Näkijä, Katsoisitko minulle..?

Hei. Olen kummissani ettei kukaan ole tähän vastannut. Luin tämän jo aiemmin, mutta ajattelin että joku muu varmasti kirjoittaa sinulle. Nyt siis minä. Miehesi ei voi vielä ottaa sinuun suoraa kontaktia, hän ns. lepää. Aistin kuitenkin suuren rakkauden ja anteeksiannon ja hyväksynnän. Älä rakas murehdi, tulee vahvasti mieleeni. Kaikkea hyvää sinulle oikein roppakaupalla ja lämpimiä halauksia! Sinulla ei ole hätää.

KIITOS koko sydämestäni että joku vastasi... Tuleeko hän joskus luokseni niin että tuntisin hänet lähelläni..? Etsin merkkejä KAIKESTA ja KOKO AJAN... molemmat uskottiin että jos ikinä toinen joutuu tuonpuoleiseen,niin aiomme toisillemme olla läsnä..) Hän aina puhui mtn tuntee oman äidin lähellään..Ja näin kävi usein..

Haluaisin kysyä paaaaaaaaaaljon,paljon muita,mutta kysymykset tod hlökohtaisia, ja en tahdo julkisesti muistojani levitellä.. ;( Olisiko keinoa kysyä niitä muualla?

Olen yksin,totaalisen yksin nyt. Ei sukua,ei ystäviä..Suru vei minut mennessään..ja kärsin hiljaa yksin.. Todella rankkaa... Hymy on painava maski kantaa.. :(((

Hei. Lakkaa etsimästä häntä joka paikasta, se ei nopeuta prosessia yhtään. Hän tulee luoksesi, mutta ei voi tulla vielä. Anna aikaa ja rauhoitu ja etsi elämästäsi rakkaudellisia asioita ja ilonaiheita. Tiedät varmasti, että hän haluaisi sinun tekevän juuri niin.

Näen sinulla kyllä läheisiä, ota heihin yhteyttä. Ja yksi asia: sinun ei ole syytä tuntea surua ja murhetta. Tunne onnea. Hän tulee olemaan yhä lähelläsi ja te näette vielä. Ei hän halua että suret! Vasta kun olet taas onnellinen, tasapainoinen ja rauhallinen, hän voi lähestyä sinua.
'
Rakkautta sinulle todella, todella paljon!!!

En ole näkijä, mutta tietysti haluaisin auttaa, jos vain jotenkin voisin. Eli oletko koskaa käynyt Plazan Elleissä? Siellä on Kanava osio, josta voisi tiedustella juuri kysymäsi kaltaisia asioita, kanavointejakin. (valitse keskustelut) Minä en tiedä, mutta olen siellä sellaisia nähnyt, eikä niin tulevaisuuteen katsottuja vaan ihan joku, joka saisi yhteyden vaikka mieheesi ja pystyisi vaikka välittämään anteeksipyynt jne. jotta alkaisit pääsemään eteenpäin. Vuosi on lyhyt aika, joten kyllä saat olla surullinen ja toimi juuri niin kuin tunnet parhaaksesi tehdä kukin päivä. Anna mielen myllertää laidasta laitaan. Tulee se päivä vielä, että ymmärrät ja hyväksyt kaiken tapahtuneen. On raskasta menettää hyvä ystävä, mutta kuten sanottu, saamme aina toisen mahdollisuuden onneen, eikä se ole pois keneltäkään. Mitä ehkä yritän sanoa, on että kun kauan aikaa on kulunut ja olet saanut tämän käsiteltyä, hyväksyä osaksi elämääsi...osaat ja varmasti tänäänkin. :) arvostaa elettyjä elämän vuosia lämmollä. Et olisi voinut tehdä toisin.
Saat toisen mahdollisuuden, eikä se tarkoita, että käännät entiselle elämällesi selän, päinvastoin..hyväksyt että elämä on arvaamatonta, eikä huomisesta oikeasti tiedä koskaan, ei varmasti. Nyt ei varmaan ole vielä aika, mutta se tulee varmasti! :)

Kaikkea hyvää polullesi!

Kiitos molemminlle että annoitte aikaa ja mielipiteitä.. KAikki nuo ovat listallani..Koska paremminhan itsekkin HALUAISIN voida, mutta kun sanat ei riitä kertomaan kuinka lohduton on kun rakkain ja se minun elämäni "kallio" ja perusta vietiin pois.. Ja kuinka ei vaan pääse elämään kiinni ilman susipariani.. :(
Juuri tuota kanavointia haluaisin..Koska elän viimeisiä päiviämme JOKA PÄIVÄ JA HENGENVETO joka hetken uudelleen, jolla koitan "muistaa joka hetken ja keskustelun", pusun ja hymyn vielä kerran.. Kuulostaa tyhmältä, mutta en osaa tai pystyisis "rauhoittumaan", kun ikävä ja rakkaus ovat läsnä yhtä voimakkaana kuin hammassärky.. :( Sattuu niin paljon että ikävöin taas lapseksi ettei sydänsurua edes olisi..