Lakeuden ristit
Eteläpohjalaiset sotahistorian harrastajat jatkosodan taistelupaikoilla ja Laurilan rykmentin jalanjäljissä
http://areena.yle.fi/video/1323282685411
YLE TV2 Keskiviikko 7.12. klo 19.20 Kesto 00:38:00
Sotakirjoja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että oliko kaikki ratsuväen majurit, etenkin Suomen ruotsalaiset, järestään ja osa jopa järjestäänkin, vähän kaheleita ja osa vielä viinallekin persoja? Erikoisia majureita (joku evl. seassa) muutama malliksi: O. Lilus, S.O. Lindgren, K.E. Bäckman, A.K. Kiviperä, (ent. Dahlberg) jne...
Kemppinen on blogissaan joskus kirjoittanut käyttäen termiä "hullut majurit". Oliko kaikki ratsuväen Suomen ruotsalaiset majurit juuri näitä Kemppisen taannoin mainitsemia "hulluja majureita"?
Osa näistä oli hyvinkin pelottomia.Vain yksi heistä kuoli taistelussa. Kaksi ampui itsensä. Liliuksen loppuvaiheista en tiedä.
"Hullut majurit" ja Kemppinen:
http://kemppinen.blogspot.com/2006/07/hamdan-vastaan-rumsfeld.html
Nurmon ja Ylihärmän hautausmaalla käydessä näkee, millaista jälkeä huonon itsetunnon omaava Suomen ruotsalainen johtaja saa alempirotuisissa suomalaisturaaneissa aikaan! Kyse oli kymmenistä miehistä varsinkin 2. komppanian osalta.
Näin Osasto KKK:n päällikkö Oiva Latikka arvioi majuri K. Bäckmania Kevyt Osasto 18. komentajana Veikko Juraman kirjan sivuilla 31-32:
"Hän ei ollenkaan tuntenut eteläpohjal. reserviläisten luonnetta ja ajatuksenjuoksua. Suhtautui alaisiinsa kuin vajaaälyisiin, alempaan rotuun kuuluviin... hänen koulutustasonsa ei riittänyt joukkoyksikön komentajan vaativaan tehtävään... Lisäksi hänen elämäntapansa ja monet henkilökohtaiset vaikeutensa olivat heikentäneet hänen itseluottamuksensa niin, että hän ei kyennyt keskustelemaan kenenkään kanssa. Jokainen yritys vaikuttaa asioihin tulkittiin kapinoinniksi... Lisäksi hänen kartanlukutaitonsa oli heikko."
Tämän lähteenä on käytetty teosta Nurmolaiset sotien veteraanit 1918, 1939-1940, 1941-1945, Seinäjoki 1980, sivut 44-51
Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.
Veikko Juraman kirja Hannuksela vastaan Laurila
Kirjassaan Jurama selvittelee ko. henkilöitä taustoineen ja käy läpi varsinaisia skismojakin. Lilius on toki mukana ja hän onkin erityisen kostonhaluinen tyyppi. Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.
Kurt Erik Bäckman oli myöskin Suomen ruotsalainen upseeri.
Käsityseni K. E. Bäckmanista perustuvat seuraaviin kirjoihin, joita suosittelen erityisesti luettavaksi:
Ilmari Turja: Kumuri, kahden everstin taistelu.
Veikko Jurama: Hannuksela vastaan Laurila
Kustannusosakeyhtiö Marktar 2002.
ISBN: 9525370062 / 952-5370-06-2
EAN: 9789525370065
Martti Sinerma ja Reino Hirviseppä: Kaaderikaskuja
Jukka L. Mäkelän kirja Aunuksen savut, WSOY 1974
Uuno Tarkki: 2 Viipurin tapahtumista kertovaa kirjaa: Taistelu Viipurista, 1992 ja Miksi menetimme Viipurin, 1996.
Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan,
Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu,
Ahto Sampo Pirilä Veikko Eteläpohjalaisia taisteluissa 2, Otava, 1989, 591 s.
Eteläpohjalaiset sotahistorian harrastajat jatkosodan taistelupaikoilla ja Laurilan rykmentin jalanjäljissä
http://areena.yle.fi/video/1323282685411
YLE TV2 Keskiviikko 7.12. klo 19.20 Kesto 00:38:00
Sotakirjoja lukiessa tulee väistämättä mieleen, että oliko kaikki ratsuväen majurit, etenkin Suomen ruotsalaiset, järestään ja osa jopa järjestäänkin, vähän kaheleita ja osa vielä viinallekin persoja? Erikoisia majureita (joku evl. seassa) muutama malliksi: O. Lilus, S.O. Lindgren, K.E. Bäckman, A.K. Kiviperä, (ent. Dahlberg) jne...
Kemppinen on blogissaan joskus kirjoittanut käyttäen termiä "hullut majurit". Oliko kaikki ratsuväen Suomen ruotsalaiset majurit juuri näitä Kemppisen taannoin mainitsemia "hulluja majureita"?
Osa näistä oli hyvinkin pelottomia.Vain yksi heistä kuoli taistelussa. Kaksi ampui itsensä. Liliuksen loppuvaiheista en tiedä.
"Hullut majurit" ja Kemppinen:
http://kemppinen.blogspot.com/2006/07/hamdan-vastaan-rumsfeld.html
Nurmon ja Ylihärmän hautausmaalla käydessä näkee, millaista jälkeä huonon itsetunnon omaava Suomen ruotsalainen johtaja saa alempirotuisissa suomalaisturaaneissa aikaan! Kyse oli kymmenistä miehistä varsinkin 2. komppanian osalta.
Näin Osasto KKK:n päällikkö Oiva Latikka arvioi majuri K. Bäckmania Kevyt Osasto 18. komentajana Veikko Juraman kirjan sivuilla 31-32:
"Hän ei ollenkaan tuntenut eteläpohjal. reserviläisten luonnetta ja ajatuksenjuoksua. Suhtautui alaisiinsa kuin vajaaälyisiin, alempaan rotuun kuuluviin... hänen koulutustasonsa ei riittänyt joukkoyksikön komentajan vaativaan tehtävään... Lisäksi hänen elämäntapansa ja monet henkilökohtaiset vaikeutensa olivat heikentäneet hänen itseluottamuksensa niin, että hän ei kyennyt keskustelemaan kenenkään kanssa. Jokainen yritys vaikuttaa asioihin tulkittiin kapinoinniksi... Lisäksi hänen kartanlukutaitonsa oli heikko."
Tämän lähteenä on käytetty teosta Nurmolaiset sotien veteraanit 1918, 1939-1940, 1941-1945, Seinäjoki 1980, sivut 44-51
Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.
Veikko Juraman kirja Hannuksela vastaan Laurila
Kirjassaan Jurama selvittelee ko. henkilöitä taustoineen ja käy läpi varsinaisia skismojakin. Lilius on toki mukana ja hän onkin erityisen kostonhaluinen tyyppi. Halsti kertoo muistelmakirjassaan, Aika vaatii veronsa, Muistelmat 2 (1939-1948), Otava 1974, kuinka Pajari tuli F. U. Fagernäsin tilalle 3.D:n komentajaksi keväällä 1944 ja Lilius jäi hetkeksi esikuntapäälliköksi. Pajari aitosuomalaisena räjähti hetkessä ja Lilius sai väistyä Halstin tullessa tilalle. Sittemmin Lilius heilutteli pyssyään kesän 1944 kahinoissa ja haavoituttuaan omat miehet olisivat jättäneet sen naapureille. ei auttanut kiroilu eikä uhkailu, mutta vain lomia lupaamalla hän sai miehensä kantamaan itsensä turvaan.
Kurt Erik Bäckman oli myöskin Suomen ruotsalainen upseeri.
Käsityseni K. E. Bäckmanista perustuvat seuraaviin kirjoihin, joita suosittelen erityisesti luettavaksi:
Ilmari Turja: Kumuri, kahden everstin taistelu.
Veikko Jurama: Hannuksela vastaan Laurila
Kustannusosakeyhtiö Marktar 2002.
ISBN: 9525370062 / 952-5370-06-2
EAN: 9789525370065
Martti Sinerma ja Reino Hirviseppä: Kaaderikaskuja
Jukka L. Mäkelän kirja Aunuksen savut, WSOY 1974
Uuno Tarkki: 2 Viipurin tapahtumista kertovaa kirjaa: Taistelu Viipurista, 1992 ja Miksi menetimme Viipurin, 1996.
Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan,
Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu,
Ahto Sampo Pirilä Veikko Eteläpohjalaisia taisteluissa 2, Otava, 1989, 591 s.
Vastaukset 1
Vanhimmat
2010 Kanava -lehden 1. numerossa tohtori Jukka Kemppinen nimittää Suomen ruotsalaista majuri Liliusta "hulluksi majuriksi" sivulla 55. Hulluja (Suomen ruotsalaisia lat. huom.) majureita oli kuulemma kesällä 1944 liikaakin.
Kemppinen ja Kanava -lehti 1/2010 artikkelissa "Sotilaan pelko ja muita kirjallisuuden katveita"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Kemppinen
Kuka Lilius?
http://www2.6net.fi/alavus/perinnehuone/ikolao.htm
"Tämä Lilius tunnettiin jo Talvisodan aikana hyvin hankalana miehenä. Jatkosodan alussahan tämä Lilius ja Hannuksela tekivät eversti Laurilalle hyvin ikävän tempun."
