ja itse silti vielä suren tätä juttua.
en usko, että olisit ollut ujo. en vain sopinut kuvioihisi ja suunnitelmiisi. nyt sen tajuan.
siksi et mua halunnut
en usko, että olisit ollut ujo. en vain sopinut kuvioihisi ja suunnitelmiisi. nyt sen tajuan.
siksi et mua halunnut
Vastaukset 62
Vanhimmat
Niin se siitä. PISTE
Varmaan voi nappia painamalla lopettaa ikävöinti ja kaipaaminen.Jos joku on jäännyt sun mieleen,niin ei sitä voi pyyhkiä tosta vain pois.Aika parantaa pikkuhiljaa.
kun on ollut suuria tunteita, niin ei voi noin vain unohtaa. Kyyneleet valuu nytkin.
Tuskin täällä olisin jos en muistaisi ja ujo tosiaankin olen vaikka toisinaan sitä ei ehkä uskoisikaan.
voi tietää kuka olet?
väitinkö sitten niin?
"tuskin täällä olisin" no mistä veestä ap voi tietää kuka täällä on ja kenen vuoksi!!!
No eihän kukaan voi tietää myöskään, kuka ap on!
Mistä me voidaan tietää kuka ap on?
Onko tää miehelle vai naiselle? Mistä tiedät ettei halunnut?
siitä ettei tehnyt mitään, vaikka yritin tulla vastaan ja mahdollisuuksia oli.
no johan helvettti, jos ei kiinnosta, ni ei kiinnosta. mikä siinä on niin vaikea tajuta.?
En mä mikään takiainen ole, en ole hänen elämässään enkä ole häirinnyt millään tavalla. Siksi uskonkin, että on jo unohtanut mun olemassaolon. Eikä mun ymmärtämisessä mitään vikaa ole, ymmärrän kyllä ettei hän mua halunnut ja etten sopinut suunnitelmiinsa. Vastasin vain kysyjälle kohteliaasti kun kysyttiin meneekö miehelle vai naiselle. Jos olet joku katkera ilkeä nainen, joka luuli aloituksen menevän sinulle, niin voi voi. Heitä huuli niskaan ja nielaise.
usko pois vaan, mutta mä olen mies ja mua inhottaa tuommoset, mitkä kuvittelee asioita . ja vielä natisevat. eikö sulla ole mitään itsekunnioitusta ja omanarvon tuntoa?
Mitä tapahtui? Jospa kyseessä olikin epävarmuus omasta kelvollisuudesta, eikä kiinnostuksen puute/lopahtaminen. Tuli ns. löysät pöksyihin!
En voi tietenkään tietää varmasti, mutta aloituksessa mainitsemani asiat ovat juurtuneet mieleeni, että näin tämän täytyy olla, koska ei ole muutakaan selitystä. Tiedän täysin varmasti, että hänelläkin oli jotain tunteita, sen huomasi...
Oli vielä niin itsevarman ja rohkean oloinen, että tosi vaikea uskoa että se peloista tai ujoudesta olisi ollut kiinni... siitä luulen, etten vain sopinut hänen suunnitelmiinsa ja hän ei siksi halunnut mua.
Tämä viesti voisi periaatteessa olla minulle (tuskin on) mutta vastailenpa aikani kuluksi! No tuo on mun perusolemus JOSSAIN TILANTEISSA tuo itsevarma jne. MUTTA MUTTA esim. nais asioissa olen erittäin ujo ja sisäänpäin kääntynyt ja usko pois se johtuu niinkin nolosta asiasta etten yrityksistä huolimatta ole onnistunut muodostamaan suhdetta! Tämä johtuu siitä etten ole oikein hyvä puhumaan syvällisesti enkä osaa puhua paljon mitään naisille. Rakastuin sinuun silloin mutta samalla sydämeni myös särkyi koska tiesin jo ennenkun mitään kerkeäis tapahtua niin kaikki olisi jo ohi. Ehkä pilasin kaiken kun jos mietin asioita taaksepäin tais mulla mennä huomaamatta jokin ihme rooli päälle ja kaikki meni ns. teatteri esitykseksi kuin oikein yritin olla jotain varsinkin kun sinä olit näkemässä! Tämä saattoi johtaa siihen että sait musta paljon "MIEHISEMMÄN" kuvan kun oikeasti olen ja olen pahoillani että niin tein se oli väärin ja en ole semmoinen normi elämässä pikemminkin päinvastoin. Tästä johtuen korvaukseksi kerron nyt oikeat syyt miksi kaikki jäi puolitiehen. Minulla on heikko itsetunto ja minun on vaikea selvitä arjen askareista sitten on noh aika pieni se ja sitten vielä se etten edellisestä syystä johtuen ole ollut seksuaalisessa kanssakäymisessä! Voin vain kuvitella ruudun välityksellä reaktiotasi ehkä sylkäiset kahvit tietokoneen näytölle silmät suurella ja suu auki. Mutta nuo asiat mitkä kerroin on aikalailla totta! Olenkin yrittänyt nimenomaan olla sellainen nykyään että mua olisi vaikea lähestyä enkä oikein viitsi päästää ketään lähelleni etten ihastuisi koska seuraukset päättyy pettymykseen! Ajattelin silloin että ehkä hyväksyisit mut ja olikin todella suuri kynnys lähestyä sua sen jälkeen kun olin saanut selviä vihjeitä että minusta pitäisit. Toivottavasti en ainakaan sekoittanut ajatuksiasi vaan ymmärtäisit nyt miksi kaikki meni niin... Hyvää joulun odotusta sinulle!!!
