Pakko saada 9 tai 10 :/

Pitkään jatkuva stressi ei ole terveydellesi hyödyksi.

Kannattaa ottaa rennompi suhtautuminen opikseluun, ei aina voi voittaa ja olla paras. Elämä on täynnä haasteita ja vastoinkäymisiä. Ei ne pelkät numerot papereissa tarkoita, että voisit tai et voisi päästä johonkin opiskelupaikkaan. Arvosana 9 on lukiossa jo todellakin kiitettävä. Kahdeksikko ei ole todellakaan myöskään huono, eikä ne seiskatkaan kaada mahdollisuuksia elää unelmaansa tulevaisuudessa. Ei yksittäinen numero kaada maailmaa, kaikessa ei voi olla hyvä.

Ne ihmiset jotka pyrkivät olemaan aina täydellisiä ja parhaita harvoin keräävät monia todella hyviä ystäviäkään. Sellaista asennetta kaikki eivät halua katsella.

Opiskella pitää tietenkin, mutta ei siitä saa stressiä ottaa. Opiskelun ohella on myös osattava rentoutua. Et voi vain lukea ja lukea, pitää sitä osata vetää happea ja antaa aivojenkin levätä.

Yo-kokeista otetaan turhaan liikaa paineita, nyt olisi siis hyvä oppia hallitsemaan itseään ja tunteitaan. Yo-kokeet eivät sinäänsä ole välttämättä edes aina vaikeat, mutta kun sinne menee kauhealla stressillä ja on ns. paineen alaisena, niin tulee helposti aivan turhia ja tyhmiä virheitä.

Minä suosittelen panostamaan niihin aineisiin, joita todennäköisesti eniten tarvitset. Sellaiset aineet ovat tärkeitä, joita tarvitset jatko-opinnoissasi. Siellä voi kyllä olla seassa huonojakin numeroita, eivät ne kaada mahdollisuuksia.

Jos olet niitä, joka luulee että yo-todistuksella pääsee mihin haluaa, niin olet täysin väärässä.

Minä ainakin olen lukiossa onnistunut välttämään turhaa stressiä, vaikka tiedän, että olen suorastaan surkea matematiikassa ja ruotsissa. Minä olen aina ollut tyytyväinen, jos sen vitosen olen saanut.

Äläkä myös lähde sille linjalle, että kirjoitat useita aineita yo-kokeissa. Neljä on pakko kirjoittaa, montaa niitä ei lisää kannata ottaa.

Jatka samaan malliin on ihan hyvä lähtökohta. Koita vain välttää stressiä, ajattele positiivisesti, äläkä mieti sitä mitä sinulla on edessä syksyllä, vaan keskity nyt niihin kursseihisi ja tee myös muuta kuin opiskelet. Ei sitä voi 12 tuntia putkeen päivässä opiskella, jätä mielummin sitten vaikka jonkun aineen läksyt tekemättä.

Tee muistiinpanoja koulussa, alleviivaa kappaleita tai tee omia muistiinpanoja. Keinoja on monia.

Kaikki lähtee sinusta itsestäsi.

Tsemppiä!

Pohdi sitä, että olet jo selvästi keskimääräistä parempi, ja lukiossa yli puolet opiskelijoista on sinua huonompia. Onko aina pakko olla paras, eikö vähän keskimääräistä parempi riitä? Mulla oli sama ongelma lukion alussa, mutta sitten tajusin, että elämässä on muutakin kuin koulu.

Kiitos vastauksistanne, lisääkin vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan. Entä onko jollakulla ollut samanlainen tilanne?

Tuntuu vaan, että tää asia ei oo enää mun hallinnassa, ainakaan ihan kokonaan. Välillä päätän että nyt rentoudun, mutta ennen pitkää alkaa pelottaa niin kovasti epäonnistuminen seuraavissa kokeissa tai ylipäätään kaikessa, että palaan taas samalle "hikarilinjalle".
Sparraan kans itteäni että jos nyt saan kiitettävän arvosanan siitä ja siitä kokeesta niin voin sen jälkeen tehdä jotain kivaa, mutta sitten kun (jälleen) oon saanu sen hyvän numeron niin en tunnekaan tyytyväisyyttä kuin pienen, ohikiitävän hetken! Tuntuu että on pakko onnistua, vaikka en sitten pystykään iloitsemaan siitä.

Jos teknilliseen yliopistoon meet, voit siellä unohtaa ne ysit ja kympit...

Pöhkö on pöhkö

hei!

itse luin lukion ensimmäisellä ja toisella luokalla myös hirveitä määriä, koska ahdisti. abivuonna aloin maistelemaan (en siis mitenkään suoranaisesti ryyppäämään) kaljaa ynnä muita, ja muutenkin asenne muuttui rennommakse ja tavallaan "kapinalliseksi", että paskatko väliä. kirjoituksiin tietenkin luin, mutta abivuoden kokeet menikin kahden ensimmäisen vuoden aherruksen takia ihan löysin rantein hyvin. kirjoitukset meni myös keskimääräistä paremmin, kirjoitin kuusi ainetta.

sanoit että haluat yliopistoon. voin kertoa että ei siellä pelkästään mitään neroja pyöri. kapungista, tiedekunnasta ja pääaineesta riippuen, sisäänpääsemisen vaikeus(tai helppous..) vaihtelee suuresti. itse opiskelen tällä hetkella helsingin yliopistossa (juu enkä jaksa keskittyö nyt oikeinkirjoitukseen, voi itku). kannattaa tutustua vaikkapa sisäänpääsytilastoihin ja siihen millä pisteillä sitten lopulta onkin päässyt jonnekin sisään. voisi kenties helpottaa ahdistusta. tai sitten vaan ahdistut lisää, jos olet ahdistuaksesi. paljonkohan mahdat ahdistua sitten, kun luet noihin pääsykokeisiin..?

paljon mukavempaa on ollut tämä elämä sen jälkeen, kun päästi irti siitä stressaamisesta. muistuta itseäsi siitä, että se ei todellakaan auta mitään! luota omiin tietoihisi ja luovuuteesi. älä annan stressaamisen mennä sille tasolle, että hengittelet ilmaa joko tuuletusikkunasta tai sitten höngit paperipussiin ja saat käsittämättömiä itku- ja hyperventilaatiokohtauksia. liikunta auttaa ainakin minua. mitä luultavimmin myös sinua. itse olen todennut erityisesti hölkkäämisen loistavaksi stressinpoistajaksi!

nyt alan kertaamaan tenttiin, joka on tuossa neljän tunnin kuluttua.. onnea opiskeluun ja ole välillä laiska! nou hätä, tää on tätä!

Pelaa jotain kivaa peliä kuten skyrim

Kiitos jälleen teille :) Tiedän ettei tähän tosiaan oikeen muu auta kuin että muuttaa ajattelutapoja. Haluaisin myös välttää totaalisen loppuun palamisen, ja tiedän, ettei siihen ole muuta keinoa kuin yrittää vähän löysätä. En ole voinut kertoa tästä oikeen kellekään, esim. kaverit on kaikki niin paljon rennompia, etteivät he luultavasti ymmärtäisi tätä "riippuvuutta" kiitettävistä numeroista.

Asiaa vaan hankaloittaa se, että erityisesti opettajat antaa ymmärtää, ettei tulevaisuudessa pärjää ellei nyt rehki niin paljon kuin ikinä pystyy. Haluaisin sanoa heille suorat sanat, että tiedättekö millaista elämää minä elän?! En juuri minkäänlaista, koska en ehdi esim. harrastaa mitään. Aikaisemmin mulla oli kyllä harrastuksia, mutta ne jäi kaikki pois lukion ensimmäisinä kuukausina. En vaan enää kerta kaikkiaan kerinnyt niihin ja niistä tuli "välttämätön paha" joka esti lukemasta.

Ikävöin lapsuuteen, jolloin ei vielä ollut paineita eikä tätä jatkuvaa kilpailun tuntua ja suorittamista.

Hei, täällä kans yks lukion kakkosluokkalainen, sellanen melkein kaikessa kympin tyttö - haluaisitko tutustua minuun? :) En ole ihan "samassa jamassa" kuin sinä, ehdin tehdä kyllä töitä ja nähdä kavereita koulun ohella, mutta ymmärrän kyllä hyvin, miltä ympäristön paine sinusta tuntuu, sillä olen itsekin tosi pienestä lukiosta ja outoahan se olisi, jos yhtäkkiä romahduttaisi tasonsa. Tällä hetkellä stressaan lähinnä yo-kirjoituksista, joihin olen ilmoittautunut, siis tulevana keväänä jo... Mutta teidän muiden kommentit sai kyllä ajattelemaan, että kannattaa varmasti pyrkiä suhtautumaan suht rennosti, ettei tuu sitä oikosulkua kirjoituksisa sitten!
Tosiaan mun sähköpostiosoite olis [email protected]

Lähetin sulle sähköpostia :)

Joo toi on kyl mullakin yks motivoija tähän pinkomiseen, että olis sitten tulevaisuudessa enemmän mahdollisuuksia jos lukio ja etenkin yo-kirjotukset menee hyvin. Oon kans aatellu että hauskaa voi pitää myöhemminkin, mutta nyt tuntuu etten jaksa tätä tahtia koko lukioaikaa, ellen välillä rentoudu. Tietysti sitä haluaisi toimia kuten kone, väsymättä... Mutta aina se ei onnistu.

Olen jo useaan otteeseen antanut keskustelulle miinusta mutta ilmeisesti joku sen aina kumoaa. Lopeta turha hikutus ja nauti elämästä

Tiedoksi sinulle, että minä en sitä miinusta käy kumoamassa :> Ja eikö ole silti hyvä, että tästä asiasta keskustellaan? Jos vaikka jollakulla muullakin olisi samanlaista?

Kerranki joku puhuu asiaa. Itse oon tosin viellä peruskoulussa ja no mulla itellä on kauheesti jo nyt henkisiä paineita. Kiusaamisen ja arvosanojen takia.On kiva; että
jotkut puhuu näistä jutuista! Koska itseäni pelottaa lukion koe-viikot. Ja lukion haku pelottaa suuresti myös, koska kyseessä on erikoislukio. Siksi paineet on jo nyt niin kamalan suuret. Ja en osaa lukea enää edes kokeisiin. Ennen hyvät numerot oli selvä juttu.Mutta nyt ei ./ Ymmärrän sun tilanteen paremmin kun hyvin!

Kiitos ymmärryksestä :) Tiedän, etteivät kaikki tajua tätä tilannetta, jos eivät ole kokeneet vastaavaa. Kuten minäkään en ihan tajua, miten he voivat ottaa niin rennosti :> Vaikka järki toisinaan sanoo, että pitäisi vähän löysätä, niin joku mun mielessä oleva "solmu" pakottaa jatkamaan rehkimistä... Siis en nyt tarkota että kuulisin mitään konkreettisia ääniä jotka käskee, että älkää niin käsittäkö. Tätä on vaan hieman vaikea selittää.

Ymmärrän...itellä oli tuo kuutosella. Ja nyt koe tulokset tosin paranee. Ja hyvä numero tuntuu pakolliselta saada. Ja oon taas alkanu lukee kokeisiin. Ja tuntuu, että taas valun siihen, että kaikista kokeista pitää tulla 8 tai 9 ja kymmpi oisi aina se tärkein. Ysikin tokarissa tuntuu ihan huonolta ./ Ja itelläki on toi juttu, että ite käskee ittensä saamaan hyvii numeroita....Ja ne jotka ei ymmärrä~~ Heille tiedoksi, että joillekkin se opiskelu on jo niin tärkeää,että on pakko vaan saada hyvät numerot. Itse menen lukioon juuri siksi nimittäin, koska ilman koulua elämä ei olisi mitään .D ...ei voisi oppia mitään~~
Ja ei sitä lukiossa osaa rentoutua varmastikkaan .O
Siellä taso on kovaa ja ei se laiskottelu auta. Ja itse en uskalla ottaa lukiota rennosti .D Ei siitä tulisi silloin tulevaisuudessa mitään~~

Tässä omia aatteitani:

Ongelma on ilmeisesti muuallakin kun vain kouluaineissa, oletan? Pitää päteä kaikessa - niin se minulla ainakin meni kovin pitkään. Ja vaikka se oisikin vain kouluaineissa, pitää aina kysyä että mistä se johtuu...

Oletko koskaan alkanut harrastamaan jotain uutta harrastusta siltä pohjalta, ettei ole mitään tavoitteita eikä pyrkimyksiä eikä edes väliä vaikka menee täysin pieleen koko yritys? Olen itse muutamia harrastuksia aloittanut tällaiselta pohjalta tämän kuluneen vuoden aikana ja voin sanoa, että se on ollut tehokasta "terapiaa" tähän ongelmaani. Enää ei läheskään samalla tavalla tarvitse päteä ja sitä kautta opiskelusta ja harrastuksistakin on tullut paljon mielekkäämpää kun ymmärtää, että ei se maailma kaadu jos ei olekaan paras kaikessa.

Viimeisin esimerkkini: olen nyt aloittanut jonglööraamaan ajatuksella "mitä välii" ja täytyy sanoa, että jatkuvasti saa taistella sen riipivän tunteen kanssa mikä syntyy kun pallo putoaakin maahan ja tajuaa tehneensä virheen. Mutta sitten ottaa sen pallon pieneen kauniiseen käteen ja tekee kymmenen kertaa sen saman virheen ihan tahallaan - ja vasta sen jälkeen koittaa uudestaan tosissaan - niin huomaa ettei se virheen tekeminen tunnukaan enää jälkeenpäin niin pahalta. Ja sitten voi taas ihan vapaasti leikkiä niiden pallojen kanssa ilman turhia huolia siitä, että meneekö kaikki täysin nappiin, ja että tulenko koskaan maailman parhaaksi tässä...

Mikä tällaisessa "turhan"vapaa-ajan aktiviteetin kokeilemisessa on ollut omalla kannallani hyvää, on se että kun tämä pelko epäonnistumisesta yhdellä alueella on lievittynyt, on se alkanut myös lievittymään muilla alueilla, kuten juurikin opiskelussa: opiskelu tuntuu paljon vapaammalta, kivemmalta, helpommalta ja hauskemmalta kun ei siitä ota turhia paineita vaan asennoituu siihen kuin jonkinlaiseen lastenkirjojen seikkailuun. Siksi voin suositella lämmöllä tällaista "mitä välii"-harrastuksen aloittamista kaikille.

Aika hyviä vinkkejä oot saanu :) Mulla on aika sama tilanne mun nyt on alkanu vähän helpottaa kun oon tietosesti yrittäny ottaa vähän rennommin. Vaikka sitten jäisinkin ilman haluamaani jatko-opiskelupaikkaa niin ainakaan en ole täysin burn out ja hermoraunio!!

heip, mäki oon lukion tokalla ja samanlaisesta ahdistuksesta ja stressistä oon kärsiny. tokan jakson puolvälissä "heräsin" tästä ahdistus kierteestä ja aloin liikkumaan enemmän, syömään terveellisemmin ja pitämään viikonloput vapaina lukemisesta, ellei sitten ollut ihan pakko. tietty luen viikonloppuisin silloin tällöi, etenkin koeviikon lähestyessä. numerot on pysyneet samoina eli 9 ja 10 tulee ihan helposti.
jos tunnilla oot kuunnellu, tehny muistiinpanoja ja läksyjä, niin kokeista saa helposti niitä 9 ja 10.
ylppäreitä ei kannata stressata, jos suurin osa sun numeroista on noin hyviä :)
eikä koulusta muutenkaan tarvii ottaa liikaa stressii. mua on auttanu tositosi paljon ahdistukseen ja stressiin kirjoittaminen, eli kirjoitan päiväkirjaan aina kun tuntuu että joku asia ahdistaa ja seuraavana päivänä kirjoitan uudestaan kun se koe esimerkiksi on ohi.
joten pidä nyt hiihtoloma kunnolla vapaata, tee läksyt ja lukemiset heti perjantaina niin voit hyvillä mielin rentoutua. ja muista että stressikin vaikuttaa muistamiseen ja sitä kautta koulu menestykseen.
:)

Mä kirjotan kans päiväkirjaa... alotin pari kk sitten ja mietin et miks en keksiny sitä aikasemmin! Oikeestaan mikään muu ei mulla helpota stressiä kun se että saa purkaa sinne ajatuksiaan, kun ei sitä aina viitti läheisiään vaivata ja valittaa niille kaikesta...

nii meidän lukios on aika oudosti silleen et tosi moni ei tee mitään ja osa tekee täysillä ja stressaa koko ajan, "puolivälin" oppilaita on tosi vähän.

No tee aina samanapäivänä läksyt ja vkonloppu jää vapaaks! Koeviikon varalle kantsii tehä joku lukupäiväkirja, esim. luet vko ennen koeviikkoa 2h/pvä.

Jos kirjatat taasen vain abivuonna, ei lukemista tarvitse aloittaa kun loppukesällä, kannattaa vetää rennosti siihen asti, ettei stressaannu. Totuus: ne kirjotukset ei oikeesti oo niin vaikeita, melkein niinkun normikoe :--D

Mulla oli peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,6 ja sain sen tekemättä juuri mitään. Mein lukioon ja tajusin, että täällähän pitää tehdä töitä, että pärjää kun samalla "lusmuilulla" alkoi tulla seiskoja..

Noh.. ahdisti perkeleesti opiskelu, koska mentaliteetti oli tosiaan, että "pakko olla luokan paras".. Ja koulu jäi kesken.. Palasin lukioon muutaman vuoden aikuistumisen jälkeen..

Nyt minulla on enää pari kurssia käymättä ja tällä viikolla vielä kahdet kirjoitukset.
Olen nyt ottanut sellaisen asenteen, että kunhan saan koulun käytyä.. Ja pääsykokeisiin sitten panostetaan..

Tällä hetkellä ka on 8,6.. Tod. näk. nousee vielä tuonne 8,8:aan.. Ja viime syksyn kirjoituksista kolme Magnaa ja tämän kevään kirjoituksista yksi reaali lähti E/M:n rajoissa ja lopuista en tiedä vielä. Luin näihin kokeisiin pari päivää ennen koetta, joten olen ihan tyytyväinen.. (Tietenkin jos olisin lukenut enemmän nii L/E:n paperit ois ollu realistiset..) Mutta prkl. elämässä pitää olla muutakin kuin koulu..

Moikka!
Mulla oli yläasteella ja lukion alussa ihan sama juttu. Tokan vuoden puolella kuitenkin tajusin, että ainoa joka luo paineita olen minä itse. Yo-kirjoituksia on ihan turha stressata, itse olen jo kaiken kirjoittanut, ja voin sanoa että opettajat liioittelevat kokeiden vaikeutta! Ei kannata kirjoittaa enempää kuin mitä tarvitsee, jatko-opintoihin hakiessa pisteitä kirjotetuista aineista saa yleensä vain niistä "pakollisista", kaikista aineista joita jatko-opintoihin saatat tarvita riittää se, että olet opiskellut oppimäärän. Voin luvata että jos jatkat noin, kuset kaiken vain siksi, että et kohta enää jaksa stressin alla.

mulle käyny silleen että numerot parantunu lukiossa ilman enempää työntekoa. ihan saman verran luen kokeisiin, aika usein läksyt teen vasta välkällä, mutta kaikista reaaleista kymppi. lukio on helpompaa, ainakin kokeet. paljo helpompaa on kirjottaa essee ku vastata pikku kysymyksiin niinku yläkoulussa!

Todella paljon kiitoksia teille uudemmillekin kommentoijille! :) Olen alkanut uskoa siihen, että mun täytyy tietoisesti ottaa elämään uusi asenne, ettei se kavennu vain kouluun, läksyihin ja kokeisiin. Se on kyllä totta mitä nimimerkki m3mmu kirjoitti, että kaikki voi mennä lopulta pieleen ihan vain sen takia, etten jaksa enää. Siis totaalinen burn out, jota en tietenkään missään nimessä halua!
Se on vaan yllättävän vaikeeta muuttaa opiskelutyyliään, tulee heti sellanen olo että "nyt olen laiska ja tämä vielä kostaantuu" jos vähennän lukemista. Mutta ei kai siinä muuten auta kuin laittaa kierre poikki ja purra hammasta.

Kannattaa muistaa, että yliopistoon pääsemisen edellytyksenä on yleensä vain ja ainoastaan pääsykokeissa menestyminen. Kirjotuksilla ja kurssiarvosanoilla ei käytännössä ole mitään merkitystä, vaikkakin pääsykokeissa hyvästä YO-torkasta saa lisäpisteitä -joskin ei paria pojoa enempää. Yliopistoon siis pääsee, vaikka lusmuilisi koko lukioajan.

Nooh oot sä paremmas jamassa kun mää. Mä kato aattelin että ku meen ja pääsen lukioon mun 7.6 keskiarvolla nii katon millasta siellä on ja jos en pärjää nii minähän hyppään sillalta alas. Turha sitä on jatkaa. Elämä on vain työskentelemistä.

Ei voi muuta sanoa kuin että i feel your pain sis.
Täsmälleen samassa tilanteessa ollaan, mutta en vaan osaa muuttaa ajattelumallejani. Pakko pärjätä.
Pakko pakko pakko.
Oon lukion kakkosella, kirjoitin ekan aineen nyt ja alustavana vahva laudatur.
Tuntuihan se hvyältä, mutta perustelen sitä itselleni "helpolla kokeella" ja "kaikki muutkin sai" ja "pisteet tippuu kuitenkin". Tiedän siis etten löydä iloa siitä että onnistun, mutta silti on pakko onnistua.

En osaa löysätä, ahdistaa liikaa, enkä voi kuvitellakaan että lopettaisin lukemisen ja stressaamisen.
Toivottavasti itse selviät ilman loppuunpalamista!

"Kannattaa muistaa, että yliopistoon pääsemisen edellytyksenä on yleensä vain ja ainoastaan pääsykokeissa menestyminen. Kirjotuksilla ja kurssiarvosanoilla ei käytännössä ole mitään merkitystä, vaikkakin pääsykokeissa hyvästä YO-torkasta saa lisäpisteitä -joskin ei paria pojoa enempää. Yliopistoon siis pääsee, vaikka lusmuilisi koko lukioajan. "

Huoh. Tällainen käsitys on turhauttavan yleinen, muttei pidä paikkaansa. Yliopistossa usein jopa puolet pisteistä tulee yo-arvosanojen perusteella, amk:ssa toki pienempi osa. Itse en olisi todellakaan saanut nykyistä opiskelupaikkaani, jos yo-kokeet eivät olisi menneet suhteellisen hyvin.

Helposti meni ottamalla rennosti vähällä työllä seiskat ja kasit. Sitten kirjotuksiin "hyvät" opiskelut ja E:n paperit

""Kannattaa muistaa, että yliopistoon pääsemisen edellytyksenä on yleensä vain ja ainoastaan pääsykokeissa menestyminen. Kirjotuksilla ja kurssiarvosanoilla ei käytännössä ole mitään merkitystä, vaikkakin pääsykokeissa hyvästä YO-torkasta saa lisäpisteitä -joskin ei paria pojoa enempää. Yliopistoon siis pääsee, vaikka lusmuilisi koko lukioajan. "

Huoh. Tällainen käsitys on turhauttavan yleinen, muttei pidä paikkaansa. Yliopistossa usein jopa puolet pisteistä tulee yo-arvosanojen perusteella, amk:ssa toki pienempi osa. Itse en olisi todellakaan saanut nykyistä opiskelupaikkaani, jos yo-kokeet eivät olisi menneet suhteellisen hyvin."

Kuule, kannattaa ottaa asioista selvää ja tarkentaa. Pelkällä pääsykokeella on joskus jopa helpompi päästä yliopistoon kuin yo todistuksella pääsykokeella. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi farmasia

En halua paasata psykologian käsitteillä, mutta on tärkeää, että esimerkiksi itsetunto ei pohjaudu pelkästään suorittamiseen ja hyviin arvosanoihin. Jos joskus kävisi niin, että ei saisikaan jostain syystä kokeesta ysiä, se voi olla todella vaikeaa itselle. Ja sanon tämän itse asian kokeneena "kympin oppilaana" saadessani pitkästä matikasta kerran 8. Tämä oli vain yksi näkökulma, en voi toisen itsetuntoa arvioida :)

Kannattaa myös miettiä, että mitä hyödyttää saada ihan KAIKISTA aieista ysejä ja kymppejä, ellei sitten aio kirjottaa kaikkea. Mä ainakin yritän menestyä vaan niissä aineissa, joita tulen kirjottamaan. Muita aineita en jaksa ressata, kuhan niistä läpi pääsen ni hyvä on.

Ei tosta pääsykoe/yo-todistus-asiasta kannata kiistellä, koska niiden merkitys riippuu lähinnä siitä minne hakee. Mun jatko-opiskelujen kannalta yo-todistuksella oli suuri merkitys, joillekin kavereilleni taas yo-arvosanoilla ei ollut juuri väliä.

Lakin keväällä saavana voin sanoa, että ihan turhaan stressaat. (: Hirveästi opettajat jne. puhuvat siitä kuinka _älyttömän_ tärkeää on menestyä lukiossa ja kirjoituksissa, mutta totuus taitaa olla jotain vähän muuta. Itse lähtin yläasteelta 8.8 ka:lla ja nyt on tulossa suunnilleen samanlaiset paperit kunhan pari aineen numerot vaihdan suoritusmerkinnöiksi. Mä stressasin ekan vuoden aivan älyttömästi ja tein läksyni, mutta masennuksen ja lukion vaihtamisen jälkeen tajusin, että puurtaminen on oikeasti aika turhaa. Abivuosi on mennyt sillä linjalla, että 5- on läpi ja ruotsista saa ottaa yhden hylätyn, koska yliopistossa katsotaan kuitenkin vain yo-todistusta ja pääsykoetta. Kursseja on tulossa reippaat 50 ja se riittäää kyllä minulle mainiosti (aikuislukiosta pääsee läpi pienemmällä kurssimäärällä kuin nuorisolukiosta).

Lusmuilusta huolimatta kirjoituksia minäkin jaksoin stressata vielä syksyllä. Lukemisen aloitin viime keväänä, mutta kyllästyin kahden viikon jälkeen ja annoin olla - loppupeleissä luin syksyn reaaleihin pari-kolme iltaa ennen koetta ja keväällä jätin lukemisen kokonaan kun ei vain jaksanut kiinnostaa. Yo-kokeilla pelotellaan ihan älyttömästi, mutta hyvin niistä sai neljä laudaturia (historia, uskonto, äidinkieli ja englanti) kirjoitettua myös lusmuilemalla. Lyhyestä matematiikasta otin c:n kun ei vapaaehtoisilla kursseilla huvittanut käydä ja historiastakin jäi se vieraita kulttuureja käsittelevä kurssi kesken parin tunnin jälkeen. Tällä hetkellä fiilis on lähinnä se, että okei, siinä sitten oli se millä minuakin on peloteltu yläasteelta lähtien. :D

Ihan minun tavallani ei ehkä lukiota kannata suorittaa, sen kyllä sanon. Mulla nyt on aina ollut puolellani se, että saan helposti ysejä ja kymppejä jos aine vain sattuu kiinnostamaan. (Ja jos siitä vain saa kirjoittaa esseevastauksia. :D) Stressaaminen on kuitenkin ihan turhaa - keskity niihin aineisiin jotka kirjoitat ja loput sitten... no, 5- on läpi ja kolme selitettyä poissaoloa on useimmissa lukioissa se sallittu määrä. Pääsykokeisiin kannattaa panostaa, niihin minäkin luen ihan tosissani, sillä loppupeleissä ne on jotain matemaattisia tiedekuntia lukuun ottamatta yliopistoon hakiessa usein se painavin juttu. (Esim. sinne minne minä haen puolet otetaan puhtaasti pääsykoemenestyksen perusteella ja loput pääsykokeen ja neljän parhaan yo-arvosanan yhteispistemäärällä reaaleja painottaen.)