rakkaus jo nuorena.. koko loppuelämän rakkaus..?

nyt vähän tarvitsen vanhempien ihmisten mielipiteitä.. elikkäs. olen nyt 13. täytän n2kk päästä 14.. olen ollut jo nyt suhteessa (tänään itseasissa taisi tulla 4kk).... niin siis voiko tämä olla se elämän rakkaus?? äitini ja perheeni eivät sitä näytä uskovan.. poikaystäväni on mun ikäinen. mua lyhyempi joka nyt saa äitini ja veljeni suut jauhamaan sen pituudesta. Puhumme avoimesti kaikesta. seksistä, perheestä, lapsuudesta.. aivan kaikesta. seksiä emme VIELÄ ole harrastaneet mutta kaikkea siihen liittyvää.. koskettelemme toisiamme, mutta emme välitä tehdä fritsuja muiden näkeville paikoille kauheasti.. rakastan häntä todella ja kaikki mistä puhumme on helppoa.. olemme puhunneet myös siitä kuinka paljon hän haluaisi lapsia aikuisena.. olemme nauttineet seurastamme ja mielestäni meidän suhde ei ole muita arvottomampi yhtään.. se että äiti ei usko tämän kestävän on oikeasti loukkaavaa. ehkä tämä ei kestä ikuisesti, vaikka niin me toivomme.. niin aion nauttia ainakin tästä kaikesta. hänen perheensä ottavat mut lämpimästi vastaan kun menen heille käymään, vaikka oma perheeni ei ole mitenkään täydellinen. se kuinka haluan häntä on ihmeellistä.. hymyilyttää muistella niitä hetkiä kun olemme yhdessä.. kauhea ikävä tuli. mutta voiko tämä olla elämän mittaista??
8216
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Ei kovin yleistä, mutta on mahdollista.

Äänestä

Voi olla tai sit ei. Mistäpä me se tiedettäs.

Äänestä

mä oon sitä mieltä, että yleensä pysyvä rakkaus (niin parisuhteen kuin ystävyydenkin) on helpompi löytää nuorena. kun astuu työelämään, kontaktit muihin ihmisiin vähenee ajan myötä. ei enää jaksakaan riehua yleisillä paikoilla, käydä baareissa tai muissa kokoontumispaikoissa jne. riippuu toki ihmisestä..

älä kuitenkaan luo vielä aivan mahdotonta pilvilinnapalatsia tulevaisuuttasi ajatellen. olet vielä nuori, ja te muututte. tulevaisuutta ei voi ennustaa :/ mutta elä täysillä tätä päivää :) eihän sitä koskaan tiedä, vaikka olisitte yhdessä vielä haudassakin ;) monet parit ovat olleet yhdessä läpi elämänsä. se kuitenkin edellyttää, että te molemmat tahdotte sitä, ja käyttäydytte sen mukaisesti

Äänestä

aivan, kiitos :) molemmat sitä meistä tahtoo ja toivoo. tiedän että me muutumme.. ja aika hurjasti myös.. mutta uskon että näen silti samaa ihmistä kuin nytkin. ja mulla on ollut kaksi suhdetta tätä ennen.. ja tämä tuntuu aivan liian voimakkaalta tunteelta rakastani kohtaan verrattuna aiempiin..

Äänestä

oma neuvoni rakkauden ylläpitämiseen on että ei nää joka päivä vaan esim.kerran pari viikossa,näin sitä odottaa aina että milloonka näkee rakkaansa ja silloin kun on kahden rakkaansa kanssa nauttii siitä ajasta todella todella paljon. ja tästä "voiko tämä olla elämän mittaista" niin voin sanoa että jos jaksatte toisianne niin suhteenne ja tulevaisuutenne näyttää hyvin valoisalta jopa suoraan sanottuna häikäisevän loistavalta

Äänestä

Hei!

Anteeksi mut mun pitää nauraa haha joo et todellakaan voi olla. OOT LIIAN NUORI!

Terveisin: Helmi L

Äänestä

Se kun alkaa seurustelemaan nuorena ja tälleen niin voi olla että sitten nelikymppisenä tuntuu että on jääny jtn väliin. Ja sitten vieläpä saattaa yksinkertaisesti kyllästyä, näin se vaan on. Mutta kaikki tässä maailmassa on mahdollista.

Äänestä

Kaipa se on mahollista, ku porukat on tuntenu toisensa melki syntymästä asti, ja ne alko seukkaa n.14-15v, meni naimisii 22v ja nytte ovat jo 40v eikä oo kertaaka eronnu :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


TyTTö kirjoitti:

nyt vähän tarvitsen vanhempien ihmisten mielipiteitä.. elikkäs. olen nyt 13. täytän n2kk päästä 14.. olen ollut jo nyt suhteessa (tänään itseasissa taisi tulla 4kk).... niin siis voiko tämä olla se elämän rakkaus?? äitini ja perheeni eivät sitä näytä uskovan.. poikaystäväni on mun ikäinen. mua lyhyempi joka nyt saa äitini ja veljeni suut jauhamaan sen pituudesta. Puhumme avoimesti kaikesta. seksistä, perheestä, lapsuudesta.. aivan kaikesta. seksiä emme VIELÄ ole harrastaneet mutta kaikkea siihen liittyvää.. koskettelemme toisiamme, mutta emme välitä tehdä fritsuja muiden näkeville paikoille kauheasti.. rakastan häntä todella ja kaikki mistä puhumme on helppoa.. olemme puhunneet myös siitä kuinka paljon hän haluaisi lapsia aikuisena.. olemme nauttineet seurastamme ja mielestäni meidän suhde ei ole muita arvottomampi yhtään.. se että äiti ei usko tämän kestävän on oikeasti loukkaavaa. ehkä tämä ei kestä ikuisesti, vaikka niin me toivomme.. niin aion nauttia ainakin tästä kaikesta. hänen perheensä ottavat mut lämpimästi vastaan kun menen heille käymään, vaikka oma perheeni ei ole mitenkään täydellinen. se kuinka haluan häntä on ihmeellistä.. hymyilyttää muistella niitä hetkiä kun olemme yhdessä.. kauhea ikävä tuli. mutta voiko tämä olla elämän mittaista??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu