sanoo jotain "vittumaista" ja jatkaa toiseen asiaan. Ei edes huomaa loukanneensa. Oli aivan ihmeissään kun sanon että nyt riittää ja että mistä ihmeestä minä nyt suutuin. Hän saattaa vähätellä, matkia äänensävyjä (esim. juuri sanomani lauseen vittumaisella äänensävyllä), sanoa esim. ettei tuo iloisuus ole sulle soveliasta ja jatkaa samaan hengenvetoon että onpa hyvä tuoksu tässä teessä. Usein olen muutoksesta täysin puulla päähän lyöty.
Koitin aluksi puhua miehelle, että koitetaan pitää homma selkeänä niin on molemmilla parempi olla. Sanoin myös, että rauha ja tasapaino on mulle tärkeitä asioita. Silti näitä loukkauksia tulee päivittäin, ja kun ei mies itse älyä koko hommaa. Jossain vaiheessa huomasin, etten uskalla puhua hänelle enää mitään, ettei taas tule kuraa niskaan. No, sitten huomasin ettei homma ole siitä kiinni. Hän ei loukkaannu herkästi mutta loukkaa sitäkin herkemmin itse, out of blue.
Osaako kukaan hahmottaa mistä tässä voi oikein olla kyse? Ns. normaalin ihmisen kommunointia tämä ei ole. On niin nopeita rytminvaihdot. Toisena päivänä aivan maassa, toisena ylipirteä ja puhuu kuin papupata.
Mä olen odottanut että tasapaino tulisi tähän juttuun, sillä huomaan olevani itse väsynyt ailahtelusta. Alkaa nyt kolmen kk jälkeen tuntua siltä, että en jaksa enää suhdetta. Tuntuu että haluan lopettaa sen :( Kurjalta se tuntuu, mutta onhan se kai pakko ajatella omaa jaksamistaankin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miehelläsi ei ole sosiaalisia taitoja ollenkaan tai vain hyvin vähän. Hän ei ehkä ymmärrä sosiaalisen käyttäytymisen normeja. Ehkä hän on hyvin analyyttinen ja laskelmoiva muutenkin luonteeltaan?
heti aika lääkärille jonka kautta kilpirauhaskokeisiin. Saattaa olla vajaa tai liikatoimintaa kilpirauhasissa. Jos on niin lekuri määrää lääkkeet.