Pystyn sua vähäsen ymmärtämään, jokaisella on pelkonsa.. mullakin löytyy vastaavat.
Kiitos vastauksestasi, mutta en usko että olet Hän. En itse asiassa usko, että hän muistaa mua enää saatikka lukisi tätä palstaa, joten en edes odota vastausta Häneltä.
Mutta olet oikeassa siinä, että itseäni ei nuo mitkään mainitsemasi seikat olis häirinneet yhtään. Ei varmasti sitä sinunkaan naistasi...
Sillä eroruksella, että Hänellä ei ikinä olisi vaikeuksia selvitä arjen askareista. Hän on ns.menestyjätyyppi... ja erittäin komea, joten tuskin naisista pulaa... noniin, eiköhän tämä ajatusten purkaminen ollut tässäö Hyvää yötä.
Nyt et jätä tätä kyllä tähän eikö nuo muka oikeasti ois haitannu sua? Kerro nimesi alkukirjain kerro edes jotain haluan tietää koska sinusta niin paljon pidin ja pidän...
en kerro, koska olen täysin varma, ette ole Hän.
Öitä.
Olin rakkauden ja menestyksen risteyksessä. Tiesin että jos tuon rakkauden mukaan kuvioihin, se voi tuoda lisää merkitystä, lämpöä elämään. Se voi myös viedä mennessään ja asettaa menestyksen toiseksi, jos ei ole varovainen.
Kyllä, olin ihastunut sinuun. En tiennyt kuitenkaan tunteistasi sillä et niitä näyttänyt. Lopulta ahdistuin koko asiasta, ja siirsin asian pois mielestä. Oma menestyminen nousi jälleen sijalle yksi. Nyt olen nousujohdanteessa mutta kovin yksinäinen välillä. En kuitenkaan kadu menneisyyttäni, sitä mitä tein tai jätin tekemättä.
Sorry, et taida sinäkään olle se oikea tyyppi. Lopettakaa miehet haaveilemasta ja vastailemasta kun olen jo tehnyt selväksi, ettei tämä kyseinen henkilö varmaan edes enää muista mua ja tuskin vastailisi anonyyminä viestiini täällä netissä. Ugh. Olen puhunut.
Ja sanottakoon, että uskon että en suomalaisena tavisnaisena sopinut hänen elämäänsä ja kuvioihinsa, koskia hänellä oli muita suunnitelmia, joista en silloin vielä tiennyt. Käsittääkseni näihin suunnitelmiin kuului mm. tyttöystävän etsiminen ulkomailta. En vaan tiedä löysikö koskaan, koska en ole juurikaan läheisissä valeissä enää niiden ihmisten kanssa, joilta aiemmin sain vähän juoruja ja tietoja kuulla.
Älä vähättele itseäsi tai hänen tunteita... Elättelen toiveita että se olet sinä joka kirjoitat mun eka kirjain ku tais kumminki mennä nappiin!
Ja ei mulla mitään suunnitelmia ollut. Tuntuu pahalta jos oot mun takia surrut, miksi et muuten lähesty kyseistä henkilöä esim. tekstarilla tai pyydä facebook kaveriksi? Eikö kumminkin kannattaisi yrittää eikä elää epäluulossa voisit vaikka yllättyä positiivisesti eihän sitä tiedä miten se kyseinen henkilö ilahtuisi tuskin sitä ainakaan haittais. Asetatko oman ylpeyden etusijalle ja olla tekemättä mitään ja jos tiedät että se kumminkin harmittaa?
Jos olisit mun HÄN (kunhan nyt vastaan tähän koska miksi hän täällä olisi?) niin kaikesta huolimatta olisin halunnut olla just hänen tyttönsä.
Olen vaan pahemman luokan ongelmatapaus itse. Työnnän pois kaikki jotka edes osoittavat kiinnostusta koska pelkään, että joku repii vanhat haavat auki ja sitten oltais taas pohjalla. Vasta aiemmin syksyllä pääsin takas pinnalle monen surkean vuoden jälkeen, mutta vesi on katala elementti.
Eikö me sitte sovittas hyvin yhteen itsekin hieman tuollainen taidan olla ja just sinusta niin pidin! Ja ihan sun takia täällä olen... Sait musta silloin ihan väärän kuvan en ole niin "menestyjä" kuin ehkä annoin epähuomiossa ymmärtää. Tai ehkä me vaan ollaan liian samanlaisia kumpikaan ei varmasti ota mitään riskejä ja ei oikein tiedä mitä haluaa ja kaikki menee tai jää empimiseksi...
Mä en ole ainoa, jonka mielestä mä ja hän sovittaisiin yhteen. Kaverinikin sanonut samaa. Ja puhun hän muodosa koska en oikeasti usko näihin online juttuihin. Kunhan vuodatan täällä kun ei muutakaan yhteyttä ole.
Ei hitto että tämä on surullista. Kaikki voisi olla ehkä hyvin mikäli olisin itse sosiaalisempi ja uskaltanut jopa jotain tehdä.
En vain tykkää esiintyä liikaa itse. Mielummin lojun taustalla ja hän sen kyllä tietää..
Jos et aijo tehä mitään ni miksi sit et mee elämässä eteenpäin ja unohda kyseistä vanhaa tapahtumaa? Voisit etsiä uuden helpommin lähestyttävän miehen ja paremmanki vielä.
Koska mä tykkään tehdä kaiken vaikeimman kautta ja testata omaa psyykettä. ;)
No ei, oikeesti kyse on siitä, että en oo koskaan aiemmin tuntenut samanlaista vetoa ketään kohtaan. Katoin heti kun näin tämän ko. henkilön että tuossapa on mielenkiintoisen oloinen mies. Jokin vaan naksahti ja tuntui hyvälle.
Eikä kyse ole aikomisesta. Tahtoisin, mutta en pysty. Sen verta vahvat lukot päällä kun aiemin saanut kokea kaikkea paskaa.
Kyllä mä pääsen yli jos siitä on kiinni. Mulle vaan harvemmin sattuu että kiinnostun kestään ja siksi harmittaa, etten vaan osaa tätäkään hoitaa vaikka tahtoisin.
Kliseistä paskaa, mutta olkoot. Ja E-Suomeen menee koko homma.
Oikea henkilö kyllä noista tunnistaisi ja mikäli repisi tästä huvia irti niin ei silläkään olisi mitään väliä.
Voi kuule, mulla ei ensinnäkään ole aavistustakaan mikä sun nimen alkukirjain on ja toiseksi kadun taas kirjoittamista tänne teidän hulluje vainoharhaisten luettaavaksi :(
aha no tähänpä se kaatui koska tämä mies on pohjoisesta eli en ollut se etsimäsi jos e suomesta kaipailit sinä ap
hei, en jaksa lukea viestejänne kunnolla läpi, mutta huomautan ettei kumpikaan teistä ole alkuperäinen kirjoittaja koska se olen minä, mutta jos tunnette toisenne, niin miksipä ette vaihtaisia vaikka sähköpostiosoitteita ja jatkaisi keskustelua privammin?
PS: minä, ap en sitten tahdo olla kenenkään tyttö. Tyttöikä on kauan sitten ohitettu. Tehdään nyt sekin selväksi :D
Voi teidän kanssa...
Kuin kauan seurustelitte ?
Ei pitäisi laittaa tänne kaipaus viestejä jos ei kaipaa kunnolla! Annatta vaan turhia toivoja suurella määrälle ihmisiä jotka riutuvat rakkaus ongelmissa HÄVETKÄÄ! Nimet ja paikkakunnat viesteihin eihän näistä nyt kukaan muuten itseään tunnista.
siis omat viestin mitä tässä on jonossa.
en siis ole ap ja täänkin olisin voinut mainita mutta väsyneenä ei aivot toimi.
