Ahneidenmaa uutisissa: Lisää itsehallintoa!

Ahvenanmaa pannukakku


0,5 l vettä

1 dl puuroriisiä tai mannasuurimoita

0.5 l maitoa

0,5 tl suolaa

0,5 g sahramia

1 dl sokeria

3 kpl munaa

1 dl vehnäjauhoa

uunipannuun:

25 g voita

Kiehauta vesi ja ripottele siihen sekoittaen riisit tai mannasuurimot. Keitä kunnes suurimot kypsyvät. Lisää vähitellen maito ja keitä seos sakeaksi velliksi. Mausta velli vatkaten suolalla, sahramilla ja sokerilla. Jäähdytä se haaleaksi. Vatkaa sekaan munat ja jauhot. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele uunipannu kauttaaltaan voilla ja kaada taikina siihen. Tasoita pinta. Kypsennä pannukakku uunissa ruskeaksi ja kuohkeaksi noin 20 minuuttia. Tarjoa kermavaahdon ja hillon kanssa.

Vinkki: yhteishyvä/ruokamaailma

Väärä palsta - ei liity RKP puolueeseen. RKP ei vaikuta Ahvenanmaan maakunnassa eikä itsehallintoasiat ole RKP:n kiinnostuksen kohteena.

Suomelle jäisi velvollisuus palvella ahneita ruotsin kielellä.

RKP on itse asiassa ollut aina Ahvenanmaan irtautumista vastaan. Mikäli Ahneidenmaa irtoaa Suomesta absoluuttinen ja suhteellinen pakkoruotsinpuhujien määrä vähenee. Saarellahan asuu jopa n. 20% Suomen suruista. Itse sanoisin surkealle saariryppäälle hyvästi ja onnea. Kun rahahanat Suomesta katkaistaisiin siellä tulisi välitön itku ja hätä.

Mikäli Itsehallintoa vielä lisätään, on Ahneidenmaa samaa kastia kuin Pietari Suomelle. Yhtä ulkona ja hyödytön. Sanokaapa miksi Suomi enää hoivaisi tuota ahneidensaarta. Mitä hyötyä Suomelle on siitä? Annetaan se pois tai myydään venäläisille. Lainsäädäntöä voidaan aina muuttaa eikä ikivanhoja itsehallintolakeja tarvitse maailman tappiin asti kunnioittaa.

Ruotsalaisille ei saa missään nimessä luovuttaa Ahvenanmaata, mutta Norjalle vaikka joululahjaksi se saari :)

Ahneittenmaalle on elinehto olla Suomen maakuntana ja näin sillä on
laillinen oikeus syrjiä suomalaisia asukkaitaan. Mitä yleensä Suomi tekee
koko kiihkoruotsalaisten hallitsemalla saarella, kun kaiken lisäksi siellä
vihataan kaikkea suomalaisuutta.

Affenat haluavat kaikki itsenäisyyden ja vapauden edut, mutta eivät haittoja. Eli Suomelle jäisi ainoastaan tukien maksajan rooli.
Kyllä suomalaiset ovat huijattavia, jos vielä tuokin hyväksytään entisten etuilujen lisäksi!

Ahvenanmaalle annetaan itsenäisyys, ehdolla että pärjäävät omillaan ja
sillä ehdolla että Suomi saa Venäjältä entisen Petsamon alueen!

Suomelle olisi tärkeämpi yhteys jäämerelle kuin ruikuttva Ahvenanmaa!

Laivayhteys Vaasa-Ruotsi nousisi toisiin ulottuvuuksiin kun loiset jäisivät välistä pois!

Ahneidenmaan Ahmed ahne ja virallinen syrjintämies Jansson, tuo "ystävällinen syrjijä", vaatii Ahneidenmaalle lisää itsehallintoa. Suomelle jäisi vain joitain pikkujuttuja kuten puolustus.
Miksi mannersuomalaisten pitäisi puolustaa tuollaisia vellihousuja, jotka itse ei käy inttiä ja jotka on kaiken aikaa menossa Ruotsiin. Jo vuonna1918-20 saatiin esimakua millaisten tyyppien kannsa pelataan.

Miten se Kekkonen kirjoittikaan aikoinaan?

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/10283/TMP.objres.3422.html?sequence=1


Veljenpoika Suomen kuvalehti 1948

Vahingollisia ruotsalaisia

Historia toistaa usein itseään; samojen syitten seuraukset ovat usein samat tai ainakin samankaltaiset. Näin on vallankin laita tapauksissa, joissa kansallisilla intohimoilla on ratkaiseva osuus. Tämä on syytä hyvissä ajoin palauttaa ruotsinkielisten poliitikkojemme mieleen, kun he nyt ovat uusimassa itsenäisyytemme aamuhämärässä kolme vuosikymmentä sitten tekemiään virheitä.
Ruotsinkielistemme pyrkimykset kohdistuivat tuolloin kahdelle taholle: toisaalla olivat ahvenanmaalaiset, jotka halusivat kokonaan eroon vastaikään itsenäistyneestä ja kansalaissodan haavoittamasta maasta; toisaalla muut ruotsinkielisemme, jotka eivät niinkään suopein silmin katselleet Ahvenanmaan separatistien hankkeita, koska heidän eroamisensa olisi heikentänyt ruotsalaisuuden kokonaisvaikutusta Suomessa.
Ahvenanmaalaisten yritys epäonnistui, mutta pitkällinen kiista heitti synkän varjonsa "emämaan" ja "saariston" välille. Suomessa on totuttu kunnioittamaan tehtyjä sopimuksia, ja siksi Ahvenanmaa kaikkine valtakunnallista itsetuntoa loukkaavine erioikeuksineen sai elää rauhassa omaa elämäänsä. Tosin jotkut pilkkakirveet lisäsivät hyvään marssilauluumme "Oolannin sotaan" mojovan "vastalauseen": "Jos Sundblom ois Oolannin keisari. niin silakat ois Oolannin soltaattii ja ne uisivat ympäri fästninkii." Siihenpä sitten pysähdyttiinkin. Mutta ei myöskään päässyt syntymään mitään välitöntä, sydämellistä suhdetta muun Suomen ja Ahvenanmaan välille. Sundblom halusi pysyttää "valtakuntansa" eristettynä, eikä täältä käsin haluttu ystävyyttä tyrkyttää. Maksettiin vain ja maksetaan edelleen kovilla verorahoilla tarpeelliset kymmenien miljoonien vuotuiset lisät Ahvenanmaan menoihin.

Jatkuu, lue linkistä loput!


Väinö Tanner kertoo muistelmissaan, Kahden maailmansodan välissä, vuoden 1918 armahdusasiaan liittyen erikoisia juttuja armahdusasian käsittelystä.

Hän teki kansanedustajana jo vuonna 1919 marraskuussa Väinö Huplin kanssa eduskuntaesityksen kansalaissotaan osallistuneille ja siitä tuomituille saatavasta armahduksesta. Olihan se ollut sosiaalidemokraattien vaaliteemakin. Oikeisto vastusti jyrkästi, samoin osa Maalaisliittoa. Keskustan enemmistö kuitenkin kannatti esitystä, ja se hyväksyttiin äänin 125-68. Lain perusteella 590 kapinasta syytettyä pääsi ehdonalaiseen vapauteen ja 30 000 kansalaisluottamuksen menettänyttä sai sen takaisin. Kesti kuitenkin lähes vuosikymmenen ennen kuin armahdukskysymyksessä päästiin lopullisiin tuloksiin. - Halusimme täydellistä armahdusta kaikille kansalaissodan johdosta vangituille lukuunottamatta murhaan tai murhapolttoon syyllistyneitä. Sivut 14-20

1921 armahdusasia tuli taas esille käsiteltäessä Ahvenanmaan itsehallintolakeja. Niihin liittyi mm. amnestia ahvenanmaalaisille separatisteille. Tuolloin Ruotsi painosti Suomea jopa Geneven päätöksillä. Asiaan sekoitettiin vuoden 1918 vankien amnestia, samanlainen jonka ahvenanmaalaiset saavat esitettyjen lakien perusteella. Ahvenanmaalaiset separatistit Sundblom ja Björkman tuomittiin Korkeimmassa oikeudessa ja saman tien Ruotsin painostuksesta ARMAHDETTIIN!

Jälleen kerran nähtiin ettei laki ole sama Suomen ruotsalaisille ja suomalaisille. Tai ehkä se välillä onkin sama, mutta tuomiot ainakin vaihtelee...

Amnestialaki s. 83

Armahdusasiasssa saatiin ratkaisu huhtikuussa 1927 eduskunnan hyväksyessä hallituksen esityksen 96 vastaan 94.
"Lakiehdotuksen mukaan kaikki ehdonalaisessa vapaudessa olevat tai valvonnan alaisiksi rangaistuslaitoksen ulkopuolelle asetetut henkilöt, jotka oli tuomittu yksinomaan osanotosta kansalaissotaan tai sen yhteydessä tehdyistä rikoksista, vapautettiin heille tuomituista rangaistuksista ja niiden seuraamuksista. Kaikille kansalaissotaan osallistumisesta tuomituille, jotka jo olivat kärsineet saamansa rangaistuksen, tuli palauttaa palautettiin kansalaisluottamus. - Maalaisliitto, ruotsalainen kansanpuolue, ja kokoomus olivat lain hylkäämisen kannalla, samoin edistys, joka tosin kannatti armahdusta, mutta ei hallituksen esittämässä muodossa."


Tanner Väinö Kahden maailmansodan välissä
Tammi, 1966, 275 s., 2. painos