Olenko alkoholisti?

Olet, koska olet riippuvainen siitä tavasta. Pääset siitä sitten kun olet saanut tarpeeksesi, ja PÄÄTÄT lopettaa sen tavan. Se on niin yksinkertaista. Helppoa se ei ole kuitenkaan, veikkaan. Pitää vaan itsepäisesti päättää asia ja pysyä siinä vaikka miten tekisi mieli heikkoina hetkinä. Hoe itsellesi silloin; minähän en perkele juo.

Viinanhimo hälvenee muutamassa viikossa, ei luultavasti silti poistu kokonaan.

Niin oli minullakin kauan, monia vuosia, poislukien sammumiset.
Aikanaan myöhemmin tyypillisesti kehkeydyin päätoimiseksi juopoksi, ja se on alamäkeen menoa ja kovaa.. Ei häiritse työt juomista, kun työtkin on juotu.
Lopeta hyvän sään aikana, tai pidemmällä aikavälillä tuhoat itsesi.

Olet alkoholisti, ilman muuta. Hae apua, kun et pääse tavastasi eroon.
A-klinikka ja AA. voivat auttaa, jos päätät ottaa avun vastaan.

Tuolla menolla katoaa lähimuisti, ja sen jälkeen ihminen on varsin avuton tavallisessakin elämässä vaikka olisi selvin päin.

Kyllä nuo oireet viittavat siihen suuntaan, että ongelma on jo varsin pitkällä.
Kerroit, ettei juominen ole hauskaa. Siitä käy ilmi, että olet juonut jo pitkään ja se kaivattu nousuhumala on enään muisto vain. Sitä jokainen alkoholisti kuitenkin epätoivoisesti tavoittelee, ja siksi juominen ja määrät yleensä lisääntyvät kaiken aikaa.

Sinua on varmaan neuvottu jo usein lopettamaan juominen ja ottamaan itseäsi niskasta kiinni. Ja sinä olet sitä ihan varmasti myös kokeillut, koska juominen ei edes tuo sinulle hyvää oloa, vaan sen aloittaminenkin on jo pakonomaista.
Mutta itseään ei saa niskasta kiinni, ja siksi juominen vain kiihtyy, kerta kerran jälkeen. Näin on syntynyt riippuvuus joka on todella totaalinen.

Juomisen lopettaminen on helppoa. Sinäkin olet tehnyt sen varmaan jo kymmeniä ellet satoja kertoja.
Ongelma onkin siinä, kuinka jättää se seuraava ryyppy ottamatta, eli kuinka välttyä uuden juomisen aloittamiselta. Yleensähän se lähtee siitä, että päättää ottaa tällä kertaa kohtuudella, vain muutaman ja lopettaa sitten siihen. Mutta alkoholistilla tuo ei toimi, ei vaikka kuinka pyhästi päättäisi.
Alkoholismiin kuuluu olennaisesti se, että juomista jatketaan niin kauan kun käsi vielä pystyy viinaa suuhun kaatamaan.

Ongelmasi tulee kasvamaan, viikonloput sujuvat juopotellen ja krapulat pahenevat. Alkoholi poistuu elimistöstö kolmessa vuorokaudessa, eli olet vasta keskiviikkona täysin alkoholiton. Ja jo torstaina alat odottamaan perjantai-iltaa, suusssa jo maistuu ja olet selvästi kuivahumalassa. Ja sitten koittaa se perjantai ja saat taas aloittaa.
Et siis ehdi nauttia selvänä olemisesta koko viikon aikana lainkaan!

Krapulat siis pahenevat, seuraa unettomuutta, ahdistusta ja masennusta. Näihin joudut hakemaan lääkityksen, ja sinulle kirjoitetaan pameja, eli bentzodiazebiineja. Sitten alamäki alkaa ja sinusta tulee sekakäyttäjä.
Loppu tulee hyvin nopeasti, sillä varsinkaan naiset eivät kestä sitä menoa pitkään.
Kuvittelet maanantai-aamuna olevasi hyvinkin freesi, kun heität pamin huuleen ennen töihin menoa, mutta todellisuudessa alat pian muistuttamaan zompieta. Riippuu benzo-merkistä, alkaako sinulla valumaan kuola pitkin rinnuksia vai saatko itsellesi katkokävelyn. Joka tapauksessa sinusta tulee unissakävelijä, joka ei reagoi vaikka pommi räjähtäisi vieressä.
Kaikki muut ympärillä huomaavat tämän, mutta sinä et, koska sinulla on kielto päällä. Elämä muistuttaa maanpäällistä helvettiä.
Läheiset ihmiset reagoivat jo varsin voimakkaasti.

Tarinaa voisi vielä jatkaa, mutta lopussa järjestetään kuitenkin hautajaiset, ja lehdessä on maininta, että siunaus on toimitettu kaikessa hiljaisuudessa. Viinaan kuolleiden hautajaiset pidetään aina kaikessa hiljaisuudessa.

Jotkut onnekkaat tajuavat jossain vaiheessa hakea apua ongelmaansa, ennekuin se on liian myöhäistä. Mutta vain jotkut onnekkaat.

Juoppo mkä juoppo. Mitäs läksit.

Et ole alkoholisti, olet normaali suomalainen alkoholinkäyttäjä.

ex-jasu, hieno kirjoitus sinulla. Tuo oli kun omasta elämästäni, univaikeuksineen pentzoineen päivineen.
Kyllä itsellä auttoi kun katsoin peiliin ja tunnustin olevani alkoholisti, siitä se lähti purkautumaan ja hipsin AA:kerhoon, ei todella ollut helppo paikka parilla ensimmäisellä kerralla mutta sitten siitä tuli baariakin miellyttävämpi paikka. Nyt olen ollut kaksi vuotta ilman alkoholia eikä kyllä kovin janotakkaan, ainakaan tänään. Nöyränä kuitenkin tunnustan että se alkoholismi on minussa lopun elämää ja koitan väistellä karikkoja. Tsemppiä muillekkin. Raittius alkaa kantamaan pienen tauon ja selvänä olon jälkeen, pitäkää siitä kiinni. Elämä on lahja.

Mitä, jos yrittäisit muuttaa arkeasi siten ettei tarvitsisi mitään yrittää unohtaa?. Sitten varmasti alkoholin käytön tarvekin vähenisi.

Ootko ollut raittiina?