Epävarmuus piinaa

Olen 15-vuotias tyttö ja mua piinaa tosi paha epävarmuus ittestäni. Tää kaikki alko jo ala-asteella ku painosta kiusattiin. Silloin olin aika tukeva, koska jouduin syömää migreenin estolääkkeitä, jotka toivat valitettavasti lisäpainoa. Haukkuminen jatkui monia vuosia ja koulunkaan vaihto ei auttanut asiaa. Enhän itse sitä tiedostanut että lääkkeet voisivat lihottaa. Kiusaamisen jatkumisen takia alkoi päässä pyöriä koko ajan se kysymys että olenko oikeasti niin lihava kun kaikki haukkuvat. Sen jälkeen en ole päässyt siitä ajatuksesta eroon että olen tosi lihava.
Kun ylä-aste sitten alkoi, tuntui koulussa siltä kuin jokainen vastaan tuleva ajattelisi että "hyi onpas ruma ja lihava tyttö" vaikka en itse edes tuntisi heitä. Ja jos joku kuiskaili toiselle lähelläni ja nauroivat, niin minua pelotti että nyt he puhuvat minusta pahaa.
Koulussa minulla on hyviäkin ystäviä mutta ajatukset siitä että hekin puhuisivat minusta pahaa, ei vain lähde pois päästäni.
Vanhempien kanssa olen monesti asiasta jutellut ja tuntuu ettei kukaan, edes vanhempani ymmärrä tätä kauheaa oloa itsestäni.
075
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


zellla kirjoitti:

Olen 15-vuotias tyttö ja mua piinaa tosi paha epävarmuus ittestäni. Tää kaikki alko jo ala-asteella ku painosta kiusattiin. Silloin olin aika tukeva, koska jouduin syömää migreenin estolääkkeitä, jotka toivat valitettavasti lisäpainoa. Haukkuminen jatkui monia vuosia ja koulunkaan vaihto ei auttanut asiaa. Enhän itse sitä tiedostanut että lääkkeet voisivat lihottaa. Kiusaamisen jatkumisen takia alkoi päässä pyöriä koko ajan se kysymys että olenko oikeasti niin lihava kun kaikki haukkuvat. Sen jälkeen en ole päässyt siitä ajatuksesta eroon että olen tosi lihava.
Kun ylä-aste sitten alkoi, tuntui koulussa siltä kuin jokainen vastaan tuleva ajattelisi että "hyi onpas ruma ja lihava tyttö" vaikka en itse edes tuntisi heitä. Ja jos joku kuiskaili toiselle lähelläni ja nauroivat, niin minua pelotti että nyt he puhuvat minusta pahaa.
Koulussa minulla on hyviäkin ystäviä mutta ajatukset siitä että hekin puhuisivat minusta pahaa, ei vain lähde pois päästäni.
Vanhempien kanssa olen monesti asiasta jutellut ja tuntuu ettei kukaan, edes vanhempani ymmärrä tätä kauheaa oloa itsestäni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu