Vene on nyt pintasliipattu sisältä ja päältä. Oli onni, ettemme veljeni kanssa ryhtyneet hommaan. Sillä olisimme vain pilanneet asiat. Nämä ammattilaiset tulivat, pyysivät kantamaan sisään massasäkit, myllyt ja puhallinlaitteet. Tarkastivat paikat, ilmajärjestelmän ja pukivat suoja-asut.
Broidi ja minä teimme seoksen myllyyn. Kannoimme sen puhallintuuttiin veneen sisälle sinkkiämpäreissä. Vaimonsa puhalsi -se ei ollut mitään betonin oksentelua, vaan melkoisella 5 kg paineella harmaata sumua, alueen n.50x50 cm. Miehensä painevesihanskatyökalullaan sen kiertäen siippasi ja taas uusi alue. Liikkeistä näki, että se käsi oli tehnyt muutamia miljoonia liikkeitä.
Me, jos olisimme paiskoneet liian paksua betonimössöä muurauslapioilla olisimme pilanneet veneen.
Säkeissä oli valmiit aineet. Se oli "salaisuus" mutta valta-aines oli sementtiä, kaoliinisavea, poltettua fajanssijauhoa, maasälpää, poltettua posliinijauhoa ja luultavasti sitä ja tätä hyppysellinen.
Liemi piti olla yllättävän juoksevaa. He aloittivat sisällä ahterista katosta! Siitä edettiin keskiveneeseen oviaukkoihin saakka ja pidettiin tauko. Vehkeet piti pestä tarkasti. Sitten tehtiin keulasta loppualue. Seuraavana aamuna oltiinkin klo 07 taas puhaltamassa kantta ja kajuuttojen seiniä. Iltapäivällä tultiin tärkeimpään, eli runkoon. Mitä alemmas kohti vesirajaa siirryttiin sen tarkempaa ja paksumpaa oli työ.
Sisään ruiskutettiin noin 18 kg säkkejä kuusi ja päällysruiskutukseen käytettiin 14-15 säkkiä. Tästä voi joku päätellä, että veneen paino lisääntyi yli 350 kg plus sen vesi, joka tietysti kemiallisesti nyt haihtuu pois.
Aluksi pinta oli järkyttävän vihertävä, mutta nyt kolmantena kuivamispäivänä se harmaantuu ja pinta tulee lasimaiseksi. Lopullinen väri on vaalean harmaa. Siihen voisi vetää maalilla jonkin värin, mutta tekijät tiesivät, että kesän jälkeen maalin pinta olisi täynnä hiushalkeamaa ja se imee linnunpaskat, ilmansaasteet ja veden myrkkyliejut itseensä. Tulisi vain tarve taas hioa ja maalata.
Moottori ja vaihteisto laitetaan tänään illalla alustavasti paikalleen. Potkuriakseli meni uusiksi ja samalla sitten uusitaan sen laakerointi ja tiivistyskin. (melko erikoinen juttu, että akselissa oli ruskeantumma halkeama n.11 mm syvälle. Se leikattiin siitä poikki, että varmistettiin asia. Luultavasti vuosikymmenen takainen, ellei uudesta ollut vamma)
Olen nyt hieman ylittänyt talouslaskelmaani. Hankin Wallaksen dieselliesiuunin ja Webaston. Aluksi hintaa oli pyörryttävästi, mutta kerrottuani, että voin hankkia samasta paikasta ohjaus- ja navilaitteiston, tutkan, kaiun ja muuta venetavaraa, alkoi asiat näyttää uusilta.
Uunille ja lämmittimelle pitää piikata kajuutan seinään polttoilman ja pakokaasun kanavat. Samalla keittiön paikka siirtyy vasemmalle puolen. Polttoaineen täyttö siirtyy oikealle hellan tieltä.
Veli on tehnyt paljon pikkutyötä saranoihin, luukkuihin, oviin valmiiksi ja olemmekin etuajassa tässä projektissa.
Tankit kuvattiin. Septisontatankki oli kunnossa. Nyt siihen laitetaan tehokkaampi pumppu ja uusitaan tietysti liitännät letkuineen. Polttoainepuolikin oli kunnossa, vain täyttöputki korvataan nyt kiertämään toisaalta. Käyttövesitankki ei enää ollut kelvokas. Siihen tuleekin nyt 340 litraa vanhaa suurempi ja paremmin paikkaansa suunniteltu ja tuettu. Kolme aikuista ja neljä kakrua kuluttaa helteellä vettä melkoisesti.
Broidi ja minä teimme seoksen myllyyn. Kannoimme sen puhallintuuttiin veneen sisälle sinkkiämpäreissä. Vaimonsa puhalsi -se ei ollut mitään betonin oksentelua, vaan melkoisella 5 kg paineella harmaata sumua, alueen n.50x50 cm. Miehensä painevesihanskatyökalullaan sen kiertäen siippasi ja taas uusi alue. Liikkeistä näki, että se käsi oli tehnyt muutamia miljoonia liikkeitä.
Me, jos olisimme paiskoneet liian paksua betonimössöä muurauslapioilla olisimme pilanneet veneen.
Säkeissä oli valmiit aineet. Se oli "salaisuus" mutta valta-aines oli sementtiä, kaoliinisavea, poltettua fajanssijauhoa, maasälpää, poltettua posliinijauhoa ja luultavasti sitä ja tätä hyppysellinen.
Liemi piti olla yllättävän juoksevaa. He aloittivat sisällä ahterista katosta! Siitä edettiin keskiveneeseen oviaukkoihin saakka ja pidettiin tauko. Vehkeet piti pestä tarkasti. Sitten tehtiin keulasta loppualue. Seuraavana aamuna oltiinkin klo 07 taas puhaltamassa kantta ja kajuuttojen seiniä. Iltapäivällä tultiin tärkeimpään, eli runkoon. Mitä alemmas kohti vesirajaa siirryttiin sen tarkempaa ja paksumpaa oli työ.
Sisään ruiskutettiin noin 18 kg säkkejä kuusi ja päällysruiskutukseen käytettiin 14-15 säkkiä. Tästä voi joku päätellä, että veneen paino lisääntyi yli 350 kg plus sen vesi, joka tietysti kemiallisesti nyt haihtuu pois.
Aluksi pinta oli järkyttävän vihertävä, mutta nyt kolmantena kuivamispäivänä se harmaantuu ja pinta tulee lasimaiseksi. Lopullinen väri on vaalean harmaa. Siihen voisi vetää maalilla jonkin värin, mutta tekijät tiesivät, että kesän jälkeen maalin pinta olisi täynnä hiushalkeamaa ja se imee linnunpaskat, ilmansaasteet ja veden myrkkyliejut itseensä. Tulisi vain tarve taas hioa ja maalata.
Moottori ja vaihteisto laitetaan tänään illalla alustavasti paikalleen. Potkuriakseli meni uusiksi ja samalla sitten uusitaan sen laakerointi ja tiivistyskin. (melko erikoinen juttu, että akselissa oli ruskeantumma halkeama n.11 mm syvälle. Se leikattiin siitä poikki, että varmistettiin asia. Luultavasti vuosikymmenen takainen, ellei uudesta ollut vamma)
Olen nyt hieman ylittänyt talouslaskelmaani. Hankin Wallaksen dieselliesiuunin ja Webaston. Aluksi hintaa oli pyörryttävästi, mutta kerrottuani, että voin hankkia samasta paikasta ohjaus- ja navilaitteiston, tutkan, kaiun ja muuta venetavaraa, alkoi asiat näyttää uusilta.
Uunille ja lämmittimelle pitää piikata kajuutan seinään polttoilman ja pakokaasun kanavat. Samalla keittiön paikka siirtyy vasemmalle puolen. Polttoaineen täyttö siirtyy oikealle hellan tieltä.
Veli on tehnyt paljon pikkutyötä saranoihin, luukkuihin, oviin valmiiksi ja olemmekin etuajassa tässä projektissa.
Tankit kuvattiin. Septisontatankki oli kunnossa. Nyt siihen laitetaan tehokkaampi pumppu ja uusitaan tietysti liitännät letkuineen. Polttoainepuolikin oli kunnossa, vain täyttöputki korvataan nyt kiertämään toisaalta. Käyttövesitankki ei enää ollut kelvokas. Siihen tuleekin nyt 340 litraa vanhaa suurempi ja paremmin paikkaansa suunniteltu ja tuettu. Kolme aikuista ja neljä kakrua kuluttaa helteellä vettä melkoisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikös fajanssi, posliini, maasälpä, sementti ja kaoliini kaikki ole samaa ainetta?
On ne! Aivan jokainen koostuu atomeista. Etkö Välittäjä_E.d.K tiennyt sitäkään? Silläkö lennät negatiivista sukellusvenettäsi gravitaation ulkopuolella?
Olet sairaalloisen kateellinen skitso!
Eniron rakas, kaiken palstan Myrkyttäjä_LKV_Välittäjä_LKV taas rääpii naamaansa. On se hyvä, että ylläpito sen sallii kuukaudesta toiseen asuminen palstalla ja täällä.
Guttenberg on antanut 4-5 kirjoituksessaan seikkaperäistä tietoa betoniveneen riisumisesta, kuivattamisesta, puhdistuksesta ja pinnan korjauksesta. Se on enemmän, kuin viiteen vuoteen yhteensä kukaan betoniveneistä!
