Mull on ongelma........ ku oltiin viime vuonna luokkaretkellä (olin siis kuudennella luokalla) mentiin sinne pyörällä ja ajelin jonon loppupäässä ja siella ajeli myös ihastukseni jolle olin lähettänyt kolme tai neljä päivää sitten kirjeen jossa kerroin pitäväni hänestä ja haluaisin tavata uudestaan (hän oli pyytänyt minut muutama kuukausi sitten pelaamaan jalkkista, jota en osaa lainkaan, mutta hän lupasi opettaa minua). Olin laittanut hänen reppuunsa ystävän päivänä lahjan ja olimme jutelleet msn:nällä aika paljon. Hän kertoi minulle aika paljon asioita yksityiselämästään, ja se oli minusta mukavaa koska kaikki muut tytöt tai ainakin melkein vihasivat häntä, mutta he eivöt ymmärtäneet että hän ei näytä "ei niin tutuille" oma itseään, mutta minulle kertoi koska minä lähestyin häntä ja muut vain kiersivät kaukaa.
Palatakseni asiaan hän näytti minulle pysähdys paikalla sen kirjeen ja sanoi että olenko se minä, ja sanoin että en ja menin eteennpäin ystäväni luo joka tiesi kirjeestä. Hän ei antanut periksi ja kyseli kaikilta tytöiltä ookko se sie joka kirjotii tän... Mulla hävetti kauheesti ku mun hyvä ystävä tunnisti mun käsialan ja sanoi siit mulle. Mää olin kipeä seuraavana päivänä ja kummatkin yöt valvoin ja itkin koska kirjeessä olin sanonu et älä sano kellekkään, koska luulin että se ois ymmäryäny että se olin mie.
Ystävä joka tiesi kirjeestä pyysi minua nukkumaan hänen viereensä lohdutti mina ja valvoi itsekkin vaikka oli tosi väsynyt. Hänelle olen kiitollinen koko elämän ajan. Olin siis kipeä ja vikana iltana hain teetä hän kysyi jo kolmatta kertaa että olenko se kirjeen kirjoittaja minä. Olin hiljaa siihen saakka kunnes tee oli kupissa ja olin valmis lähtemään, sanoin hänelle että joo ja miks aloit kyseleen ku kirjeessä sanoin että älä sano kenellekkään ja kyynel vierähti poskelleni. Puoli juosten menin tyttöjen makkariin joka oli tyhjä koska kaikki oli saunassa. Olin yksin ja ihahtukseni tuli huoneeseen kun olin itkemässä, hän oli varmaan tulossa juttelemaan, mutta ajoin sen pois koska olin niin vihainen ja olen edelleen.
Kun olin kotona sängyssä toipumassa sain viestin joka oli ihastukseltani ja hän pyysi anteeksi ja sanoi että ei voinut tietää että kirjoittaja olin minä. sanoin hänelle että unohdetaan koko kirje härdelli, mutta sisimmässäni en unohda sitä ikinä. Se loukkasi minua koska hän oli minulle siinä vaiheessa aika läheinen koska hänelle oli suhteellisen helppo puhua muunnuassa vanhempien erostä ja hän kuuli koulussa kun sanoin siitä opettajalle ja tuli heti sanomaan että olenko minä surullinen ja missä minä asun nyt. Niiden tapahtumuíen jälkeen itkin monet yöt ja ajattelin että mki juuri hän oli se tyhmyri. Ja olkaa avuliaita ja auttakaa minua, miten pääsen tästä yli?????? ;(
Onko joku jopa kokenut jotenkin samoin.
Palatakseni asiaan hän näytti minulle pysähdys paikalla sen kirjeen ja sanoi että olenko se minä, ja sanoin että en ja menin eteennpäin ystäväni luo joka tiesi kirjeestä. Hän ei antanut periksi ja kyseli kaikilta tytöiltä ookko se sie joka kirjotii tän... Mulla hävetti kauheesti ku mun hyvä ystävä tunnisti mun käsialan ja sanoi siit mulle. Mää olin kipeä seuraavana päivänä ja kummatkin yöt valvoin ja itkin koska kirjeessä olin sanonu et älä sano kellekkään, koska luulin että se ois ymmäryäny että se olin mie.
Ystävä joka tiesi kirjeestä pyysi minua nukkumaan hänen viereensä lohdutti mina ja valvoi itsekkin vaikka oli tosi väsynyt. Hänelle olen kiitollinen koko elämän ajan. Olin siis kipeä ja vikana iltana hain teetä hän kysyi jo kolmatta kertaa että olenko se kirjeen kirjoittaja minä. Olin hiljaa siihen saakka kunnes tee oli kupissa ja olin valmis lähtemään, sanoin hänelle että joo ja miks aloit kyseleen ku kirjeessä sanoin että älä sano kenellekkään ja kyynel vierähti poskelleni. Puoli juosten menin tyttöjen makkariin joka oli tyhjä koska kaikki oli saunassa. Olin yksin ja ihahtukseni tuli huoneeseen kun olin itkemässä, hän oli varmaan tulossa juttelemaan, mutta ajoin sen pois koska olin niin vihainen ja olen edelleen.
Kun olin kotona sängyssä toipumassa sain viestin joka oli ihastukseltani ja hän pyysi anteeksi ja sanoi että ei voinut tietää että kirjoittaja olin minä. sanoin hänelle että unohdetaan koko kirje härdelli, mutta sisimmässäni en unohda sitä ikinä. Se loukkasi minua koska hän oli minulle siinä vaiheessa aika läheinen koska hänelle oli suhteellisen helppo puhua muunnuassa vanhempien erostä ja hän kuuli koulussa kun sanoin siitä opettajalle ja tuli heti sanomaan että olenko minä surullinen ja missä minä asun nyt. Niiden tapahtumuíen jälkeen itkin monet yöt ja ajattelin että mki juuri hän oli se tyhmyri. Ja olkaa avuliaita ja auttakaa minua, miten pääsen tästä yli?????? ;(
Onko joku jopa kokenut jotenkin samoin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.