Nyt kun koko K.K.Korhonen-konklaavi äänettömine (0), wiljami, Stadin kundi, näin on -et. sivupersooninen on jätänyt saitin, on syytä miettiä, voisiko todellakin olla niin, että...
EHKÄ ANNELI AJATTELEE MYÖS NÄIN
Kirjoittanut: - JA LIPPOSENKIN PITÄISI?, 21.6.2004 klo 09.35
"SUOMALAISTA AIKALAISPOHDISKELUA I - V
Pelkkä sivistys ei takaa suurenkaan kansakunnan moraalia
I
Mihin me näinä aikoina uskomme?
Lampaaksi väitetty syö lihaa.
Vapaus on turvassa vankiloissa.
Totuus kuuntelee kaltereiden ruostumista
ja odottaa.
Tynkäsiipiset linnut lentävät parhaiten.
Baretit kuin baretit leijuvat maahan kuin maahan,
kaupunkiin kuin kaupunkiin.
Kyyhkyset kujertavat telaketjujen äänellä.
Vanhat kirjat on otettu esiin.
Vanhoja oppeja sovelletaan uusiin ongelmiin.
Vanhalla kielellä annetaan vanhat käskyt.
Mutta
uudet kirjat ovat jo kirjoitetut kansan sydämiin:
tyrannit eivät jää hallitakseen vaan kuolevat.
Sitkeys ja maltti ruostuttaa paksuimmankin teräksen,
rapauttaa muurit.
II
Punainen on muuttumassa mustaksi,
mustat punaisiksi.
Vaiteliaat pysyvät aloillaan, sanovat: hiljaa.
Idän aurinko laskee.
Sanat lymyävät kellareihin.
Oikean vallan ymmärtävät ne
joilla valtaa ei ole.
Sanat hengittävät myös maan alla.
Lännen aurinko tummuu.
Lue tarkkaan vanhat ja uudet kirjasi
synnyinmaani.
III
Puhumme muutoksista, vaadimme niitä.
Muutokset joihin ei ole kypsytty
ovat väkivaltaa.
Muutokset ilman rakkautta johtavat vihaan.
Muutokset ilman kehitystä ovat vain muutoksia.
Tarkasti nähty ja sanottu
on vain nähty ja sanottu.
Vallan analyysi ei ole valtaa.
Inhimillinen kehitys on hidaskasvauinen puu,
vuodenajoille altis.
Lukekaamme vanhoja kirjoja jotta tietäisimme
mikä uusissa on uutta.
IV
Mihin me näinä aikoina luotamme
ja uskomme: täsmällisiin vastauksiin
epätäsmällisyyksien maailmassa.
Lukekaamme uusia kirjoja että tietäisimme
mikä vanhoissa on totta.
V
Mielettöminä aikoina viisaus keskittyy,
puhuu hillitysti.
Mielettöminä aikoina typeryys rakentaa
äänekkäästi muureja.
Kuurot valittavat melua.
Sokeus on tuhon oire.
Varo kansasi yhden kirjan profeettoja.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Runoja 1965 - 1973, WSOY Porvoo 1974"
Olen käsityksessä, että EU-parlamenttivaalien kiistaton äänikuningatar Anneli J. on saattaisi ajatella, että HYVÄLLÄ RUNOLLA kukistaa paremmankin proosan.
Olen myös käsityksessä,
että ennen viime eduskuntavaaleja eli aikoina, jolloin "samanhenkisten koalitio" messiaanisen militaristipresidentti George W. Bushin tuolloisen ajan pääministeri Paavo Lipposen ylistämällä "johtajuudella" oli aloittamassa kansainvälisen oikeuden vastaista eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin, silloinen oppositiojohtaja...
ANNELI SAATTOI AJATELLA NÄIN
Kirjoittanut: - JA NIIN OLISI LIPPOSENKIN..., 18.6.2004 klo 10.09
"VALEKONSULIT
Rauha rauha he sanovat
ja kirjoittavat sopimuksia,
aloittavat ja lopettavat puheen
Yhdistyneissä Kansakunnissa,
vetoavat Turvallisuusneuvostoon,
käyttävät veto-oikeutta,
vakuuttavat: jumala on puolellamme.
He nousevat lentokoneisiin,
ylittävät valtakuntien rajoja,
valtuuksiaan,
määrähahojaan
ja valheitaan.
Mistä he lähtevät siellä puhkeaa sota.
Minne he pysähtyvät siellä vallitsee
levottomuus.
Heidän salkuissaan
on suunnitelmia myös huomisen varalle,
eilisen varalle, kaiken varalta
kaikkiin tilanteisiin.
He neuvottelevat asiasta kuin asiasta,
rajasta kuin rajasta, rahasta kuin rahasta,
valtiosta kuin valtiosta, kansasta kuin kansasta,
ihmisestä kuin ihmisestä.
He ovat neuvottelun ja kaupan apoteooseja.
He väsyvät neuvotteluihin
ja neuvottelijat heihin.
He vihaavat kompromisseja.
He solmivat uudet sopimukset
kumoamaan vanhat.
He tutkivat vanhoja sotia.
He perustavat tutkimuslaitoksia ja uusia aselajeja.
He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Tammi 1968."
Mutta ex-pääministeri, ent. sadankomitealainen Paavo Lipponen lienee ajatellut loppuvuodesta 2002 - ja näkyy edelleen toukokuulla 2004 (Apu-lehti 15.5.2004) ajattelevan sodista yleensä ja Irakin-sodastakin näin:
"Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen"
Kuka tahansa voi edellä olevaa Lassi Sinkkosen runoa ja ja sitä seuraavaa Paavo Lipposen proosaa vertailemalla tulla tulokseen, että - eritoten suhtautumistavaltaan sotaan ja rauhaan - ero on erinomainen, laatu aivan toisenlainen...
Suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelevillä keskustelusivuilla onkin lukijoiden syytä vaatia intomielisesti myös lyriikalla leikkiviltä (0):ilta, "stadin kundeilta" ja muiltakin potentiaalisilta "kaunosieluilta" Omar Khaijamia - niin hyvä kuin tämä kiistatta onkin - enemmän tähän aikakauteen kuin myös itse asiaan paneutuvaa "suomalaista aikalaispohdiskelua".
Ja sellaistahan löytyy siis esimerkiksi Lassi Sinkkonen -vainaan erinomaisesta runokokoelmasta "Meitä kohti", kokoelma vuodelta 1974, itsenäinen runoelma jo vuodelta 1968 (Tammi)...
EHKÄ ANNELI AJATTELEE MYÖS NÄIN
Kirjoittanut: - JA LIPPOSENKIN PITