Pahaa oloa ympärillä.

Just nyt tuntuu siltä että ympärillä ei ole kuin pahaa oloa. Vaimoni kanssa ollaan kasvatettu sekä hoidettu hellästi perhettämme. Kuusi -kahdeksan vuotta ollaan itse kasvatettu lapsemme jotka ovat sairauksiensa takia tarvinneet 20-30 lääkäri käyntiä vuodessa elämänsä ajan. Vaimon kanssa hoidettu ne jokatoinenkerta periaatteella, sairauslomineen. Koko tämän ajan olemme itse hoitaneet kaiken kukas muukaan. Samaan aikaan ympärillämme on koko ajan meille vuodatettu kaiken moista murhetta sukujemme puolesta. EIKÖ IHMISET TAJUA!

Työpaikalla pomo aukonut päätään poissa-oloista, onneksi ollaan itse oltu terveempää sorttia.
isovanhemmat/ sukulaiset ihmetelleet miksi ei käydä? jne. jne.. Miten ihmeessä sitä jaksaa kun arki on mitä on.

Pomolle sanonut heti alkuun jos ei naama kiinnosta niin anna kenkää , tekevälle töitä löytyy. Jupinat loppuivat siihen siltä osalta.

Sukulaisille kertonut elämäämme mutta turhaan apua emme ole saaneet ja niiltä joilta olisi saanut emme voineet luottaa.

Nyt kun hoidot sekä sairastelut ovat loppuneet ja meillä on ihan jopa 6kk oltu terveitä sekä olemme saaneet nauttia elämästä ja olemme onnellisia niinkuin aina olemme olleet, niin eiköhän kaikilla ole ympärillämme ole tosi kauhea sekä pahaolo. On masennusta, rahattomuutta, väsymystä, työttömyyttä, anoppia, avioeroa, muuttoa, skitsofreniaa lääkitystä, vävyä, lankoa jne.jne.

NOI JAKSAA NE ON SISSEJÄ.

Kahdeksaan vuoteen emme ole vaimon kanssa yhdessä käyneet ulkona emme leffassa emme teatterissa emme missään yhtään missään. Sillä ollaan hoidettu perhettämme. Silti ollaan selvitty en tiedä miten mutta kuitenkin. Varmaan sillä että oma perhe on se tärkein. Siinä sivussa ollaan toimittu psykiatrina sekä pankkina muille, sylettää. Miten ollaan kasassa? IHMETYTTÄÄ.

Lastemme sairaus aiheutti puhekyvyttömyyttä, toisin sanoen puhe oli mongerrusta jota ei kukaan muu ymmärtänyt paitsi ne henkilöt jotka olivat heidän lähellään. Joten lähisuvun ulkopuoliseen hoitoon ei pystynyt turvautumaan. EIPÄ AUTTANUT LÄHISUKUKAAN.

Lapsilla on ollut aina puhtaat sekä sään mukaiset vaatteet siitä vaimo pitänyt huolen, kiitos hänelle. On ollut vaatteet myös minulla ja vaimolla, kiitos hänelle.

Nyt olen tehnyt päätöksen että nautin vain ja ainoastaan omasta perheemme hyvästä olosta, toteutamme omia unelmiamme ja jätän oman sukuni pahan olon ulkopuolelle meidän elämästämme. Meillä on oikeus saada nauttia ihan oikeaa tervettä elämää.

Ehkäpä olemme selviiytyneet sillä että meillä molemmilla on ollut päämääränä luotsata tämä poppoo tähän onnelliseen pisteeseen jossa nyt olemme. Toki meillä on ollut riitoja joita kuuluu parisuhteeseen, perheen isiin ja äitiin, erimielisyyksiin. Nyt kun ajattelen perheemme elämää, olemme olleet todella väsyneitä, uupuneita mutta aina onnellisia.

Ehkä pääsen joskus vielä vaimoni kanssa kahdestaan ulos, treffeille.

Kiitos.
3137
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Hienoa että olet löytänyt sen Onnen vaikka teillä arki on takuulla haastavampaa kuin ns normilasten perheissä. Rakkaus vaimoosi ja lapsiinne on se kantava voima! Saatteko omaishoidontukea? jos saisitte-Teillä olisi edes lakisääteinen mahdollisuus 3vp kuukaudessa jolloin kunnan pitäisi huolehtia että omaishoitaja saa levähtää.(työssäkäynti ei ole este omaishoitajuudelle) ja pääsisitte vaimonne kanssa kaksin hengähtämään. Hyvää Joulua teidän perheellenne!

Äänestä

Tsemppiä mahtavalle perheenisälle! Hyvää Joulun odotusta teidän perheellenne!

Äänestä

Hienoa! Oikeaa asennetta! Sama täällä, hakekaa kaikenmaailman tuet (varmaan olette jo hakeneet), mutta erityislasten vanhemmilla on mahdollisuus lapsen intervallihoitoon 2-3 päivää/kk. Omasta kunnasta saa tietoa. Jaksamista teille ja terveitä kuukausia ja vuosia! Hyvää Joulua! Loistoisä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tattiotsassa kirjoitti:

Just nyt tuntuu siltä että ympärillä ei ole kuin pahaa oloa. Vaimoni kanssa ollaan kasvatettu sekä hoidettu hellästi perhettämme. Kuusi -kahdeksan vuotta ollaan itse kasvatettu lapsemme jotka ovat sairauksiensa takia tarvinneet 20-30 lääkäri käyntiä vuodessa elämänsä ajan. Vaimon kanssa hoidettu ne jokatoinenkerta periaatteella, sairauslomineen. Koko tämän ajan olemme itse hoitaneet kaiken kukas muukaan. Samaan aikaan ympärillämme on koko ajan meille vuodatettu kaiken moista murhetta sukujemme puolesta. EIKÖ IHMISET TAJUA!

Työpaikalla pomo aukonut päätään poissa-oloista, onneksi ollaan itse oltu terveempää sorttia.
isovanhemmat/ sukulaiset ihmetelleet miksi ei käydä? jne. jne.. Miten ihmeessä sitä jaksaa kun arki on mitä on.

Pomolle sanonut heti alkuun jos ei naama kiinnosta niin anna kenkää , tekevälle töitä löytyy. Jupinat loppuivat siihen siltä osalta.

Sukulaisille kertonut elämäämme mutta turhaan apua emme ole saaneet ja niiltä joilta olisi saanut emme voineet luottaa.

Nyt kun hoidot sekä sairastelut ovat loppuneet ja meillä on ihan jopa 6kk oltu terveitä sekä olemme saaneet nauttia elämästä ja olemme onnellisia niinkuin aina olemme olleet, niin eiköhän kaikilla ole ympärillämme ole tosi kauhea sekä pahaolo. On masennusta, rahattomuutta, väsymystä, työttömyyttä, anoppia, avioeroa, muuttoa, skitsofreniaa lääkitystä, vävyä, lankoa jne.jne.

NOI JAKSAA NE ON SISSEJÄ.

Kahdeksaan vuoteen emme ole vaimon kanssa yhdessä käyneet ulkona emme leffassa emme teatterissa emme missään yhtään missään. Sillä ollaan hoidettu perhettämme. Silti ollaan selvitty en tiedä miten mutta kuitenkin. Varmaan sillä että oma perhe on se tärkein. Siinä sivussa ollaan toimittu psykiatrina sekä pankkina muille, sylettää. Miten ollaan kasassa? IHMETYTTÄÄ.

Lastemme sairaus aiheutti puhekyvyttömyyttä, toisin sanoen puhe oli mongerrusta jota ei kukaan muu ymmärtänyt paitsi ne henkilöt jotka olivat heidän lähellään. Joten lähisuvun ulkopuoliseen hoitoon ei pystynyt turvautumaan. EIPÄ AUTTANUT LÄHISUKUKAAN.

Lapsilla on ollut aina puhtaat sekä sään mukaiset vaatteet siitä vaimo pitänyt huolen, kiitos hänelle. On ollut vaatteet myös minulla ja vaimolla, kiitos hänelle.

Nyt olen tehnyt päätöksen että nautin vain ja ainoastaan omasta perheemme hyvästä olosta, toteutamme omia unelmiamme ja jätän oman sukuni pahan olon ulkopuolelle meidän elämästämme. Meillä on oikeus saada nauttia ihan oikeaa tervettä elämää.

Ehkäpä olemme selviiytyneet sillä että meillä molemmilla on ollut päämääränä luotsata tämä poppoo tähän onnelliseen pisteeseen jossa nyt olemme. Toki meillä on ollut riitoja joita kuuluu parisuhteeseen, perheen isiin ja äitiin, erimielisyyksiin. Nyt kun ajattelen perheemme elämää, olemme olleet todella väsyneitä, uupuneita mutta aina onnellisia.

Ehkä pääsen joskus vielä vaimoni kanssa kahdestaan ulos, treffeille.

Kiitos.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu