Kuinkahan mahtaa olla, viipyvätkö ilmoitukset hylätyistä käsikirjoituksista pidempään kuin myönteiset päätökset tai korjausehdotukset? Jos käsikirjoitus miellyttää kustantajaa, otetaan kirjoittajaan todennäköisesti nopeasti yhteyttä, mutta hylkäyksistä ilmoittamisilla ei luonnollisesti ole samanlainen kiire. Vai kuinka?
Toisin sanoen: mitä kauemmin kirjoittaja on odottanut kustantamon vastausta, sitä heikommat mahdollisuudet hänellä on saada myönteinen päätös?
Toisin sanoen: mitä kauemmin kirjoittaja on odottanut kustantamon vastausta, sitä heikommat mahdollisuudet hänellä on saada myönteinen päätös?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei vaikutusta.
Toisinaan, toisinaan ei.
Sehän riippuu missä vaiheessa jonossa olet ja miten nopeasti se herättää silmäilyssä huomiota.
Mutta mikäpäs kiire odotuksessa on?
Agatha Christie odotti 4 vuotta esikoisen läpimenoa, että siinä mielessä - no hurry. Kyllä ehdit sitten loppuelämän kirjoittaa taideteoksia.
No sain Otavalta kerran hylsyn kahdessa viikossa. Oli muuten vuodenvaihde, ehkä silloin on ruuhkat purettu? Mutta tuntui se vähän siltä, että oli ekan sivun ekasta lauseesta tehty lopullinen päätelmä. :) Mikäs siinä, näin jälkeenpäin voin hyvin tunnustaa että ihan paskahan se teksti olikin. :D
Luulen, että kässärit, jotka eivät kiinnosta, inspiroi, vaikuta - saavat oman leimansa ja ne palautetaan vakioviestillä takaisin. Muihin muutamiin otetaan yhteyttä. Mutta se miten kauan kässäri makaa muiden joukossa, siinä voi mennä aikaa ja silti edessä voi olla yhteydenotto, tapaaminen, korjailu ja sopimus sekä kaunokirjan julkaisu.
Tietopuolella homma menee varmaan eri tavalla, koska osa tieto- ja tiedekirjoittajista voivat olla kustantamolle tuttuja korkeakoulupuolelta ja pelataan sisällysluetteloilla, näytteillä ja synopsiksilla.
Nykyään kirjoja julkaistaan ja tarjotaan niin paljon, että kasojen läpikäyminen on hidasta puuhaa. Toimittajilla on jokaisella lukemattomia tallikirjailijoita, joiden töiden toimittaminen vie jo itsessään paljon aikaa.
Kärsivällisyyttä. Ja kuten ylempänä todettiin - no hurry.
"Mutta tuntui se vähän siltä, että oli ekan sivun ekasta lauseesta tehty lopullinen päätelmä."
Tosi on, ei niitä kässäreitä kokonaan lueta, suurin osa silmäillään, ja jos on huono, ei lueta enempää.
Miksi syödä hatullinen paskoo, kun haju jo paljastaa. Eli tämä viimeine oli kevennys, älä ota itseesi. Tiedät ainakin, missä vika kun itsekin tunnistit kässärin huonoksi.
Eiks tuolla aikaisemmin joku väittänyt, että sen romaanikässäri hylättiin fontin takia... ? Että ehkä siinä on se yks osasyy viivästymiseen, tylsää fonttia ei jakseta edes selailla.
"No sain Otavalta kerran hylsyn kahdessa viikossa. Oli muuten vuodenvaihde, ehkä silloin on ruuhkat purettu? Mutta tuntui se vähän siltä, että oli ekan sivun ekasta lauseesta tehty lopullinen päätelmä."
Ehkäpä ammattitaitoinen kustannustoimittaja ehti lukea kahdessa viikossa vähän enemmänkin kuin ensimmäisen lauseen. Ehkä luki koko kässärin, tiedä häntä.
minä sain kerran joulukuussa hylsyn kahdeksassa päivässä. seuraavalla kerralla en samasta firmasta mitään :D
No, kuten sen tuosta keskustelusta otsikolla "Kustantamojen suhtautumisesta tarjottaviin käsikirjoituksiin" huomaa, niin mielenkiintoiset ja lähempään tarkasteluun menevät tekstin käydään kyllä nopeasti läpi.
Jos vastaus viipyy, kyse on mitä todennäköisimmin siitä, että käsikirjoitus ei ole kustantamoa millään tavalla kiinnostanut, ja se odottaa nyt vain lopullista hylkäystään. Kustantaja lähettää hylkäysilmoituksen, kun ehtii jos ehtii jos muistaa jos jaksaa.
Toisin sanoen:
Pitkät odotusaika johtuu pääsääntöisesti siitä, että kustantamoilla on kova kiire ja paljon hommaa, ja hylkäyspäätökset ovat periaatteessa ylimääräistä työtä. Sen vuoksi ne jäävät odottelemaan jotakin sopivaa rakoa, jossa hylkäyksistä ehditään ilmoittaa.
Onhan toki kustantamoisa toimistohenkilökuntaakin. Ei kustannustoimittajan tarvi hylsyä itse lähettää. Sen kun antaa kässäripinkan( jos on postissa lähetetty) toimistotytölle ja sanoo että tolle ja tolle hylsy ja pistä silppuriin. Tyty voisi niitä sitten pistää liukuhihnalla kerran viikossa. Tällä tavoin rutiiniasiat hoidellaan.
Se, ettei vastauksia kuulu lainkaan, kertoo kustantamoiden suhtautumisesta esikoiskirjoittajiin. Kyllä siellä varmasti iso osa on puolivalmista, mutta myös niitä, joita on hiottu ja hiottu vuosikausia ja käytetty ammattilukijoita. Itse ihmettelen, kuka tänä päivänä enää niinsanotusti kepillä jäätä kokeilee. maailmahan on mennyt siihen, että suoritusten ja henkilöiden pitää olla mahdollisimman viimeisen päälle muutenkin.
Paitsi että liian usein näissä kustantamoissa se "toimistotypy" sattuu olemaan kustannuspäällikön, toimittajan tai markkinointipäällikön teini-ikäinen tytär tai poika kesätöissä, jonka ei oikeasti tarvitse tehdä mitään, kunhan näyttää siltä että on paikalla ja palkka juoksee. Nimimerkki, tietoa on.
Miksi te odotatte, että kirjailijan kohtelu eroaisi gladiaattorin kohtelusta? Orja on arvokas tai arvoton - niin tai näin, hän on kustantajansa Orja.
En muista kuka, mutta joku amerikkalainen kirjailija on kertonut, että se kirjoittaa romaanin ekaa lausetta vuoden. Kyllä se niin on, että jos alku ei toimi niin ei ne lue sitä kässäriä sen enempää. Ei niillä ole aikaa lukea huonoja kässäreitä.
En usko että päätöksellä on mitään tekemistä sen kanssa miten kauan kestää ennen kuin tulee tieto. Kyllä kai se on enemmän kiinni kustantamon tilanteesta.
Useimmat kustantamothan eivät vastaa ollenkaan. En tosin tiedä, onko se sen pahempaa kuin saada hylsy ilman allekirjoitusta. Tosin mielestäni bisneksessä saisi olla jotkut tavat: pistetään se toimistohenkilö laittamaan se standardihylsy niille, joiden kässäriin ei enempää viitsitä tutustua, homma on siis sillä saletti.
Mielestäni hyllyn muodolla ei ole kirjoittajalle väliä: tieto on kuitenkin musertava ja selvä - teos ei ole ko. kustantamolle minkään arvoinen.
Tämän päivän työmaailman toimintamallit ovat myös taidetuotannon puolella: kirjailija on kiehtova, jos se tuo kustantajalleen mainetta tai rahaa, mielellään molempia, jolloin hän on kustantajalleen sen hetken arvokas, ehkä sijoitus myös myöhemmäksi ajaksi.
Aloittelija, jonka taide ei vakuuta tuottajaa, on samantekevä.
No kyllä se kustantamo on aina halunnut painaa myyviä kirjoja, ihan senkin takia, että rahat tulevat niistä myydyistä kirjoista. Ei ne taivaasta sille kustannustalolle putoa. Kustannustoiminta on ihan samanlaista liiketoimintaa kuin mikä tahansa kaupallinen työ.
Taidemuseot ym. on asia erikseen, ne toimivat valtion tuella.
Ja onko kirja aina taidetta? Tai elokuva? Ei taatusti.
Ja huonon kässärin tunnistaa ihan alunkin perusteella, ei sitä tarvitse lukea kannesta kanteen tai kokonaan.
"Ja huonon kässärin tunnistaa ihan alunkin perusteella, ei sitä tarvitse lukea kannesta kanteen tai kokonaan."
Juuri tämän toivoisin kaikkien sisäistävän: hyvän tunnistaa aika välittömästi. Voihan ja pitäähän kirjoittamista harrastaa julkaisemisesta riippumatta, mutta täytyy ymmärtää ero itsestä hyvän ja aidosti koskettavan väillä.
Onnea matkaan kaikille!