Hän kirjoitti miksi tarvitsee laittaa tuplajouset nimenomaan venemoottoriin. Kukapas rääpikään mätänaamaansa? Välittäjä ja E.d. K! Ja millä tiedoilla tämä siamilaisparivaljakko sen tekikään? Ei millään!
Että palstamme huippuosaaja ja top3 spiraalihörhö viitsii edes arvostella muiden tietotasoa tai ammattitaitoa.
Ehkä sittenkin voisit jatkaa häiriköintiäsi vain sen käyttämäsi rekisteröimättömän Välittäjänimimerkin takaa, kirjoitustesi sisältö on aina nikistä riippumatta samaa järjetöntä sontaa, tai traumaattista välittäjävihaa.
niin mitä annettavaa sinulla Välittäjä on ollut tähän betoniveneasiaan?
Jo vain. Niinhän sie lasettelet kuin edesmennyt Aalis tarinoitaan. ;) Ja vielä Wikke-ukkelikin meuhkaa tutusti matkassa - voe, voe teitä hupsuja!!
Mie en noista petonkiveneistä tiiä, mutta guttenberg vai oliko ihan kuttaperkka on tuttua mattoineen ja hartsiloineen.
Mie taidankin ymmärtee, että olet kirjapainomies ku noin haastelet pitkästi ja hartaast.
Onkohan sitä kupar-nikkelvenettä muuten jo löyretty Porkkalan haminoista?
Mie ootan Pukkii ko kirjoitin sille, että toivoisin et Moottorvenheily-palstal loppuis aikuisten sadut ja joittenkin turha haakkuminen.
Oltais vaan ihan asiallisest ja sieväst.
Kuvaava ketju täällä! Asiallinen ja etenkin asiapitoiseen aloitukseen pelkkää turvan rääpimistä, jota onneksi on jo siivottukin.
Minua kiinnostaa sen uuden pinnan kemiallinen kiinnittyminen jo vanhaan betoniin. Tapahtuuko se viikoissa vai muutamassa päivässä?
Oma betonivene vaatisi tuollaisen käsittelyn, mutta se on nyt peiteltynä Saimaan rannassa ja puuttuu lämmin työtila. Jos saisin vaikka maaliskuussa sisälle, niin ehtiikö betoni kesäkuun alkuun mennessä niin kiinnittyä, että vesille?
Toinen juttu on tuo nostelu ja siirtely. Pystyykö 3-4 kohdan kuormaliinoilla ja nosturilla kuljettelemaan, että paikat kestää? Vene on 9,20 m x 3,30 m ja painaa varmaan yli 4 tonnia. Tämä on Savolaisen ja Heikkisen betoniruiskuttama luultavasti 1994. Sisällä näkyy vanhan veneen lautakuvioita, joten sellaisen päälle kai tehty?
Entäpä, jos en saa sisään ja teetän huhti-toukokuussa siinä rannassa nostettuna, niin meneekö homma pilalle?
Betoni alkaa ruiskutuspinnassa reagoimaan aivan heti. Se tekee kemiallisen sidoksen vanhaan betoniin, laadusta riippuen jopa 2 - 4 mm syvyyteen saakka!
Itse uusi pinta jatkaa kovettumistaan ja tiivistymistään vielä 20 vuotta veden allakin. Betoniveneen voi laskea veteen noin 3-5 vuorokauden kuluttua. Tietysti nopeampi betonimuutos tapahtuu ulkoilmassa.
Neljä tonnista venettä voi huoletta nostaa neljästä nostoliinan kohdasta. Siinähän ei tule, kuin tonnin verran liinaa kohden. Kölin kohtaan voi ennen nostoa liinan väliin pujottaa vaikka 0,5 m pätkät 10cx10cm pattingit. Enemmän rasitetta kohdistuu kylkiin, jos ei ole nostokehikkoa.
Kyllä huhtikuussa rannassa voi betoniveneen pinnoittaa. Pohjatyö vain hyvin ja kaikki tekeminen ajatuksella.
Tedämme, että vanhamallinen betonin ruiskiminen ja lapiosliippaus on historiaa. On pelit ja konstit uudet, kuten Guttenberg kertoo.
On betonilaatuja, joilla tapahtuu hyvin nopea reaktio ja kovettuminen. Sellaisia ei pidä käyttää veneissä. Tämän päivän erikoisbetonit vastaavat murtolujuudessa rautaa, kestävät toistuvaa kuumuutta 1000 C ja säilyttävät muuttumattomana ominaisuudet hapoissa, emäksissä ja säteilyissä. Ihanteellinen aine siis melkein kaikkeen ihmisen tarpeeseen.
Kolme päivää on liian lyhyt aika panna uusi betonivene veteen. Pintakorjatussa se riittänee, mutta suositan 8-14 kuitenkin, ettei ala pinnan osmoosi-ilmiö.