En ole etsimässä täältä ketään ja ja jos joku tuttu lukisikin näitä, en halua kenenkään tunnistavan. Minullakin on oikeus nimettömänä purkaa tutneitani kuten teillä kaikilla muilla. Tämä ei ole senssi- tai etsintäkuulutuspalsta, täällä keskustellaan ikävästä.
Tämä on sinulle #¤%&/()t: Minusta vaikuttaa aivan siltä, että ajattelet ja mietit asioita ihan liikaa ja liian monelta kantilta. Tiedän tämän, koska syyllistyn itse usein samaan :) Myös itselläni on heikko itsetunto ja lukuisia kertoja olen kyseenalaistanut oman kykyni hallita elämääni... Mutta noi kaksi seuraavaa 'ongelmaa', eivät oikeasti merkitse mitään! En usko, että kukaan tuollaisten tekijöiden takia sylkee kahveja uudenkarhealle läppärilleen... ;) Eli painahan nuo kaksi edellistä lausetta kalloosi ja ala mielummin helpostilähestyttäväksi. Suloiselta tyypiltä vaikutat :) Tsemppiä!
Voih kiitos... =)
Kuivaa kyyneleet. Jos toinen ei halua niin et sä voi mitään.
Menet eteenpäin ja vaikka uusille treffeille kun kykenet. Jos sä olet oikeasti yrittänyt ja toinen ei halua niin se että sä takerrut häneen ei ainakaan tuo häntä takaisin. Enemmin se että näytät että sulla menee hyvin saa hänet susta kiinnostumaan. :)
Etkö ole kuullut sanontaan" Enemmin koiralta kusi loppuu kun nartulta konstit", eli ole ovela naaras jos hänet oikeasti haluat? ;)
Entäs jos ei vaan osaa/pysty näyttelemään yhtään mitään..?
älä näyttele mitään, ole rohkeasti sitä mitä olet. Ja ylpeä siitä
kerrakseen. Missäs se salapöliiti nyt on, kun olis näinkin visainen pulma.
Tämä on niin murheelllista, ihmiset kaipaavat ja silti pelkäävät toisiaan. Miksei sitä voisi samalla vaivalla kun ajattelee ettei tästä tule mitään yrittää miettiä voisiko tämä sittenkin onnistua.
Totta. Se voisikin onnistua, ainakin minun osaltani.
Tänään tuntui ensimmäisen kerran siltä, että "ihanaa että sä pääsit minusta, tajusin jättää sut rauhaan " :) Löydät varmasti niin paljon parempia, helpompia ja kauniimpia kuin minä. Toivottavasti tämä helpottunut olo kestäis
Suru hellittää pikkuhiljaa
surkuhupaisaa
hän pääsi minusta
eikä tässä surussa ole mitään hupaisaa
miten se tapahtui?
sanoin näkemiin
ääneenkö vai ajatuksissasi?
kirjoitin viestin
bittiavaruudessa
no any other option
väliin huomauttaisin, että kumpikaan teistä ei sitten ole aloittaja. Ihan vaan ettei tule sekaannusta.
No senhän huomaa kyllä nimimerkistäkin, eikö?
Niin. Se on niin totta että jos toinen ei halua, niin sille ei sitten mitään voi. Sydän saa kolhuja mutta sitten jonakin päivänä joku oikeasti haluaa juuri sinut. Tänään itken minäkin, mutta huomenna on päivä uus.
Näin se on.
Sitten saa itkeä kun toinen on nähnyt kyyneeleesi edessään, näin vain voi tietää kuke kenestäkään välittää, halaamalla hellittää monen sydän ei silloin pysty olemaan kuin aitona ja puhtaana:(
ihan oikeassa olet. ja tänne tunteiden purkaminen on turhimmista turhinta, kun vastaajaat ovat kaikki jotain harhaisia haaveilijoita. Jotenkin oksettaa... En enää ikinä kirjoita tänne. Yäk. Harhailkaa toistenne kanssa, en enää osallistu hyi v ittu.
Joo niin me varmaan ollaankin. ;) Hauska analyysi aiheesta.
Onnistuisiko se näin pitkän ajan jälkeen, nti T? Omat tunteeni eivät ole hävinneet mihinkään, päinvastoin :)
Kun en etsi sun alkukirjaimella alkavaa henkilöä. Mutta toivottavasti löydät oman T:si.