Yritin tappaa itseni 9pv sitten. Otin ketipinoreja 200mg yli 20 kpl.
Jouduin sairaalaan. Siellä olin koko ajan tunsin kipua vatsassani.
Aloin vuotaa alapäästäni verta. Sain tietää että minulla oli tuulimuna.
Toinen kerta kahden vuoden sisällä. Minulla on todettu vakava masennus.
Käytän näitä lääkkeitä : Seroquel Prorolong 200mg,
Optipar 20mg,Propral 80mg ja nukkumiseen melatonin 3mg.
No kumminkin.Tuntuu taas koko ajan pahalta itken hysteerisesti yms.
En tiedä yhtään mitä tehdä olen todella masentunut,ajattelen itsemurhaa useamman kerran päivässä. En jaksa tehdä mitään ja en tiedä tahdonko. En tunne enää iloa mistään. Olen 22v. Sairaalassa ollessani lääkäritkin vain koko ajan sanoivat että ajatteletko yhtään että viet joltain sairaalta paikan täällä. Enkö minä siis ole sairas?
Se on kai normaalia että koittaa tappaa itsensä? Koitin myös viime kesänä tappaa itseni. Olen ollut useamman kerran hoidossa mutta mikään kerta ei ole auttanut.
Ehdottivat ennen sairaalasta lähtöä että menisin mielisairaalaan taas. Silloin en pitänyt sitä hyvänä ajatuksena enkä tiedä pidänkö nytkään. Kaverini on töissä mielisairaalassa ja en tahdo siksi osittain mennä sinne kun en tahdo että hän näkee minut niin sanotusti pohjalla. Olen usein myös viillellyt itseäni. MITÄ MINÄ TEEN? MIKSI LUOJA EI VIE MINUA POIS TÄÄLTÄ? OLKAA JOKU KILTTI JA VASTATKAA TÄHÄN VIESTIIN EN YHTÄÄN TIEDÄ MITÄ TEHDÄ.
Jouduin sairaalaan. Siellä olin koko ajan tunsin kipua vatsassani.
Aloin vuotaa alapäästäni verta. Sain tietää että minulla oli tuulimuna.
Toinen kerta kahden vuoden sisällä. Minulla on todettu vakava masennus.
Käytän näitä lääkkeitä : Seroquel Prorolong 200mg,
Optipar 20mg,Propral 80mg ja nukkumiseen melatonin 3mg.
No kumminkin.Tuntuu taas koko ajan pahalta itken hysteerisesti yms.
En tiedä yhtään mitä tehdä olen todella masentunut,ajattelen itsemurhaa useamman kerran päivässä. En jaksa tehdä mitään ja en tiedä tahdonko. En tunne enää iloa mistään. Olen 22v. Sairaalassa ollessani lääkäritkin vain koko ajan sanoivat että ajatteletko yhtään että viet joltain sairaalta paikan täällä. Enkö minä siis ole sairas?
Se on kai normaalia että koittaa tappaa itsensä? Koitin myös viime kesänä tappaa itseni. Olen ollut useamman kerran hoidossa mutta mikään kerta ei ole auttanut.
Ehdottivat ennen sairaalasta lähtöä että menisin mielisairaalaan taas. Silloin en pitänyt sitä hyvänä ajatuksena enkä tiedä pidänkö nytkään. Kaverini on töissä mielisairaalassa ja en tahdo siksi osittain mennä sinne kun en tahdo että hän näkee minut niin sanotusti pohjalla. Olen usein myös viillellyt itseäni. MITÄ MINÄ TEEN? MIKSI LUOJA EI VIE MINUA POIS TÄÄLTÄ? OLKAA JOKU KILTTI JA VASTATKAA TÄHÄN VIESTIIN EN YHTÄÄN TIEDÄ MITÄ TEHDÄ.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Jos kaverisi on myötätuntoinen henkilö ja nimenomaan kaveri sinulle, ei sillä pitäisi olla mitään väliä kuinka pohjalla olet. Ei statuksilla ole väliä, vaan terveydelläsi. Sinun tulee saada tarvitsemaasi hoitoa, aivan sama oliko kaverisi töissä missä. Älä sinä siitä huolehdi, vaan keskity oman elämäsi kohentamiseen, jotta se olisi mielekkäämpää.
Sairaalassa kohtasit selvästi ammattitaidotonta hoitohenkilökuntaa. Olit sairaan hoidon tarpeessa siinä missä muutkin sairaalassa olevat. Sinun olisi voinut käydä huonosti ja sinulle ilmeisesti tuli tuosta yliannostuksesta jonkin näköinen vaiva. Tällöin oli juuri oikein, että olit sairaalassa ja sinua hoidettiin! Oli hienoa, että sinut saatiin hoitoon ja se vaikuttikin olevan täysin aiheellista.
Et ehkä muista jokapäiväisessä elämässä kaikkia ihmisiä, jotka sinua jäävät kaipaamaan, mutta heitä kyllä löytyy. Olen varma siitä. Älä mitätöi läheistesi välittämistä, sillä se on aitoa, vaikkakaan he eivät osaisi sitä aina osoittaa.
Tarvitset ymmärrystä, myötätuntoa ja lämpöä. Toivon siis, että menisit selvittämään ajatuksia psykiatriseen sairaalaan tai ottaisit yhteyttä johonkin mielenterveystoimistoon ja puhuisit siellä psykoterapian tarpeesta. Ajatuksia sinulla tuntuu olevan paljon, joista puhua. Osa niistä on "vääristyneitä". Toivon sinulle lämmintä ja mielenrauhaisaa joulua.
Löysin aloittajan tekstistä itseni. Olen ikäisesi nuori nainen. Sairastan vakavaa masennusta ( persoonallisuushäiriöitä), ja olen muutaman kerran kuluneen vuoden aikana ottanut lääkkeitä yliannostuksen. En ole ottanut lääkkeitä itsemurhatarkoituksessa. Olen ainoastaan halunnut unohtaa hetkeksi henkisen kivun. Jos päädyn riistämään itseltäni hengen, teen sen ihan muulla tavalla kuin lääkkeillä.
