Niinistö suunnitteli valtion omistamien Sonera-osakkeiden myyntiä silloin kun niitten arvo oli korkeimmillaan, ennen Pauli Saapungin (kesk) johtaman hallintoneuvoston UMTS-sekoiluja. Rahoilla piti maksaa puolet valtionvelasta pois.
Kepu ja Tuomioja estivät myynnin, valtion omaisuutta ei saanut myydä.
Nyt Sonera on mennyt ilmaiseksi ruåtsalaisille
keppulit ja Tuomioja myyvät kiihtyvällä vauhdilla valtionyhtiöitä pois.
KEPU PETTÄÄ AINA
Kepu ja Tuomioja estivät myynnin, valtion omaisuutta ei saanut myydä.
Nyt Sonera on mennyt ilmaiseksi ruåtsalaisille
keppulit ja Tuomioja myyvät kiihtyvällä vauhdilla valtionyhtiöitä pois.
KEPU PETTÄÄ AINA
Vastaukset 18
Vanhimmat
Soneran kurssi keikkui silloin 90 eurossa, kun myyntivaatimukset olivat kiihkeimmillään. Eli kurssi oli kymmenkertainen siihen nähden, mille tasolle sitten Telia-Sonera-fuusiossa putosi. Eihän Sonerasta varmaan 10-kertaista hintaa olisi saatu, mutta vähintään kaksinkertainen kumminkin. Niillä rahoilla olisi valtion velkaa maksettu melkoisesti.
Keskusta ja vasemmisto eli Vasemmistoliitto ja Tuomiojan linjaama SDP vastustivat yksityistämistä. Näiden lisäksi myös kristilliset muistaakseni vastustivat. Suomalainen veronmaksaja ei ole ollut kovin suuressa arvossa näissä puolueissa.
Ellei kokoomus olisi jäjestänyt Saksan ilmatilan kauppaa (24 000 000 000 mk) Soneran osake voisi olla nykyään vielä suurempikin kuin tuolloin.
Kokoomus päätti vaan toisin.
Keskusta kannatti Soneran umts-kauppoja eduskunnassa kesäkuussa 2000.
Valtion tehtäviin ei kuulu riskibisneksiin mukaan lähteminen. Puhelinoperaattoriala on nimenomaan risbisnestä. Juuri sen vuoksi valtion olisi pitänyt pyrkiä eroon tällaisesta rispitoisesta omaisuudesta. Kun siitä olisi kaiken lisäksi saatu hyvä hinta, yksityistämisen vastustaminen oli suuren luokan kömmähdys. Poliitikoilla ei ole eväitä päättää riskitointojen sisällöstä. Sonera otti jo aimmin suuri riskeja kuten Turkcellin ostaminen. Se osoittautui onnistuneeksi toimeksi ja lisäsi Soneran arvoa, samoin kuin muu kansainvälinen levittätyminen. UMTS-huutokauppoihin erehtyivät monet muutkin suuret puhelinyhtiöt ja Suomessa näihin huutokauppoihin osallistumisesta ei varoitellut yksikään puolue.
Ilman riskibisnekseen lähtemistä Soneran osake olisi lähes nollan arvoinen. Kotimainen Posti- ja Telelaistos, josta Sonera on kehittynyt toimi nimittäin melko kannattamattomasti, koska sille oli annettu yhteiskunnallisia tehtäviä.
Jos valtion tehtäviin ei kuulu riskibisnes, miksi silloinen liikenneministeri Heinonen (kok) sitten hyväksyi UMTS-kaupat!? Heinonen oli se henkilö, joka Sonerassa käytti valtion puhevaltaa ja silloinhan valtion oli vielä suurin Soneran omistaja.
Heinesen mielestä ei sitten ko. UMTS-kaupoissa ollut mitään riskiäkö?
Mikähän kupru odottaa YLE:ssä, vai minnekkä pakastevirkaan se nyt laitettiinkaan kokoomuksen toimesta.
