Ongelmani on että joskus tulee semmoinen olo että alan pelkäämään omia ajatuksiani tai oikeastaan sitä että en ajattele mitään. Luulen, että se johtuu siitä että minulla on monesti tosi masentunut mieliala ja pääni on vain ihan tyhjä. Sitten tavallaan säikädän sitä että miksi minusta ei tunnu miltään enkä ajattele mitään ja että mitä mulle on tapahtumassa? Sitte tulee pelko siitä että miten pystyn kokoamaan itseni taas esim. koulussa ja olemaan kavereiden kanssa iloinen oma itteni ja miten mää ylipäätänsä voin sanoa mitään ku mun pää on vaan ihan tyhjä. Että oma mieli on tavallaan kadonnut jonneki kauas. Mutta oon kyllä myös huoamnnut sen että tunne ei vie koskaan mukanaan ja se on vaan hetkellinen tila. Kuitenkin se on tosi ahistava tunne, kun tavallaan lipuu vaan elämän mukana ajattelematta/tuntematta yhtään mitään. Mikä avuksi?
Oma mieli ahdistaa
pelokas
7445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskityt liikaa itseesi ja ajatuksiisi. Mitä enemmän mietit asiaa, sitä varmemmin ahdistuneisuutesi säilyy.
Mielestäni mietit ihan turhaan ajatuksiasi. Mistä alunperin sait tämän idean vai muuttuiko olosi tuon aikana jotenkin? Onko sinulla ongelmia saada aikaiseksi keskustelua/ luoda sitä?
Masennus on tila, joka saa hautomaan asioita ja usein myös alkaa etsimään itsestään syitä, jotka korostuvat entisestään niitä miettiessä.
Hyvä keino olisi yrittää piristyä ja miettiä mitkä syyt johtivat masennukseesi.
Käy ulkoilemassa ja ajattele niin, ettei sinun tarvitse turhaan miettiä mitä ajattelet, sillä keskustelut ihmisten kanssa kyllä yleensä sujuvat ihan itse itsestään kun niitä ei mieti. Jos mietit, niin ahdistut kun alat ajattelemaan että " mitä jos pääni onkin tyhjä ":
Kirjoitit nytkin hyvin ongelmasi esiin ja ongelmasihan korostaa sitä, että olet ahdistunut.
Voi myös olla että olet stressaantunut jostakin tai kokenut aiemmin jotain traumaattista jonka vuoksi olet hämmentynyt ja vaivut omiin ajatuksiisi ja pelkäät.
Onko olosi muuten normaali vai koetko jollain tapaa sen epätodelliseksi?
Mietin vaan ettei kysymys olisi paniikkihäiriöstä, jolle on ominaista epätodelliset olotilat, joissa potilas kokee olonsa jähmeäksi eli ajatus ei kulje ja kaikki näyttää unenomaiselta.
Ja kun ongelmaasi pohdiskelin, niin voi olla, että olet vaan niin turhautunut, josta syntyy masennusta ja alakuloisuutta ja sen kautta ahdistunut olotila jolloin miettii itseään ja ajatuksiaan.
Kuuluuko elämääsi nyt mitään harrastuksia, koetko että kaikki on tylsää? Liian vähän virikkeitä?
Olen aina ollut kova ylianalysoimaan ja pohtimaan asioita ja jossain vaiheessa alkoi tulla semmonen väsähtänyt fiilis että ei en enää jaksa ajatella ja miettiä niin paljon. Sitten yhtäkkiä huomaankin että se että en ajattele mitään alkaa ahdistaa. Tunne tulee minulle päivittäin yleensä linja-autossa.
Lisäksi jotkut ihmiset ovat tehneet minulle paljon paineita siitä että en puhu mitään huomauttamalla asiata. Tavallaan olen hyvin hätääntynyt jos pääni siis lyö vain tyhjää. Olen myös aina unelmoinut paljon ja halunnut saavuttaa elämässä mahdollisimman ja löydän itseni usein haaveilemasta jostain mikä ei ole tässä hetkessä. Sitten ahdistun siitä että miksi en osaa elää tässä hetkessä ja pää lyö taas tyhjää. En tiedä onko elämäni nyt niin kovin sisällötöntäkään tai tylsää, ehkä kaipaisin siihen vähän enemmän piristystä ja menoa. Enemmän olisin huolissani siitä että en osaa koskaan elää tässä hetkestä .
Luin wikipediasta paniikkihäiriöistä ja törmäsin pakkoajatus häiriöön. Se kuulostaa juuri minun ongelmaltani...
Pakkoajatukset ovat patoutuneen mielen ikävää oireilua. Meikän se eristi tehokkaasti kaikista sisätilojen tapaamisista.
Kuin vihollinen sisälläsi tuntuu pakkoajatushäiriö kokea. On se hiukan lieventynyt. Nyt sanon suoraan, etten halua tulla "tietyistä syistä".
Ongelmat:pelkään monia asioita,olen väsynyt,masentunut,stressaantunut.puristaa rintaa palan tunne kurkussa,unihäiriöitä,mietin kokojaan omia vaivojani,pelkään tulevaisuutta,vatsavaivoja.mutta kun olen kotona ja on aikaa miettiä tulee ahdistus,mutta kun on koulussa,kavereilla tai urheilemassa tai jossain jossa ei ole aikaa miettiä niin ei ole ahdistusta.minulla on kuollut läheisiä aika paljon tässä 4vuoden sisällä niin pelkään kuolemaa.testailen sydämentykytystä ja ajattelen että kohta se ei lyö.ja tuntuu että happi loppuu.minulla on ollut 3-4 vuotta tämä ahdistus mitä minun pitäisi tehdä?onko tämä tämmöistä mielen ahdistusta?
Mulla ollut kanssa masennusta paljon ja kyllä sen selkeesti voi yhdistää siihen, että virikkeitä on tosi tosi vähän. Ja ne pienet huvit kerran kuussa ei oikeen saa sitä masentavaa oloa pois. Vaikea iloita että "jee, joka neljäs perjantai ei tarvitse olla yksin!".
Virikkeellistäminen on ihan ykkös juttuja. Se pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi ihmiselle mennä toisten ihmisten pariin. Siellä sitten vaan käy ahkerasti ja aloittaa ja osallistuu keskusteluihin. Ei saa antaa periksi.
Mä annoin työpaikalla periks ja aika paskaa se on sen jälkeen. Nyt jos tekisin toisin niin alotan vaan sen keskustelelun vaikka 5 kertaa uudestaa kunnes lähtee sujuun. Sillä toisella voi kestää että alkaa luottaan ja puhumaan, mutta ei saa ajatella kuitenkaa "että huomenna sit alotan". Se menee joka päivä vaikeemmaksi. Tasasesti vaan koettelee itteensä. Eka kk täysillä niin sen jälkeen helpottaa!
Näyttäisi olevan samanlaista:)