Ambulanssimiehet ja sairaalassa kohtaamani hoitajat ovat suurimmaksi osaksi olleet mukavia. Tosin sisätautiosastolla yksi sairaanhoitaja kysyi: "No, ootko nyt pettynyt, kun et kuollut?!". Mielestäni tuo oli todella törkeästi sanottu (varsinkaan kun tarkoituksenani ei edes ollut itseni tappaminen). Itsensä satuttamisen takia sairaalaan tulleet/joutuneet ovat jo valmiiksi henkisesti rikki. Turhaa heitä on satuttaa lisää :( Sairaaloissa taidetaan nähdä usein yliannostuspotilaita. Uskon, että osa hoitajista on totaalisen kyllästynyt "itsemurhanyrittäjiin", ja sen takia hoitajat käyttääntyvät niin kuin käyttääntyvät.
Suosittelen ehdottomasti aloittajalle psykiatrista osastoa! Se taitaa olla tällä hetkellä ainut paikka, jossa sinua osataan auttaa. Jos kaverisi on kerran töissä psykiatrisella osastolla, luulisi hänen osaavan suhtautua sinun sairastumiseen ammattimaisesti. Lääkkeiden ottaminen kertoo hädästä. Olen joutunut/päässyt jokaisen yliannostuksen jälkeen psykiatriselle osastolle. Yhden kerran minut laitettiin psykoottisuuden takia M1-lähetteellä eteen päin (ja myöhemmin pakkohoitoon). Muilla kerroilla olen itse suostunut menemään psykiatrian päivystykseen, josta minut on ohjattu osastolle.
Anteeksi mahdolliset kirjoitusvirheet ja tekstin sekavuus. Väsyttää valtavasti ja olenkin juuri menossa peiton alle.
Miksi Optipar-annos on noin matala jos sinulla on diagnosoitu vakava masennus?!
Psyk.sairaala on kohdallasi oikea ratkaisu tällä hetkellä
Ei nu lääkärit ole sitten muuta kuin vain palkkalaisia. Ei tuollainen kuulu lääkärin ammatilliseen toimenkuvaan. Luoja ei päästänyt sinua pois, sinua varjeltiin. Sinulla on sitten jotakin tehtävää. Jospa alkaisit nyt vielä toivoa ja uskoa elämään. Vastaan sinulle yhtenä lähimmäisenäsi, kun vastauksia haluat. Muistan sinua että Taivaallinen Isä puuttuisi peliin ja antaisi sinulle nyt uutta potkua ja rohkeutta elää ja olosi helpottuisi. Uskotaan että sinä saat olla vielä a glad smeiling girl! Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!
alota kaman käyttö :D metamfetamiini ja subu on jees :D lähtee masennus hyvin :D
mulla on koko ajan vaan niin pirun paha olla. en osaa enää edes itkeä.
kävin tänään psykiatrilla. sekin sanoi minun olevan masentunut ja sanoi että olen sarkastinen. mitä tässä pitäis tehä ? leikkiä et kaikki on hyvin vaikka ei ole?
mä oon kyllästynt tähän. ja tuskinpa mitkään huumeet auttaa kuule mun oloon. päinvastoin.pahentaa tilannetta vaan. en saa enää nukutuksikaan. nään painajaisia ja mulla on jotain kummia pelkotiloja että vapisen,
Oletko alueellasi psykiatrian poliklinikan hoitoyksikössä? Sinun pitäisi kyllä mielestöni saada lähete jos et ole. Mene ehdottomasti uudestaan psykiatrille ja jos tuntui huonolta niin mene toiselle. Yksityiseltäkin voi saada lähetteen julkiselle jos pari kertaa maksaa ensin itse ja katsoo vaikka netistä niitä kuvauksia että olisi sulle sopiva psykiatri. Tsemppiä! Älä anna periksi. Tiedän että tuntuu tosi pahalta mutta sinulla on oikeus parempaan oloon ja toimivaan lääkitykseen. Niiden löytäminen on kyllä varmasti todella vaikeaa.
Ehdottomasti terapiaan! Koita jaksaa, tee niitä asioita mitä jaksat joista voisi ehkä tulla vähän parempi olo. Esim. lämmin suihku tai jotain hyvää syötävää? Jos sulla on jotain rauhoittavaa niin voisit kyllä ottaa ennen nukkumaanmenoa. Nukkuminen olisi hyvästä eikä haittaa jos ei se nyt juuri yöllä onnistu jos edes vaikka päivällä? Samoin syöminen ja ulkona voiisi käydä ihan vaikka vaan nopeasti joka päivä.
Olen varma että tuo voimakas paha olo lievenee vielä jos vain jaksat kestää sen kanssa. Helli itseäsi, älä suotta säti.
Mene Helluntai- tai Vapaaseurakuntaan ja pyydä rukousta puolestasi.
Jokainen on Jumalalle rakas ja tärkeä!
En haluaisi olla tyly, mutta niin moni teinityttö hakee huomiota noilla onnettomilla lääkekokeiluillaan, joilla ei saisi henkeä pois edes hiireltä. Tuhlaten samalla yhteiskunnan resursseja turhaan hyysäämiseen.
Niitä oli Tuiran avo-osasto 2. täynnä.
Nykylääkkeillä on lähes mahdotonta tappaa itsensä. Minä olen 12-15 kaljan päälle monesti napsinut sellaisen määrän eri kolmiolääkkeitä, ettei teidän pienet masut edes kestäisi sellaista määrää.
Herännyt pirteänä pitkien unien jälkeen. Toista oli, kun tein saman tempun ottamalla 100 tablettia vahvaa masennuslääkettä, jota oli määrätty otettavaksi 1 kpl per päivä. Silloin tuli kolmeksi päiväksi ikäviä oireita, jotka menivät kuitenkin ohi itsekseen.
Yksi melko tyypillinen tapaus:
12 keskikaljaa
2 purkillista (60 kpl) Opamoxia
Seuraus:
Sikeät unet. Herääminen pirteänä. Luulin tuolloin aikoinoinani, että tuo veisi henkeni. Naurattaa näin jälkeenpäin naiiviuteni.
Samaa mieltä nimimerkin "Kylmät kädet" kanssa. Ensinnäkään tuohon annostukseen ei kuole ja varmasti aloittaja on itsekin tiennyt sen. Ja jos oikeasti tekee itsemurhan niin ei varmaan sairaalaan joudu kun on ajatellut kaiken valmiiksi, ettei kukaan löydä ym.. Ja aloittajahan on "yrittänyt tappaa" itsensä jo kesällä niin että ei muka tokallakaan kerralla onnistu... Kyllä jokainen itseltään hengen pois saa jos niin haluaa. Tämä on taas näitä säälivinkujia, anteeksi nyt vain.
Eikö ole pikemminkin huolestuttavaa että ihmisen pitää mennä noin pitkälle saadakseen apua ja huomiota ongelmiinsa? Outoa, että suo naurattaa tää asia.
Oli miten oli, on aika surkeesti asiat jos sen yliannostuksen ottaa sillä ajatuksella ettei halua/jaksa enää elää. Sillon pitäski olla jossain sairaalassa. Ja jos sairaalapaikkoja on liian vähän, tehkööt kunta lisää. Eikö se ole yhteiskunnan velvollisuus? Älä sä niitä huonostivoivia tyttöjä siitä syytä.
Mulla oli tuttu, joka kuoli yliannostukseen alkoholin kera, teini oli. On myös toinen tuttu, joka ei kuollut, mut oli lääkärin mukaan minuuteista kiinni. Eli on siinä mahdollisuus kuitenkin kuolla, ja se että ihminen ottaa sen riskin, on vakava asia.
Säälivinkuja? Se että ihminen toivottomilla keinoilla yrittää sitä apua saada? Huomiota kun on herätettävä Että apua saa. Sä olet kuvottava ihminen. Toivottavasti et koskaan lisäänny. :)
mulla oli kuulemma hengen lähtö lähellä ja en ole teini enää.
ja siinähän on vissiin kehumisen aihetta että olet ottanut lääkkeitä paljon?
"Minä olen 12-15 kaljan päälle monesti napsinut sellaisen määrän eri kolmiolääkkeitä, ettei teidän pienet masut edes kestäisi sellaista määrää."
mulla on oikeasti paha olla ja tahdon pois tästä maailmasta...
Niin ne sanoi teholla mullekin, kun ensimmäisestä yrityksestäni aikoinaan jäin kiinni:
Join sen 12 kaljaa ja päälle otin yhden ainoan paketillisen Tenoxia (miedointa mahdollista! 10-15mg). Pääni meni yhteisvaikutuksesta niin sekaisin, että lähdin konttaamaan rappukäytävään alushoususilleen. Mitään muistikuvia ei ole. Naapuri, joka soitti poliisit, kuvasi tapahtumia mulle jälkeenpäin.
Tämän jälkeen määrät olivat paljon rajumpia, mutta en jäänyt niistä kiinni, vaan heräsin rauhassa jostain vessanlattialta jne. Älkää siis yrittäkö ainakaan lääkkeillä! Siinä voi käydä huonosti, vaikka henki ei lähtisikään.
Olet oikeassa, että eivät mitkään huumeet ja lässytykset auta. Kyllä täytyy olla vaikeaa, kun käy noin lähellä kuolemaa. Elämälläsi täytty oola vielä jokin tarkoitus ja on ollut varjelus, että et mennyt. Haluan muistaa sinua rukouksin, uson Jumalan yliluonnolliseen apuun. Olen niin monesti kokenut, että Hän puuttuu elämään ja auttaa. Älä pahastu, jos et itse jaksa uskoa, mutta ihan tosissaan ja rakkaudella me usovaiset rukoilemme kun lähimmäisellä on hätä ja paha olla. On hyvä, että voit viakka kirjoittelemalla purkaa pahaa oloasi.
Sinulla on varmaan alitajunnassa jotakin raskasta ja se pitäisi saada käsitella ja työstää.
Mikset sitten tee jotain, jotta pääset poies? vaiko haluat vain huutaa tällä tavoin apua? outo tapa etsiä kavereita tai kerätä huomiota. oikeesti suomi24 palstoilla huutelu ei auta ongelmiisi.
Huonojen kokemusten vertailu ei auta ketään. Ei tämä ole mikään kilpailu "kumpi pääsee täältä ensin pois". Olen pahoillani että sinäkin olet kokenut niin paljon huonoa oloa että olet kyynistynyt. En nyt kuitenkaan kannata tätä mentaliteettia jossa vähätellään toisen tuskaa. Eihän se auta teitä kumpaakaan.
Vähättelystä ei ole kyse, vaan pikemminkin hyökkäävästä lähestymistavasta. Henkilö, joka kait yrittää sanoa, ettet ole ainoa.
sähköshokkeja vakavaan masennukseen...?--Mitä väliä jos meinaat tai haluat kuolla-silloin että kaveri on osastolla?..joskus tuntuu että teidänkaltaiset itsemurhilla yrittäjät ette enää keksi muuta rakentavampaa itseänne auttavaa kuin lääkkeiden ja kaljan kans pelleily...jokut jopa viikottain..ette oikeasti halua kuolla mutta kun apua tarjotaan..häivutte taas samaan kierteeseen..aika surkeeta..toivottvasti sunkin kierre loppuu ja saisit apua..tSairaalassa teitä kutsutaan sairaalaperhosiksi..
Hei, itsekin olen 22vuotias nainen ja menneisyydessä kaksi yliannostuskertaa. Haluaisin vain kertoa että sen pahan olon jälkeen on elämää ja sen yli voi päästä. Itselläni yliannostukset liittyivät ahdistukseen jonka käsittely järkevissä puitteissa ei kai sitten onnistunut. Olen sairastanut vakavan syömishäiriön. Nyt elämä alkaa näyttää paremmalta. en ole täysin vapaa ahdistuksesta, mutta tilanne on todella hyvä ja olen iloinen etten kuollut. nyt on voimia ajatella tulevaisuutta.
Luulen että ne tyypit siellä sairaalassa on nähneet niin paljon "oikeasti sairaita" ihmisiä ja siksi nämä itsemurhayrittäjät ärsyttävät. Siis tarkoitan nyt sairaita haluamattaan. kun meitä on niin paljon ja useimmat sairastuvat ja kuolevat tahtomattaan. itsemurha on todella itsekäs ratkaisu. Jos ette omasta hyvinvoinnistanne välitä niin miettikää edes teidän läheisiä ja sitä tuskaa ja itsesyytöksiä, mahdollisesti vihaa ja katkeruutta joka toisen itseltään hengenotto heissä aiheuttaa. voi olla että siitä ei pääse yli koskaan, mutta Masennuksesta voi parantua, Sinä Voit parantua ja olen aivan varma että te pääsette siitä yli. Ottakaa kaikki apu vastaan joka teille tarjotaan, se ei ole mikään itsestään selvyys nykyyhteikunnassa. Voimia ja yrittäkää arvostaa itseänne ja antakaa ajan parantaa. Päivä kerrallaan koska vielä tulee se päivä että olo on ihan hyvä.
Itselläni toimi ajatustapa, että masennus on aitiopaikka nähdä kaikki se, mitä elämäänsä ei halua.. ei halua "tätä". Sitä olotilaa. Siitä hiljalleen, alkaa mennä kohti "muuta". Kun on pohjalla, ei voi mennä enää siitä alaspäin. On turvallisesti sen pohjan päällä. Siinä voi levätä, mutta siitä ei voi enää pudota mihinkään.
Hiljalleen kohti valoa..
Saddie.
Miksi ihmeessä sinulle annetaan:
1) liian vähän antidepresantteja (optipar)
2) ylipäänsä neuroleptejä (seroquel/ketipinor). Ne on tarkoitettu skitsofreenikoille.
3) valelääkkeitä tai luontaistuotteita (melatoniini)
4) beta-salpaajia (propral) ts. sydämen pulssi laskee (ja jännitys muka laskee)
Koko lääkitys on ***seestä.
Besservisserit (lääkärit) voivat tulla kommentoimaan jälkeeni.
Melatoniini ei ole valelääke, eikä reseptillä ostettuna myöskään luontaistuote. Itsekin aion siirtyä melatoniiniin, koska siitä luontaistuotekaupan tuotteestakin oli enemmän hyötyä kuin tenoxeista, stilnocteista yms. kuusanaan.
Minulla on samankaltaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Jouduin syksyllä lääkeyliannostuksen jälkeen osastolle pariksi vuorokaudeksi rauhoittumaan, mutta ahdistuin siellä niin paljon, että olisi ne viimeisetkin järjenrippeet lähteneet, jos olisin sinne jäänyt. Kertakaikkisesti liian vaikeasti sairaaseen joukkoon minut laitettiin.
Nyt kun viimeisemmästä yrityksestä alkaa olla pari kuukautta aikaa, elämä alkaa pikkuhiljaa hymyillä. En jaksa odottaa itseltäni liikoja, koska olen ennenkin kuvitellut voivani paremmin, mutta sitten mokannut jälleen. Olen itseeni pettynyt enemmän kuin saamaani hoitoon. Monet ovat minua yrittäneet auttaa, mutta onnistun pilaamaan kaiken. Toivon, että sitten kun sinäkin näet valoa tunnelin päässä, et tee samoja virheitä kuin minä. Jos et itsesi vuoksi jaksa yrittää, ajattele muita. Melkoinen klisee, myönnän, mutta yhden perheenjäsenen menettäneenä en voisi kuvitellakaan jättäväni perhettäni sietämään sitä surua ja ahdistusta, joka rakkaan poismenosta seuraa.
jees yks nelikymppinen kaveri kokeili kans jotain diapam-mässäilya ja dokaamista. Hyvät unet sai. Mut sit kuitenkin kuule niitä joiden hengitys lakkaa vähemmästäkin. Kai se on jostain pienestä kii.
Pari kaljaa ja 5-10 milliä diapamia on kuitenkin paras unilääke mitä olen kokeilut ja senhän määräsin ihan ite ku lääkärit määräsivät huonoja juttuja.
Mutta saddie, elämä on .. paskaa. Mäkään en koskaan nuoruudessani kokeilu huumeita, alkhoholimyrkytyksiä olen saanu mutta selvinny niistä ihan hyvin paitsi että ei tosiaan tee enää mieli tehä sitä uudestaan. Nuorena en muista kauheesti että olisin viillelly itseäni tai joo, mutta en sillai ranteet auki niinku yleensä. Mulla oli myös lievä syömishäiriö n. 13 -16 vuotiaana. Sitten rupesi menee paremmin, kaikki vaan muuttu. Mutta perusmasentunut tyyppi minä olen. En halunnut nuoruudessani mihinkään hoitoon ja siihen aikaan oli kaiken maailman Nikkilät sun muut jonne ei tasan olis halunnu. Kerran 30 menin Aurooraan ja sanoin, että nyt vittu auttakaa tai tapan itteni. Mulle pidettiin psykologian luento ja annettiin, I shit you not, muutamia vauvabenzoja jotka vastaavat suurin piirtein 1 mg diapamia! En ollut siihen aikaan vielä syönyt paljon lääkkeitä mutta eivät ne toimineet. Pyöräilin siihen aikaan kuin hullu. Nyt on vähän ikävät kelilt mutta jos vaan pysyt pura paha olosi johonkin urheiluun. Tuossa iässä et kuolekaan vaikka rehkisit aluksi liikaa. Tai sit kuolet, käyhän se niinki eiks vaan. Hyppää avantoon, joogaa, se tuotta sellaisia aineita jotka kohottavat mielialaa.
Mulla on paska perhe ja huonot roolimallit, tai olemattomat. Hommahan on niin että jos on niin perseestä nää traumat niin ei terapiat oikein auta. Oon käyny niissä reilu 10 vuotta mutta ollu hirveesti taukoja. Sanotaan että,ihminen parantuu jos haluaa. Välillä on ollut jaksoja että todella haluaisin, sitten sellaisia etten ole varma ja sellaisia että mikään ei kiinnosta. Sattumaa tai mikä, sillon kun olen tosiaan halunnu omasta mielestäni parantua, ei ole ollut ketään terapeuttia tms lähihenkilöä joka olisi ollut tukena. Yksin olen yrittänyt mutta ei se pitkälle ole kantanut vaikka on parempia jaksoja. Bipolääri en kuulemma ole. Itsemurhaltis en myöskään mutta tosi asosiaalinen. Läheisiä ystäviä tai omaa perhettä ei ole. Duunia on mutta aina ei ole ollut.
Tietämättä sun taustaa sanon kuitenkin että hakeudu hoitoon. EIvät ne pelkät lääkkeet auta. Jos sulla on kauheet lapsuuden traumat niin en tiedä mikä auttais. Joku nyky-lobotomia?
joopa niitä betsalpaajia olen kuullut annetavan ja mäkin joskus mietin. Melatoniini on hormooni ja syön sitä itse. Se on kumma aine sillä joskus sammun heti ja joskus se ei tunnu vaikuttavan mitään.
Nuorillahan se menee niin että "pari kuukautta itsemurhayrityksen jälkeen näin valoa tunnelissa". Sanotaanko arviolta 35 v jälkeen masentuneet eivät nää mitään valoa missään enää ku masennus toistuu toistumistaan, parisuhde toisensa jälkeen ajautuu karille jne jne. Se myös että jos tulee huonosta perheestä niin sanotusti, missä rakkaudesta ei ole tietoakaan, niin vähät välittää perheenjäsenistä jos tappais itsensä. Meinaan vaan että mun taustani ovat sellaiset että perhe ei välitä ruma, ikisinkku, lapseton, masentunut, kaveriton, keskipalkkainen ja keski-ikäinen hylkiö vai kuollut. Heitä ei tosiaan kiinnosta mitä lääkkeitä syön, kuka mun terapiat maksaa ja onko terapeutti hyvä vai huono. Kiinnostaa lapset ja lapsenlapset, uutta elämää pukkaa. Toisia sukulaisia taas kiinnostaa vaan kamat, julkkikset, reissut tms. Ja tää on totta.
Yks terapeutti on sanonu että itsemurha on yks keino hoitaa itseään. Jos tosiaan haluaa pois olisi siihen pystyttävä. Ei kandee mitään jumalaa marista. Jumala korjaa vaan ennenaikaiset ns onnettomuudet ja yllätyskuolemat sekä vanhuksia täältä pois.
Ihan tosi, mieti haluatko kuolla vai et.
Ei voi olla pienestä kii, kun saman tempun tehny ainakin 5 kertaa. Ironista, kun kaikista lievimmästä jäin kiinni ja teholla väittivät, että kuolema oli lähellä!
Kai niiden on pakko lain puitteissa sanoa.
Jos alkoholimyrkytykseen on taipuvainen (siis ei tule okse-efektiä), niin se saattais niillä ihmisillä toimia.
Taidat silminnähden nauttia tarinoida kuinka rappiolla oletkaan. Rappioromantiikka on säälittävää. OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI ja lopeta hölmöily.
Kaikille !. JOS LÄÄKÄRINNE TAI PSYATRINNE Määrää KYSLEMÄTTÄ ORIONON :- mitratspiini TABLETTEJA UNILÄÄKKEESI. Olette vakavassa vaara-tilanteessa - MITRASAPIINI on UNIMAAILMASSSA HYVIN TUHOISA:
ITSETUHOISIA Hallusinaatteja JA itsetuhoisia
reallistisia UNIA = paniiKKIUNIA ylläpitävä vaarallainen lääke !
. Rikospoliisi OTTAKAA AINA MITRASAPIIINI HUOMIOON ITSEMURHISSA.
ORION JA HYVÄ VELI-LÄÄKÄRIT ---- TARKKAAN VASTUUSEEN !
Reklamatio lähtee EUH:n väliyyttömästi.
En osaa selittää, miksi kerron kokemuksiani teille täydellisen totuudenmukaisesti.
Jostain syystä en halua teidän yrittävän itsaria lääkkeillä.
Olisikohan siksi ettet halua ihmisten kokeilla epävarmempia keinoja tappaa itsensä kuin aivan varmoja? Jos haluaa tappaa itsensä niin tapa vaikka luodilla päähän tai hyppäämällä alas 30 metristä, älä tyhmä huomionhakuinen idiootti vedä lääkkeitä jotka ei tapa kuitenkaan ja kuormittavat sairaaloja? Näinkö?
Olet väärässä paikassa muistelemassa nauraen omia kokemuksiasi. Jos tällanen asia naurattaa, ei kannata tulla nauramaan masennus-palstalle koska täällä ihmiset voivat oikeesti ottaa asiat vakavasti ja henkilökohtasesti, eikä tollanen ironia yms. paska uppoo niiden päähän.
Kaikki eivät vielä osaa nauraa omille tai toisten itsemurhajutuille. Tälläkin hetkellä moni ihminen harkitsee itsemurhaa. Sinä sen sijaan osoitat heitä menemään varmemmille itsensätappo-menetelmille.
Ensimmäisessä kappaleessa olet ehkä oikeassa, mutta et toisessa.
En ole nauramassa täällä toisten kärsimykselle. Kokemuksistani kerron ainoastaan rakentavassa hengessä, jos kerron.
Kuulostaa tutulta, aloittaja. Jopa niinkin tutulta, että olen myös itse kokeillut tappaa itseni Ketiapiinilla. Siitä on nyt jo kaksi vuotta aikaa, kyse oli parin gramman määrästä myös mutta en sentään sairaalaan joutunut, mikä on todella ihme.
On todella surullista, jos lääkärit ynnä muu hoitohenkilökunta ilkeilevät tuolla tavalla. Mielenterveysongelmat pitäisi ottaa vakavasti, mutta ei. Sitten ihmetellään kun joka ikinen päivä nuoria jää eläkkeelle tällaisten ongelmien vuoksi. Sillä hetkellä on aina helppo ajatella että säästetään kun suhtaudutaan mielenterveysongelmiin leppoisesti, mutta lopulta se johtaa turmioon. Itsepähän kerjäävät.
Oletko jonkun psykiatrisen poliklinikan asiakas? Minulla itselläni on saattanut käydä hyvä tuuri kun olen saanut itselleni aivan loistavan hoitajan, jonka läsnäolo elämässä parantaa huomattavasti minun mielialaani vaikka tiedän että kun jonakin päivänä hoito loppuu, saatan hyvin todennäköisesti itseni tappaakin.
Tahtoisin kovasti auttaa, mutta en itseasiassa tiedä miten. Jokainenhan varmasti antaisi ne samat neuvot kuten harrastuksen hankkiminen tai opiskeleminen, ihmisten ilmoilla olo. Koita silti jaksaa ystävä hyvä!
Sairaalassa ei sanota turhaan että viet paikan joltain toiselta.Sairaala on nykyisin resurssipulan vuoksi tarkoitettu ensisijaisesti ihmiselle joka on mm. psykoosissa.En usko että oikeasti saraalle ihmiselle sanotaan noin.Ihan itsekö soitit ambulanssin kun "halusit tehdä itsemurhan".Nii-in.Se kertookin jo kaiken,ja enpä kyllä ylläty sairaalan henkilökunnan reaktiosta.
Kai tiesit, ettei 20kpl Ketipinoreista kuole? Ja miten jouduit sairaalaan?
1.kerta: 125kpl 10mg pameja,30kpl Imovane ja 10kpl Lumerin matkapahoinvointi tabuja ettei ykää vatsaa tyhjäx ja koko päivän dokaus/tuttujen hyvästely,wiskiä vielä parit ennen himaan lähtöä,Lumerinia söin tasaisesti koko päivän ja tabujen jälkeen vasta vedin 5kpl klikin pameja..tulos että nukuin 4pvää patja kusessa..
2.kerta: 13kpl vahvinta Apalgineja,1plo koskista,30kpl Imovania ja taas 10kpl Lumerin..vetäsin ne aamulla ja "rakas" kimmakaveri tajusi töiden jälkeen muutaman tunnin harkinnan jälkeen soittaa mun kaverille "mitä pitäis tehdä..?"luulin et ehdin "alta pois" kun tää tulee töistä mut..heräsin seuraavana päivänä kun hoitsu oli mitannut lämmön ja huusi toiselle joka merkkasi,35,2 ja nousussa..saivat huuhtelulla ja letkulla hiiltä ja jollain tropeilla "back"..ja tossakin oli" tulos" et huulet sinisenä jne. ei nämä kerrat olleet mitään "avunpyyntöjä" vaan totista-totta..2.kerralla veivät "Hessuun" ja yhden yön jälkeen ulos ????kun kimma haki,mut aika nopee kotiutus...
Kuulostaa rankalta.
Monet ei tosiaan tajua, kuinka monet oireet menee lopulta ihan itsekseen ohi. Kerran sain jopa anafylaktisen shokin: hengitys muuttui raskaaksi ja rohisi, kämmenet rupesi kutisemaan vimmatusti ja rinta ja osa kaulasta muuttui punaiseksi ja niitä kuumotti hilseilevästi.
Vaikka oli lievä tunne siitä, että tukehdun, menin silti rauhassa vain maaten. Siitä se pikku hiljaa rauhottui. Kyseessä ei muuten ollut itsariyritys, vaan olin vasta aloittanut Seronil-kuurin, kun vedin kännit.
Kun aloittaa Seronil-kuurin, ei tulisi ottaa alkoholia ainakaan kahteen ensimmäiseen viikkoon. Muuten käy näin.
Mul oli ennen paha paniikkihäirö meni pois ku muutin ajatustapaa ja aloin vaa "nauraa" ja ottaa huumorilla kohtaukset.Heitin kaikki lääkkeet vessaan ja aloin keksii päiville paljo tekemist ettei siit tulis sillai et istuu vaa kämpillä ja miettii kui perseestä tää o :D Melkee kaiken saa paremmaks kunha itellä tarpeeks motivaatioo ja yrittää muuttaa asioit, tai sit on se vaihtoehto et jää paikoilleen ja itkee siit kui perseest kaikki on..
jos et oikeasti pysty valitsemaan elämän ja kuoleman väliltä , kannattaa edes kokeilla psykiatrista osastohoitoa.
se ei välttämättä piristä mielialaa , kuitenkin saat aikaa ja tilaa pohdiskella ajatuksiasi.
masennus on SAIRAUS.
jokaisella on oikeus itsemurhaan , toivon kuitenkin että päädyt lopulta elämän puolelle.
voin omasta kokemuksesta sanoa että osastohoito ainakin selventää elämää, ja saattaa lopulta auttaa.
Kyllä sä vielä onnistut... Jos ei elämän halua ole niin haihdu täältä meitä vaivaamasta. Ei täällä ole pakko olla...
Sie voisit tehdä sen, niin helpottas elämä monella senkin idiootti...
Täällä näitä puupäitä näköjään taas kirjottelee mitä sattuu. Jos ihminen on masentunut, ei käy kateeks, toivon että pääset ylös masentuneisuudesta lääkkeillä ja psykoterapialla, tuskin muuten onnistuu. Hyvää Joulua kuitenkin. Ps. saman läpikäynyt.
No, on se varmaa etä kun ihmiseltä alkaa voimavarat loppua, syystäkö tai toisesta, niin ensin otetaan tabuja vuosia ja käydään monessa tuolissa istumassa kuuntelemassa kirjasta luettua tietoa. Ei siinä tuolia vastapäivää istuva tiedä sinusta sinun todellista olotilaa.
Moi
Mitä kuuluu tänään sulle ?
Toivottavasti hyvää
Oli tosi ikävää että sinua kohdeltiin sairaalassa huonosti.
Eivät nämä lääkärit varmaan koskaan ole itse masennusta sairastaneet heillä on siitä vain teoreettinen käsitys.
Tai ovat turhautuneita työn rasitukseen.
Itse pääsin masennuksesta eroon liikunnalla ja kasvis ruaalla.
Ulkoilu harrastusta voin suositella happi ja vitamiinit on hyviä varsinkin kun ei aurinkokaan paista kunnolla. :]
pillereitä en periaatteesta syö ollenkaan masennuslääkkeitä,kipu yms.
Jumalaan en usko joten kirkossakaan en käy
Alkoholia en juo joten baarit jäävät väliin.
Mutta lenkillä käyn joka päivä!
Kannattaa lähteä liikkeelle itsetutkiskelulla:
1. Mistä masennus voisi johtua ?
2. Miten voisit vähentää tälle aiheuttajalle altistumista ?
3. Ystävät ovat tärkeitä / Onko joku jolle kertoa huolesi ?
4. Mistä saat nautintoa tai olet saanut nautintoa ennen masennusta ? Musiikki,kirjat , lemmikit yms ?
En suosittele itsemurhaa koska siinä voi satuttaa itseään tosi pahasti selvitä ja vammautua tai kitua pitkään.
Itselläni on videopeli harrastus myös , odottelen esim. uusien pelien ilmestymistä ja saan niistä hyviä kokemuksia ja muistoja.
Jos olisin viisi vuotta sitten vetänyt liipaisinta ei näitä hyviä kokemuksia olisi tullut.
Todellinen vapaus on tietenkin sinun tehdä mitä haluat mutta kannattaa kokeilla kaikki oljenkorret ennen kuin näyttää koko käden.
Jokainen elää tavallaan,kuolema tulee ajallaan...zemppiä!!
Sanoivatko lääkärit sinulle todella "ajatteletko yhtään että viet joltain sairaalta paikan täällä" ? Todella tylyä ja kurjaa! Olen pahoillani että sinua on kohdeltu noin. Kaikki lääkäritkään eivät tunnu ymmärtävän että masennus on vakava sairaus ja omaan kysymykseesi vastaten, Kyllä sinulla on siellä oikeus olla, olet sairas ja kuulostat todella masentuneelta.
Harmillista että et uskalla mennä sairaalaan koska ystäväsi on siellä. Todella kurjaa ettei lääkityksestä tunnu nyt olevan apua ja sinulla on noin huono olo. En voi muuta kuin toivottaa että jaksaisit vaan roikkua siellä vaikka se onkin noin rankkaa. Toivon että saisit nyt edes tuon lääkityksesi kohdilleen ja saisit terapiaa. Onhan sinulla aikoja psykiatrille jotta voisit puhua tuosta lääkityksestä ja muista ongelmistasi? Ja terapia aikoja jotta voisit puhua pahasta olostasi?
Lääkityksesi ei nyt selvästikään toimi. Lääkäreitkäkin on niin joka lähtöön mutta olisi kyllä parempi että olisit psykiatrisessa hoidossa eli erikoislääkärin hoteissa ja tuossa tilanteessa käviisin ehkä useammalla kuin yhdellä jos ei tunnu yhteys pelaavan. Ehdottomasti psykiatriseen päivystykseen alueellasi kun noin paha olo iskee! Tavallisessa päiviystyksessä tuskin osaavat suhtautua ihan oikealla tavalla.
*haleja* Koita jaksaa!
http://katiiimoi.blogit.fi/
Siinä on teille tietoa minun menneestä elämästäni.
Helppo teidän sanoa mulle tollaista että koita ottaa itseesi niskasta kiinni?!
Ette tiedä mitään mitä mä tunnen! Ei yksikään toinen ihminen voi käsittää toisen tunteita!!! Kiitos niille jotka ovat kertoneet että on itsekkin koittanut tehdä samalla tavalla. Arvostan sitä mitä kerroitte. Ja tiedoksi : Se että kuinka paljon ottaa lääkkeitä ei ole niinkään väliä vaan siitä että miten sun keho siihen suhtautuu!
Olette oikeassa,itsemurha ei ole leikin asia. Mutta mä oikeasti tahdon kuolla.
Ja kommentti "Kyllä sä vielä onnistut... Jos ei elämän halua ole niin haihdu täältä meitä vaivaamasta. Ei täällä ole pakko olla... "
Ei tätä ole sunkaan pakko lukea ja kommentoida?! Pidä mölyt mahassas.
Sun pitää jakaa tekstisi kappaleisiin. Saat huomattavasti enemmän lukijoita.
Itsehän sinä täällä jankutat, että haluat kuolla, mutta ei saisi kommentoida ollenkaan?! Vaikuttaa siltä, ettet halua kuolla vaan huomiota. Jos oikeasti olisit halunnut kuolla olisit kyllä jo onnistunut näissä "itsemurhayrityksissäsi".
Onko sinusta parempi tappaa itsensä kuin yrittää hakea jollain tavalla huomiota jotta saisi apua ongelmiinsa tai parempaa oloa kestää taas hetkisen? Wow. Toivotaan sitten että kun oma lapsesi masentuu, hän suoraan vain tappaa itsensä, eikä edes yritä hakea apua ja huomiota ongelmiinsa, sehän on vain helvetin säälittävää ja noloa.
Mä luin sun tarinasi. Sun lapsuus on pilattu, mut ei se tarkoita sitä että sun elämäs on pilattu. Sulla on kaikki mahdollisuudet muuttaa ihan kaikki. Terapiat ja lääkkeet eivät sinua välttämättä auta. VOIMA on sinussa itsessäsi. Jos pilaat aivosi alkoholilla ja lääkkeillä, silloin helposti pilaat myös mahdollisuutesi. Olet nuori ja elämäsi parhaassa iässä.
Itse aikoinani jätin opinnot kesken ja lähdin Intiaan. Huumeisiin ja alkoholiin en ole koskenut. Ystäviä minulla ei oikeastaan ole, mutta elämä erakkonakin on ihan nastaa. Jätä taakse vanhat kuviot, aloita terveelliset parantavat elintavat ja ajatuskuviot. Sieltä se voima kumpuaa. Minulta voit kysellä neuvoja, jos haluat. Olen tukena rinnallasi.
Alkoholilla ja lääkkeillä ei voi pilata aivoja kuin korkeintaan hetkellisesti.
Alkoholilla ja lääkkeillä voi pilata aivonsa. Olin hakemassa harjoittelijaksi erääseen päiväkeskukseen, jossa käyvät mm. alkoholisti. Kerroin siellä työsketeleville, että haluaisin tulla sinne, koska haluaisin auttaa siellä käyviä pääsemään elämässään eteenpäin. Minulle vastattiin että heidän asiakaspiirissään monet ovat jo pilanneet aivonsa niin, että heitä voidaan auttaa vaan selviytymään jokapäiväisissä askareissaan. En tiedä olivatko he sitten väärässä. Jotenkin luotan heidän sanaansa, koska ovat oman alansa ammattilaisia.