Ministeri Heinosen oli pakko tehdä jokin ratkaisu, kun valtio kerran omisti enemmistön Sonerasta. Poliitikoilla, ei Heinosellakaan voinut olla selkeää käsitystä toimenpiteen riskiluonteesta. Hänenkin oli vain luotettava Soneraan operatiivisen johdon käsityksiin. Jotkut riskiviritykset onnistuivat, mutta toiset eivät. Saatiinhan Sonerasta toki enemmän valtion kirstuun kuin Posti- ja Telelaitoksesta. Mutta riski tuli hyvin esiin näissä UMTS-huutokaupoissa. Rahaa se on tuo määrä ja siksi Sonerasta olisi pitänyt päästä eroon jo aikaisemmin, jotta riskin olisivat voineet ottaa ne, jotka tällaisia riskeja ottavat ammatikseen eli sijoittajat.
On kohtuutonta syyttä Heinosta huonoista päätöksistä. Jos olisi käynyt niin, että tuo riski olisikin tuottanut hirveästi voittoa tulevina vuosina, Heinosta olisi varmasti syytetty yhtä lailla siitä, ettei hän uskaltanut antaa Soneran mennä kilpailuun mukaan.
Nyt ei käynyt niin. Varmasti olisi ollut mukavempaa, jos UMTS-ostopäätöksessä olisi hieman viivytelty - valtionyhtiöstä kun oli kysymys.
Tarkoitatko siis, että sattui nyt vaan käymään niin. Vastuuta ei ollut kenelläkään!? Ei edes Heinosella, joka olisi voinut kaupan estää, jos olisi halunnut? Vai oliko niin, että kokoomus ei halunnut, koska Heinosella on nykyään hyvä pakastevirka.
keväällä 2000 kepu ja vasemmisto + kd vastustivat Soneran yksityistämistä, mutta taipuivat siihen kesäkyuussa 2000, kun hallitus esitteli eduskunnalle Soneran kansaninvälistymisstrategian, johon sisältyi myös toimilupien hankinta ulkomailta.
Keskusta kannatti tätä strategiaa lähes yksimielisesti, koska silloin uskoivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki, että kansainvälisten verkkolupien omistaminen nostaa Soneran pörssiarvoa.
Tämän takana siis olivat koko hallitus, liikenneministeriö, -ministeri ja melkein koko eduskuntakin, mutta umts-lupia koskeva päätös oli Soneran päätös. Sitä ei ole koskaan hyväksytty missään muualla kuin Soneran hallituksessa eikä ole tarvinnutkaan erikseen hyväksyä, koska Soneran hallituksella oli yhtiökokouksen sille antama toimivalta umts-lupien hankintaan.
Tuossa vaiheessa oli siis ikävää, että valtio oli edelleen mukana riskibisneksessä n 53% omistusosuudella, kun Soneran osakkeiden enempi myynti oli aiemmin keväällä estetty keskustan ja äärivasemmiston yhteispelillä.
Soneran umts-ostopäätöstä olisi voinut viivyttää ainoastaan Soneran ylimääräinen yhtiökokous.
Sellaisen koollekutsuminen valtio-omistajan toimesta siinä vaiheessa, kun huutokauppa oli meneillään ja tarjousten jättöaika vielä auki, olisi todennäköisesti heikentänyt riippumattomien sijoittajien kiinnostusta Soneraan ja laskenut sen osakekurssia tilanteessa, jossa Soneran strategiana oli rahoittaa umts-kauppa omistamiensa tytäryhtiöiden osakkeiden myynnillä.
Sinun kannattaisi ottaa asioista selvää, ettet kirjoita pörssiyhtiöistä ihan mitä mieleen juolahtaa.
'koska Soneran hallituksella oli yhtiökokouksen sille antama toimivalta umts-lupien hankintaan. '
... joka oli saatu pääomistajalta eli valtiolta eli Heinoselta eli kokoomukselta.
Pääomistaja oli antanut lupansa Soneran yhtiökokouksessa 53% omistusosuudella, juuri noin, eivätkä ne 47% muista omistajistakaan panneet yhtiökokouksessa hanttiin.
Jos tuo yhtiökokouksen lupa olisi haluttu Soneralta peruttaa tai muuten puuttua Soneran hallituksen kesällä 2000 valmistelemaan umts-tarjoukseen, olisi tarvittu ylimääräinen yhtiökokous, koska ei yksi omistaja - vaikka sillä olisi enemmistökin - voi muuttaa koko yhtiökokouksen aiempia päätöksiä.
Ja tästä samasta syystä johtuu, ettei valtio voinut myöskään hyväksyä tai hylätä sitä hintaa, jonka Someran hallitus oli päättänyt - valtuuksiensa puitteissa - umts-luvista maksaa.
Pääomistaja nimittäin voi lain mukaan käyttää valtaansa ainoastaan yhtiökokousten kautta, kaikkien omistajien läsnäollessa, muu on laitonta ja käytännössä epäviisastakin pörssiyhtiössä, sillä muut sijoittajat kaikkoavat ja kurssi laskee, jos epäillään, että pääomistaja huseeraan 53% turvin omaan pussiinsa, esim. riskejä välttääkseen.
Olisko se yhtiökokouksen koolle kutsuminen maksanut enemmän kuin 24 000 000 000 mk?
Tarkoitatko, että kaikki omistajat olivat asiasta yksimielisiä? Tuskin uskot itsekkään.
Olisko se yhtiökokouksen koolle kutsuminen maksanut enemmän kuin 24 000 000 000 mk?
--------------------
Umts-kauppa tehtiin heinäkuussa 2000. Telealan osakekurssit romahtivat lokakuussa 2000. Umts-lupien tasearvo kirjattiin Soneran tappioksi toukokuussa 2002.
Kesällä 2000 ei ollut montaakaan ennustajaa, joka näki tulevaisuuteen. myöhemmin oli jälkiviisaita sitäkin enemmän. Sitä paitsi valtio on saanut Sonerasta enemmän kuin on siihen sijoittanut.
Tarkoitatko, että kaikki omistajat olivat asiasta yksimielisiä? Tuskin uskot itsekkään.
----------------
Eriäviä mielipiteitä ei ainakaan uutisoitu silloin, kun Soneran yhtiökokous päätti kansainvälistymisstrategiastaan ja valtuutti yhtiön johdon osallistumaan toimilupien huutokauppoihin.
Epäilijöitä toki oli, mutta aika vähän eikä heihin uskottu siinä rikastumisen huumassa, joka kesällä 2000 näytti todennäköiseltä.
Virheitä tehtiin. Olisi pitänyt olla varovaisempia. Jälkiviisaudesta pitää ottaa opiksi, mutta syyllisten tuomitsemisesakin pitää ottaa silloiset olosuhteet huomioon.
Ei ollut ennustajia niin, mutta ei ennustajia tarvitakkaan, jos käytetään edes jonkinlaista suhteellisuudentajua päätöksissä.
Valtionyhtiöillä pitäisi riskisijoitusten suhteen olla paljon varovaisempia. Se on aivan sama minne yksityiset rahansa hassaa, mutta valtionyhtiöillä on aina kansalaisten rahat takana.
Valtio on aina omistanut Soneraa yli puolet ja nykyisin Telia-Sonerasta 19%.
Silloin kun Soneran kurssi oli korkeimmillaan sonerasalkkua hoiti ja yhtiön omistajaohjauksesta oli vastuussa liikenne- ja viestintäministeri
O P Heinonen (kok).
Heinonen myikin muistaakseni 2% siivun salkusta, josta valtio sai tuloa 12 miljardia markkaa.
Mutta ei kehoituksista huolimatta myynyt loppujakin, jonka silloinen markkina-arvo oli 300 miljardia markkaa.
Saksan UMTS-kauppojen aikoihin O P Heinonen löi laimin omistajaohjausvelvollisuutensa ja Sonera kirjasi jättitappiot.
Silloin Telia ja Sonera yhdistyivät valtio sai 19% uuden yhtiön osakkeista. Kaupan aktiivisena puuhamiehenä ja vastuussa oli silloinen liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi (kok).
Soneran myynti kaatau nimenomaan eduaskunnassa kepun kovaan vastustukseen yhdessä SDP:n kanssa.
Hallitus ei tuonut eduskuntaan esitystä Soneran osakkeiden myyntivaltuuksien saamiseksi juuri siksi, että keskusta, kd, vasemmistoliitto ja SDP:n tuomiojalaiset vastustivat Soneran yksityistämistä silloin, kun kurssi oli korkealla.
Täastä syystä tuolloin myytiin vain pieni osa.
Mitään kehotuksia enempään myyntiin ei ainakaan keskustan suunnasta tullut, muuta kuin vasta jälkiviisaasti sitten, kun telealan alamäki alkoi.
Sonera oli kokoomukselaisten liikenneministereiden katastroofi. Heinonen möi ilmaa Saksaan miljardikaupalla, Sasi möi loput ruotsalaisille.