Helge Smedjebacka kertoo Otto Liliuksesta kirjassaan Jääkärikenraalin elämä F. U. Fagernäs 1894-1980 mm. seuraavasti:
Nämä tekstit on kirjassa lihavoituna ja ovat kirjan mukaan Fagernäsin omista muistiinpanoista.
s. 197: "Kun palasin eräänä päivänä kenttäsairaalasta, missä olin jakanut haavoittuneille sotilaille urhoollisuusmitaleja, esikuntapäällikköni (Lilius) tuli kyyneleet silmissä minua vastaan ja ilmoitti, että minut siirrettäisiin Maaselän kannakselle"
s. 200: "Pajari saapui Uhtualle mukanaan lampaita, vuohia, tiine lehmä ja kiimainen narttukoira. Eräs upseereistani, joka oli suuttunut vaihdosta, pisti kylänrakin nartun häkkiin hedelmöittämään "koirahuoran". Heti sen jälkeen kun olin lähtenyt, Pajari erotti esikuntapäällikköni, everstiluutnantti Liliuksen ja lähetti hänet Karjalan kannakselle.
Se matka muodostui onnettomuudeksi Liliukselle, sillä hän menetti jalkansa kesän 1944 kovien taisteluiden aikana. Pajari oli nimittäin niin sanottu "aitosuomalainen", eikä hän voinut sietää "hurreja".
s.203: Smedjebackan omaa tekstiä selitykseksi: Mutta palaan vielä takaisin Uhtuan oloihin. Kun Uno kirjoitti ensimäistä kirjettä vaimolleen Karhumäestä, hän käsitteli vielä Pajarin ensimäisinä päivinä Uhtualla antamia vaikutelmia. Fagernäs kirjoitti muun muassa:
"Sain myös kirjeen Otto-pojalta. (Otto-poika oli nimitys, jota Fagernäs käytti esikuntapäällikkö Otto Liliuksesta.) Tulokas (Pajari) kuuluu nuuskivan innokkaasti viinavarastoja ja hän ihmettelee erityisesti, mihin Hennessy-varasto on joutunut. Otto on järjestänyt "pimeän varaston", jonka hän aikoo lähettää vähitellen tänne minun laskuuni, jotta minun ei tarvitse ostaa vierailleni. Kyseessä on myös minun 50 -vuotispäiväni. Mitä pirua hänellä (Pajarilla) oikeastaan on tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka on järjestetty minun aikanani. Sitä paitsi hän on sulkenut ja avannut uusia ovia asuntoon ja rakentaa suurelle palveluskunnalleen uutta palatsia. Hänellä tuntuu kyllä olevan koko joukko ruuveja löysällä, väittää Ekman (myöhemmin kenraalimajuri Ekman), joka vieraili luonani muutama päivä sitten. Ekman on palvellut Pajarin alaisuudessa rykmentinkomentajana, ja hänen pitäisi siksi olla arvostelukykyinen."
Smedjebacka jatkaa kirjassaan omaa tekstiään:
s.203: "Edellä olevasta kuvauksesta löytyy ehkä myös osaselitys sille, että Pajarin ja Liliuksen oli heti alussa vaikea tulla toimeen keskenään. Se, että Lilius oli lisäksi ruotsinkielinen, ei lievittänyt Pajarin Liliusta kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä. Kävi niin, että Pajari luopui nopeasti Liliuksesta. Kun eritellään syitä ja seurauksia, voi
s. 209: myös Talvisodan kokemuksilla olla oma osansa. Lilius oli palvellut suomenkielisten Etelä-Pohjalaisten joukko-osastossa ja saanut sellaisen maineen, että hän oli "mahdoton". Oletettavasti Lilius oli vaativa ja ehkä liian muodollinen. Se, että hän viihtyi Fagesnäsin seurassa, jka luonteeltaan oli Liliuksen vastakohta, voi selittyä myös sillä, että Fagesnäs ei sekaantunut pikkuasioihin. Mutta ehkä ensisijaisesti Pajarin sai reagoimaan Liliuksen tapa puolustaa entistä esimiestään Uno Fagernäsiä."
Tässä näytteitä samalta mieheltä:
Sotapelkuri
http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/sotapelkuri.html
Itsenäisyyspäivän mentyä
http://kemppinen.blogspot.com/2011/12/itsenaisyyspaivan-mentya.html
Pahuudesta parturissa II
http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/pahuudesta-parturissa-ii.html
Laurilain työt
http://kemppinen.blogspot.com/2008/09/laurilain-tyt.html