Kaikissa lääkärisarjoissa kandeille ollaan aina kauhean tylyjä. Kun he saapuvat sairaalaan, lääkärit pyörittelevät silmiään ja tuskailevat, että miten nuo eivät osaa vielä mitään.
Kysymys kuuluukin: onko tällä mitään pohjaa tosielämässä? Onko kandi rasite, ja toteutuuko lääkärien keskinäinen kollegiaalisuus vasta valmistumisen jälkeen?
Kysymys kuuluukin: onko tällä mitään pohjaa tosielämässä? Onko kandi rasite, ja toteutuuko lääkärien keskinäinen kollegiaalisuus vasta valmistumisen jälkeen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lääkärisarjat ovat tässä asiassa hyvin totuudenmukaisia. Keskinäinen kollegiaalisuus ei toteudu edes heti valmistumisen jälkeen. Se toteutuu sitten kun kahvipöydässä voi keskustella omistamistaan purjeveneistä ja siitä kuinka tytär menee joka aamu taksilla Westendistä ala-asteelle Helsinkiin.
Oma kokemus on päinvastainen, opastusta ja kannustusta saa, ne keiden kanssa opiskelijat ovat ongelmissa, ovat tyypillisesti kaikkien muidenkin kanssa sukset ristissä.
Draamasarjat ovat nimensä mukaisia...
Sarjoissa kandeille ilkeillään, koska sellainen käytös nostaa lääkärin ammatin statusta, siis sarjassa. Oikeassa elämässä lääkärit eivät sellaista tarvitse, joten uusille ollaan ihan kivoja.
Osa on mukavia ja osa ilkeilee. Riippuu ihan tuurista, kenen kanssa joutuu tekemisiin. Huomattavasti enemmän olen itse kuitenkin kohdannut ystävällistä porukkaa kuin niitä hankalia. Uskoisin, että paljon riippuu myös omasta käytöksestä ja pienistä asioista kuten osaako esitellä itsensä ja asiansa. Toki on nämä jo edellemainitut tyypit, jotka eivät vaan osaa tulla kenenkään kanssa toimeen, jotka on vaan kestettävä ja annettava kuran mennä ohi korvien.
Osa porukasta, varsinkin hoitajissa, on sitten sellaista, että annetaan alkuun vähän tylyhkö ja välinpitämätön vaikutelma, mut jos ite käy ystävällisesti esittäytymässä ja kysymässä saako tehdä jonkin asian, kuten laittaa tipan, niin mielellään antavat ja neuvovatkin. Elikkä aktiivinen kannattaa olla silläkin uhalla, että joku (harva) sattuisi ikävästi vastaamaan.