Rakkaus on pelottavaa, tiesitkö!?!
Voisin joutua antamaan tunteilleni vallan.
Voisin joutua luopumaan kuorestani.
Voisin menettää näennäisen vapauteni, joka on kahlinnut minut vangikseen illuusion lumoihin.
Voisin joutua kohtaamaan itseni.
Olisin haavoittuvainen.
Nyt olen yksinäinen.
Nyt olen onneton.
Nyt kaipaan.
Kuuntelen tyhjyyttä enkä tee mitään.
Itseänikö pelkään?
Voisin joutua antamaan tunteilleni vallan.
Voisin joutua luopumaan kuorestani.
Voisin menettää näennäisen vapauteni, joka on kahlinnut minut vangikseen illuusion lumoihin.
Voisin joutua kohtaamaan itseni.
Olisin haavoittuvainen.
Nyt olen yksinäinen.
Nyt olen onneton.
Nyt kaipaan.
Kuuntelen tyhjyyttä enkä tee mitään.
Itseänikö pelkään?
Vastaukset 87
Vanhimmat
voi kauheeta, kaikesta tuosta luopumisesta voisit saada rakkauden ja rakkautta.
tiedän sen. :( itsekkyys taistelee vastaan.
eikä aito rakkaus ei kahlitse ja vangitse.
mieli kahlitsee ja vangitsee, peittää rakkauden alleen :(
Millaista se on se aito rakkaus, itse olen kohdannut vain kahlitsevia rakkauksia. Voiko olla täysin vapaa ja rakastunut ?
Se on sellaista missä kaksi ihmistä istuvat hiljaa sylikkäin tai vierekkäin eikä kummallekaan tule mielenkään tehdä mitään muuta, hetkeen. Hetken kuluttua molemmat voivat siirtyä omiin touhuihinsa, kunnes he taas myöhemmin palaavat tuohon hetkeen; sylikkäin vailla mitään tarpeita, keveinä, ihmetystä täynnä. Näiden kahden hetken välillä heillä on täysi varmuus siitä, että toinen odottaa, aina, tekivätpä he mitä tahansa, missä tahansa.
on eriasia olla rakkaudessa kahlittu, vangittu ja alistettu kuin aidosti rakastunut ja omasta tahdosta sitoutunut rakkauteen ja rakkaaseen........
onko rakkaus= hetken sylitysten olo?
ei minusta. Vaikka sekin siihen kuuluu, mutta se tulee viimeiseksi.......
minulle se on kauniita tekoja, kauniita sanoja, hellyyttä, hyvänäpitoa, luotettavuutta, rehellisyyttä,huomioimista, läsnäoloa niin hyvinä kuin pahoina päivinä, toisen kannustamista, tukemista ja kehumista, yhdessä tekemistä, omasta tahdosta sitoutumista, tasavertaisuutta, intohimoa ja sylitysten oloa....... .....
en sanonut niin, se oli vain kuvaileva ilmaus. Lauseessa sylikkäinoloa merkityksellisempää ovat käsitteet "hiljaisuus" ja "mielentila", jossa ei kaipaa mitään ylimääräistä, ei edes mainitsemiasi asioita, niin kauniita kuin ne ovatkin. Tällöin mainitsemiesi asioiden pitäisi muina aikoina (hetkestä hetkeen tai hetkien välissä) tulla kuin luonnostaan, koska silloin luottamus, ymmärrys, tunne ja tarve ovat hetkeksi hiljentyneet toisiilleen kertoen sanoman rakkaudesta; nyt on kaikki hyvin, muuta en tarvitse.
okei, käsitin tekstisi väärin :)
Erittäin osuva ja kaunis kuvaus rakkaudesta (m)issinng. Juuri noin ajattelen ja uskoisin todellisen kiintymyksen olevan tätä. Jotain täysin käsittämätöntä järjelle. Sen siis tuntee laajasti koko kehollaan. Rakastuneena joutuu/pääsee tutustumaan itseensä ja avautuessaan on hyvin haavoittuva. Sattuu kovin, jos kohtaa naurua/halveksuntaa, sillä kaikki "kortit " ovat näkyvillä. Kuitenkin rakkaus ja toinen ihminen voivat tuottaa suurimman ilon - jos sen uskaltaa vastaanottaa.
"Hiljaisuus" ja "mielentila" , " olemisen sietämätön keveys" , ja ajan pysähtyminen hetken täydellisyyteen, sanaton yhteys ihmiseltä ihmiselle.
Hetkestä hetkeen ja hetkien välissä asioiden pitäisi sujua luonnostaan. Yksilöiden ajatukset yhdessä eivät siltikään aina kohtaa. Eriäviä ajatuksia on kenties helpompaa selvitellä, jos on saavutettu yhteys ja se halutaan säilyttää.
Ehkäpä rakkaus on hiljentymisen lisäksi joskus sanoja, ajatuksia ja tekojakin, mitenkään väheksymättä hiljaisuuden ja mielentilan merkitystä.
http://www.youtube.com/watch?v=IqR8-0lN6Ls
enimmäkseen
Hienosti kuvattu. Rakkaus on kuin yhdessä rakennettu pesä johon voi aina palata, toinen on aina puolellasi. Itse en halua kahlita ketään, rakastaa erästä ihmistä kylläkin tahtoisin kokea miltä se tuntuu. Hänellä olisi aina paikka sydämessäni.
http://www.youtube.com/watch?v=Ny4izkgnX_k
Onko se rakkautta vai taito rakastaa pystyäkseen olemaan vain hiljaa yhdessä tekemättä ja sanomatta mitään ja tullakseen silti täytetyksi toinen toisellaan henkisesti kuin tankaten tunnetta, että toinen on olemassa, välittää ja kulkee omalla polullaan tavallaan vierellä aina silloinkin ei olekaan siinä konkreettisesti.
Sinulle on siis tarjottu rakkautta ja torjuit sen?
Ei kelvannut?
Ehkä olet siksi yksinäinen, onneton ja kaipaava?
Ehkä vain pelkään ottaa selvää.
Mikähän se on sinunkin elämäsi tarkoitus?
http://www.youtube.com/watch?v=9rxLEpLUUiY&feature=related
Sivullinen vastaa:
ilmeisesti oppia tuntemaan itseään ja omia tunteitaan?
Ihan miten vaan, minä ainakin aion rakastaa ennen kuolemaa.
Täsmennyksenä vielä, että en ole torjunut tai hylännyt ketään. Mitään ei ole sanottu ääneen. Jotain voi olla ilmassa tai sitten ei. Olen pelkuri selvittämään asiaa.
Ootte te niin viisaita neuvoinenne ja itse hengaatte täällä?
suutarin lapsella ei ole kenkiä
Joutuuko luopumaan jostain tärkeästä saadakseen jotain muuta?
Mitä saisi tilalle jos luopuisi kuorestaan ja antaisi tunteilleen vallan? Mikä tekee itsensä kohtaamisesta pelottavaa? Pelottaako rakastaminen koska elämässä ei ole takuuta? Olisiko enemmän elossa rakastaessaan? Onko rakastuneiden elinpäivissä siis enemmän elämää?
Kysymyksiä vailla vastauksia vaiko vastauksia vailla kysymyksiä?
Kysymyksiä pitäen sisällään vain lisää kysymyksiä.
Ehkäpä itsensä tunteminen on tavoilteva asia, vaikka joutuukin esittämään itselleen kysymyksiä ja miettimään vastauksia. Olisiko suuria keksintöjäkään tehty kyseenalaistamatta?
Ja sinussako on suurien keksintöjen paikka?
Salli minun nauraa.
Mitähän suurta sieltä omasta navasta taas nouseekaan, kun oikein kaivellaan?
ei ainakaan rahaa ;))
Ole hyvä, jos sinusta siltä tuntuu.
jos oikein lapiolla kaivellaan?
Mulle ei ole rakkautta koskaan kohdalle edes tullut, koska ei rumaa kukaan voi rakastaa ja ruman ei kannata rakastua, koska vastakaikua ei ikinä tule. Yksinäinen olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Enää en usko rakkauteen, sitä ei vaan oltu mun elämään tarkoitettu. Kuoren olen kasvattanut suojakseni kestääkseni muilta saamat loukkaukset, mutt vielä se kuori on pahuksen ohut kestääkseen ihan kaikkea ilkeyttä mitä toisilta ihmisiltä saan osakseni. Jotenkin huvittavaa, ett näinkin rumalle on tunteet annettu, ne vaan menee hukkaan, kun niillä ei ole tarkoitusta. Olen aina tiennyt olevani muita rumempi, mutta en täysin ymmärtänyt miten rumana muut mua pitävät ennen kuin sain siitä hyvän opetuksen. Se kokemus aukaisi mun silmät näkemään oma rumuus muitten silmillä. Ei ihme, että aina on loukatuksi tullut, kun pelkkä olemassa olonikin loukkaa muita. Ainoa tehtävä miten säilyn edes hengissä on sen kuoren kasvatus ympärille, jos epäonnistun, niin onpahan yks ruma ihminen maailmassa vähemmän. Paras tapa suojautua on kieltää olevansa tunteva ihminen, tunteettomana selviän paremmin kaikista tulevista loukkauksista. Ja rakkaus kuuluu asioihin, jotka on näin rumalta kielletty. Niin se vaan on.
Jos olisit hiemankin viehättävä ympärilläsi pyörisi kaikenlaiset hyväksikäyttäjät ja panokaverit.. mutta et sinä rakkautta saisi.Nainen kuin nainen aina on joku inhotus kimpussa ei se katso ulkoiseen eikä sisäiseen kauneuteen.
Rumuutta ei ole olemassa kuin ihmismielessä. Se on pelkoa, luokittelua suhteessa muihin. Luokittelussa on aina arvoasteikko, ääripäät, joka vääjäämättä pitää sisällään kaksi toisistaan kaukana olevaa pistettä tai näkemystä. Mieli peilaa itsensä muiden kautta, jolloin se luokittelee ja arvottaa itsensä eri asteikoille. Tällöin joku vääjäämättä kärsii alemmuudesta, toinen nauttii ylemmyydestä. Näin ei ole pakko olla. Kukaan muu kuin sinä itse ei tee luokitteluja mielessäsi. Voit kokea ne yleismaailmallisiksi tosiasioiksi, mutta ovatko ne sitä.
Jos luokittelet itsesi jonkun arvoasteikon "negatiiviseen"-päähän, saat varmasti kokea kärsimystä tuosta asiasta. Luokittelu mielessäsi on ja pysyy. Voit toki yrittää muuttaa ulkoisia olosuhteita, mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin pitää unohtaa luokittelu, tuoda toinen tilalle, arvottaa maailma uudelleen. Nauttia yksinkertaisista asioista, niitä mitä on tarjolla. Joskus tämä kärsimys on liikaa, tiedän.
Olen todella pahoillani, jos sinua on kiusattu tai haukuttu. Se on ihmisten ilkeämielisyyttä; toisten ylpeyttä itsestään. Usko pois, joutuvat kärsimään vielä itsekin. Olen oppinut sen, että ihmisolemus säteilee ympärilleen mielen luomaa asennemaailmaa ja vetää puoleensa juuri sitä tuskaa tai kauneutta, jonka se on todeksi määritellyt. Tuskan välttämiseksi mieli luo ympärilleen kuoren, suojamuurin. Yhtä lailla kiusaajillasi on kuori; he pysyvät kasassa vain ylläpitämällä omaa ylpeyttään. Ja kuka kärsii? Sinä. Oravanpyörä on valmis, meille kaikille. Voimme kuitenkin parhaamme mukaan katsoa tämän taakse.
mä taas en usko tuohon, kyllä se miten toista kohtelee on ihan omien korvien välissä ei siinä näyttääkö toinen jotenkin alentuvalta. Itse ainaakin monesti haluan suojella kiusattua ja parjattua en alentaa lisää. Eikä kiusattua pidä syyllistää kiusaajien teoista ja pahasta olosta. Ulkopuoliset voivat vaikuttaa paljonkin toisen elämään, jos ei ole tarpeeksi vahva vetäämään rajoja ja sulkemaan ilkeämielisiä ulos.......
... mutta luokittelet asioita mielessäsi ihan varmasti, ja suhteutat itseäsi näiden asteikkojen kautta; asteikot vain ovat tulleet hienosävyisimmiksi ja totuudenmukaisimmiksi. Elämä ja kärsimys on opettanut sinua. Sinussa on empatiaa ja ymmärrystä.
En syyllistänyt kiusattua! Ymmärsit väärin, jos näin luit.
miten mä luokittelen. Mä olen mä ja sä olet sä ja kummatkin ihmisiä........
ja elämä on minua opettanut kovalla kädellä, kärsimyksestä en puhuisi, koska sekin on vain sinun luokittelema juttu.....
Vain sinä voit tutkia itseäsi ja huomata miten mielesi luokittelee käsitteitä ja arvottaa maailmaasi. Kukaan muu ei sitä voi puolestasi tehdä.
Sinä olet ihminen ja sinulla on mieli. Huomaa, että ihmisyyden käsite sisältää mielen käsitteen. Tutki sitä, tai emme voi keskustella asiasta hedelmällisesti.
Aina nuo samat itkut. Buhuu, minä olen ruma, buhuu. Kuka meistä ei itsestään vikoja löytäisi?
Get over it.
kukaan muu ei voi voi puolestani tietääkkään yhtään mitään eikä ajatuksiaan päähäni istuttaa ja käskeä minua olemaan ja ajattelemaan.... mulla oma tapani elää ja olla ja ajatella, niin kuin muillakin myös sinulla :)
luokittelet silti; tiedostaen tai tiedostamattasi. Se on mielen ominaisuus, joka pätee kaikille. Ei se poista sitä, etteikö meillä olisi omat tapamme elää, olla ja ajatella.
miten sinä voit todeta noin, ethän minua tunne, ja kukaan muu ei voi puolestani tietää edes mieleni liikkeitä, jos en niitä kerro. Jos sinä luokittelet, ei se tarkoita automaattisesti sitä että kaikki muutkin tekevät niin.
Et ymmärrä. Toteamuksellani ei ollut tarkoitus päteä sinulle, että tietäisin sinusta jotain enemmän kuin sinä itse. Kuvailin mielen universaaleja toimintamalleja. Olemalla mielipide, olet jo luokitellut. Äsken ilmaisit mielipiteesi. Se on osoitus siitä, että mielessäsi on tapahtunut luokittelua ja arvottamista, ehkä se on sinulle tiedostamatonta. En voi ikinä tietää sinun mielesi luokittelujen sisältöä tai arvoasteikkoja, enkä haluakaan. Vain itse voit sitä itsessäsi tutkia, jos koet sen tarpeelliseksi.
Muutoin, hyvää joulunodotusta!
eipä kannata itseään liikaa tutkia ja kuulostella......
totta, aina voi siirtää vastuun toisille.
enpä tarkoittanut tuota....
enkä sulle edes selitä mitä tarkoitin...
kieriskelkää itsessänne ja omissa tuntemuksissanne, vaan minä yritän parhaani mukaan huomioida muitakin ja muidenkin tunteita.....
Parhaiten huomioi muita, kun ensin tuntee itsensä, ja tunteensa.
No mitä sinun tunteesi sinulle kertovat?
että olet erittäin utelias.
Et sinä ketään ihmistä tarvitse tuohon enää itsesi ja omien tunteidesi väliin välejänne sotkemaan, hyvinhän tuo sujuu noinkin; minä minä ja minä aina lähinnä.
niin, minun oma kärsimysnäytelmäni. Kiitos muistutuksesta.
http://www.youtube.com/watch?v=cpQJqcJgsNE&feature=related
Kaiken kirjoittamasi perusteella et ole itse antanut pienintäkään mahdollisuutta
mihinkään. Näkee selvästi että olet pelkuri. Otan osaa sen toisen ihmisen puolesta. Meillä jokaisella on omat kärsimysnäytelmämme, et sinä ole siinä suhteessa minkäänmoinen poikkeus.
Ainoa mitä osaat ajatella näyttää olevan minä minä minä minä.
Et osaa ottaa huomioon etkä ajatella toista ihmistä lainkaan ja se on pahempi juttu se.
Kiitos näkemyksestäsi. Pelkuruudessa voi olla perää. Miten unohdan itseni ja minäni? Pääsenkö sillä pelkuruudesta? Otanko silloin muut huomioon ja ajattelen toisia paremmin?
Miksi pitäisi unohtaa ? Toivottavasti otat muut huomioon ja ajattelet heitäkin etkä vain itseäsi. Itseään voi aina kasvattaa, ainakin jonkinverran mutta jos on niin suuri pelkuri kuin näyttää älä ainakaan koskaan ikinä anna toisen ihmisen joutua kärsimään sen vuoksi.
Kiitos kannustuksesta! Selitätkö vielä miten pelkuruudella annan toisen ihmisen kärsiä sen vuoksi? Eikö pelkuruus ole sitä, että ei uskalla tehdä jotain? Tällöin ei sekaannu asioihin. Tällöin ei voi sotkeutua ja aiheuttaa kärsimystä. Mitä oikein tarkoitat???
Sivullinen vastaa:
Ihminen, joka sinuun rakastuu on onneton ihminen. Mutta ehkä niin ei tule koskaan käymään?
Toinen kärsii, jos myös hänellä on tunteita sinua kohtaan, mutta pelkuruuttasi et anna ilmi omia tunteitasi. Hän kärsii, koska luulee ettet välitä.
Jos ihminen minuun rakastuu ja sen minulle kertoo, niin kertoisin varmasti tunnenko samoin vai en. Niin pelkuri en ole, että jättäisin vastaamatta.
Niin, jos kahdella ihmisellä on tunteita, eikä kumpikaan niitä ilmaise, niin kenen tehtävä se silloin on? Voiko toista syyttää enemmän kuin toista?
Mites sinun kärsimysnäytelmällesi sitten kävisi?
Voin hyvin kuvitella, että sinuun rakastunut ihminen ei kertoisi sitä sinulle, kyllä hän huomaisi olevansa vaan statisti sinun suuressa näytelmässäsi.
Kuinka pitkään aiot vältellä ja väistellä totuutta täällä väittelemällä?
Onko tämä toinen antanut minkäänlaista vihjettä tunteistaan? Naiset voivat olla aika salamyhkäisiä ja jättävät usein aloitteen teon miehelle, koska joko tykkäävät kuvitella tulevansa valloitetuiksi kuin elokuvissa tai ajattelevat miehen haluavan tehdä aloitteen koska se koetaan miehiseksi tms.
Täällä pähkäily ei auta. Oikeasti. V*tuttaa jo kun suurin osa viesteistä käsittelee kertomisen pelkoa. Itse olen tulvimalla täynnä rohkeutta, mutta en voi tehdä elettäkään, koska vastapuoli ei halua sitä ja koska hän on varattu. Muriseva leijona lieassa siis. Miten kadehdinkaan heitä, jotka voivat. Antaisin puoli valtakuntaa saadakseni vapaasti rakastaa ja tulla rakastetuksi.
http://www.youtube.com/watch?v=VRXCmKTglSE&feature=related
saanko mä sun rahatkin?
Tietysti! Kaikki 10 euroa!
ja joulu tulossa ;)
Joo. Älä vaan tuhlaa kaikkea kerralla!
Niin ettei oo rahaa eikä rakkautta tarjolla?
Vähän nyt huonolta näyttää....
mites toi trimmipuoli, onkai paketti kunnossa?
http://www.youtube.com/watch?v=6qqL_ydxgfE&feature=related
En tiedä. Kunnes rohkenen kysyä.
Hän on ennemminkin kaverillinen: ehkä joskus irtoaa hymy, mutta välillä voi tuntua, että häiritsen. Toisaalta ei hän ole koskaan mitään pahaakaan sanonut, mutta en ole voinut mitään eleitä flirtiksikään tulkita. Joskus kuulen hänen äänessään jotain vastustamatonta. En osaa sanoin selittää. Se saa sydämen lämpöiseksi.
ps.
Sinulle muuten: melko perverssiä rakastua varattuun. Millaisia merkkejä teillä oli ilmassa? Miksi varattu mies viesti sinulle jotain niinkin voimakasta, että sai pääsi pyörälle? Koska aiot irtautua?
mur mur
Miks sä vanha mies vinoilet ap.lle kun et tiedä mitään hänestä?Minusta ap. nyt vain mittailee täällä tuntojaan mitä rakkaus on ja se on hänelle selvinnyt mutta uskaltaako hän toimia on eri juttu, ehkä teille vanhoille miehille pitää kuvata puoli valtakuntaa jo kättelyssä näinkö on asiat ja kuka olikaan statisti hahhah??!!Nuorillakin ihmisillä voi olla paljon annettavaa ja hyviä ajatuksia joten turha kuvitella että olet kaikkitietävä suhteessa yhtään keneenkään.Mitä sinä olet niin kärsinyt että sulle pitäis kaikki tarjottimella antaa
kevensin vaan tunnelmaa
Onnetarta on tartuttava otsakiehkurasta.
Jos rakkaus pelottaa, niin silloin sitä ei saa päästää menemään, tai seuraa loppuelämän mittainen katumusharjoitus.
Sellaista rakkautta ei tule kovin montaa kohdalle.
Se kipu avata itsensä niin täydellisesti toiselle kestää vain hetken, mutta palkinto on moninkertainen.
Minäkin kerran rakastin ja pelkäsin. Nyt rakastan ja kadun, että pelkäsin.
Mitä te pelkäätte? Jos kumpikin on vapaita rakastamaan, niin uskaltakaa! Rakkaus on liian arvokasta tuhlattavaksi. Kadehdin kaikkia heitä, joilla on se mahdollisuus. Itse rakastan varattua miestä. Käteni ovat sidotut. En voi uskaltaa. Voin vain odottaa, että tunteet hiipuvat - jos hiipuvat.
Älkää tuhlatko rakkautta, jos se on teidän kätenne ulottuvilla! Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.
ettet vaan pelkäis sitä että rahat menee
rakastettu ymmärtää, jos saa voimansa aidosta rakkaudesta, jos osaa rakastaa. Mutta jos kaksi toisiaan pelkäävää kohtaa on haasteellista heittäytyä rakkauteen. Se kuitenkin on tehtävä jos haluaa saavuttaa jotakin kaunista. Tulee punnita haluaako antaa rakkaudelle mahdollisuuden vai haluaako elää näennäisesti turvassa. Minä haluaisin rakastaa, sitä ei kuitenkaan sallita pelon vuoksi, onko sekään oikein?
Jep itseäsi sä pelkäät vaikka on ihan ok tunnustella ensin ja suojata sisintään kunnes vaisto sanoo että give up :)
Itse asiassa odotan enemmän kuin mitään merkkiä siitä, että luovuta, give up. Sitten voisin unohtaa ja jatkaa matkaa. Mutta sellaista viestiä en ole vielä pystynyt löytämään. ... Onnekseni vai epäonnekseni? Vaistojen varassa; sanattomia eleitä tulkiten eteenpäin... Helpompaa olisi tietysti kysyä. :)
sen toisen kannalta varmaan pahinta että aina oottaa vaan toiselta kaikkee eikä ite tee mitään. ei uskalla ees puhuu .
Kysy! Nyt tulee sopivasti joulukin. Toivota vaikka hyviä jouluja jne.
Jos jäät eleitä tulkitsemaan niin et pääse ikinä mihinkään ja tämä daamisi löytää jonkun toisen tai joku toinen, AKTIIVISEMPI, löytää daamisi.
-> (m)issing.
Hienoa ja syvällisen pelkistettyä ajattelua rakkaudesta.
ihminen on erittäin hankala toisen ihmisen kannalta, koko ketjun aikana et ole kertaakaan ajatellut kuin omaa napaasi, et kertaakaan maininnut puolella sanalla
mitään toisesta, mutta kuitenkin odotat kaiken tapahtuvan hänen taholtaan.
Se ei vain mene niin silloin kun ihmisiä on kaksi, sinulla on oma osuutesi hoidettavana ja omat velvollisuutesi myös, ei vain toisella.
http://www.youtube.com/watch?v=us8dNfjRLEQ&feature=related
ketjun perusteella täydellinen egoisti.
älä nyt, niinhän me kaikki olemme
Mikä tässä on se ongelma? Jos et ole valmis niin et ole valmis.
Vai odotatko että toinen kertoo ensin tunteensa ja jos niitä on niin sitten vasta harkitset, kerrotko omasi? Muussa tapauksessa sanot huh ja jatkat vapaata elämääsi?
Kyllä ihminen saa viettää koko elämänsä samalla postinumeronsa ja syödä kerran viikossa saman aterian. Mutta en usko että ap jää yksin.
Hänellä on kaunis kuva mitä rakkaus on ja joku tarttuu ja osaa täyttää sen.
korjaus " postinumerolla" (ei -nsa päätteellä)
Kysymys, erityisesti miehille, pystyisittekö keskustelemaan kohteenne kanssa näistä aiheista? Tai rakastamisesta muutenkaan.
Siis tunteista ja rakastamisesta.
Mikä ettei ja onhan niistä toki keskusteltukin.