Ainakaan ei kannata turhaan tai turhan pitkälle riskeerata! Juomisen syy johtuu kai huonosta omastatunnosta. Se huono omatuntokaan ei ole yleensa "uhrin" omaa syytä. Sitäkin voidaan lähteä parantamaan askel askeleesta - turvallisin pienin askelin. Puhun kokemuksesta.
Yhdessä eteenpäin!
Hoitolaitoksessa on kerrottu ihan oikein: Jokainen vahvaan humalatilaan päätynyt ryypyttely tuhoaa valtavasti aivosoluja. Joskus kaliumi- ym. muut suolatasapainot heitävät volttia ja alkoholi tuhoaa kehon että jää syvästi vajaamielisen asteelle ja laitospotilaakis. Olen tavannut hoitotyössä muutamia nuoriakin alkoholin vammattamia. Jatkuvasti pitkään päihteitä käyttäneillä muisti heikkee ja muut älylliset kyvyt.
Pelkillä psyykepillereillä voi tuhota aivonsa.
Heippa ketjun aloittaja!
Turhaa sinua syyllistetään huomiohakuisuudesta tai muusta sellaisesta. Uskon, että hyvin harva ihminen ottaa lääkkeitä todella vain siksi, että saisi huomiota. Olisiko kyseessä enemmänkin avun pyyntö. Kun ei itse tiedä, mitä tehdä, ei kykene muuten ilmaisemaan kuinka paha olo. Ehkä pelkäät, että sinun pahaa oloasi ei oteta tosissasi.
Luota omaan kokemukseesi. Hae apua sinnäkkäästi. Kerro rehellisesti lääkärille mitä koet mitä tunnet. Vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu. Joskus terveydenhuollossa tulee tilanteita joissa on vain pidettävä puoliaan.
Parasta olisi, että varaisit nyt lääkärille ajan. Tosiaankin kertoisit avoimesti olostasi. Jos ystäväsi on töissä psykiatrisella osastolla niin sinut voidaan varmasti sijoittaa toiselle osastolle. Ainakin yleinen käytäntö tälläisissä tapauksissa on näin. Joskus on myös niin, että sairaala ei vain ole oikea hoitopaikka. Silloin esimerkiksi alkuun hyvinkin tiivis keskusteluapu voisi olla hyvä.
Toivotan sinulle kovasti voimia!!
Haleja!
JK. Kylmät kädet: Minusta on inhottavaa, että tuomitset täällä toisten lääkeintoksikaatiot huomionhakuisiksi sen perusteella kuinka paljon he ovat ottaneet ja ovatko he hakeutuneet hoitoon. Jos et tunne ihmistä, etkä tiedä hänen taustojaan niin et voi tehdä tuollaisia päätelmiä ja esittää niitä totuuksinä täällä. Minusta se on suorastaan loukkaavaa. Kohteliasta olisi täällä palstalla kunnioittaa ja arvostaa kaikkia tänne kirjoittavia ihmisiä. Jokaisella joka tänne kirjoittaa on varmasti omat syynsä siihen ja useimmilla avun tarve. Niin on ikävää jos tuomitaan ja lytätään niin kuin sinä teit ketjun aloittajelle.
Intoksikaatiot eivät ole mikään kisa kuka on ottanut eniten lääkkeitä ja kuka ei ole soittanut apua. Eikä kenenkään kuolemanhalua voi ruveta mittamaan ja ajatuskin sen mittaamisesta on järjetön. Kuka meistä nyt sitten haluaa eniten kuolla tai kenen kuoleman halu on todellisin. Siltä tämä ketjun keskustelu näytti.
Häiriöinen: LOISTAVA jälkikirjoitus. Puit sanoiksi omat ajatukseni. Ja aloittaja hakeudu ehdottomasti hoitoon. Tämä on klisee mutta olet vielä nuori ja sinulla on kaikki ovet avoinna. Voimia sinulle. Olet tärkeä ja ainutlaatuinen.
Hakeudu itse pakkohoitoon, saat apua. Mene ensiapuun. Kerro olostasi.
Olen lääkärin hoidossa. Sinä ilmeisesti et ole.
Jos et sattunut huomaamaan, kirjoitukseni ei ollut vastaus sinulle, vaan ketjun aloittajalle
Ei pakkohoitoon noin vain mennä. Vaatii kahden lääkärin lausunnon.
Aloittaja: Olet kokenut paljon paskaa elämässäsi, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua. Kun onnistut kääntämään tuon kaiken paskan omaksi voimavaraksi, elämä hymyilee vielä sinulle. Se ei vaan välttämättä itse onnistu. Tarvitset paljon tukea, lämpöä ja rakkautta. Voima ja tahto on sinussa olemassa, käytä sitä.
Jos nyt totta puhutaan, niin viimeistään tuon blogikirjoituksen pitäisi saada tajuamaan, että tämä ketju on trollin laatima provo :-/
Voi toki olla provo mutta jokin hätä aloittajalla on. Ei täysin terve ihminen leiki vakavilla asioilla.
Itse koen jollain sairaalla tavalla onnistumisen iloa yrityksistäni, joista uskoin tosissani menettäväni henkeni. Uskalsin ikään kuin käydä läpi sen kaiken ilman paniikkia.
Kolmiolääkkeistä on seurannut pelkkä pitkä uni, mutta Seronil-sekoilu oli jotain aivan käsittämätöntä. Se sätkiminen, kun yritti päästä liikkeelle vessanlattialta..
Kylmät kädet, oletko ystävällinen ja lopetat tuon sekoiluillasi "brassailun"
En "brassaile", vaan avaudun, kuten kaikki muutkin ja rakentavassa hengessä.
Ja mitäköhän rakentavaa noissa sun texteissä on?
Jos ei muuta, niin haluan toimia varoittavana esimerkkinä.
Elämänvinkki:OPETTELE KIRJOTTAA!!!
Seroquel voi tuhota yö unet lopullisesti ja siitä ei nousta koskaan.
Ja kun unta tuottavat osat aivoissa on tuhottu, niin mitkään uni/unta tuottavat lääkkeet ei auta. Ja siitä ei nousta koskaan.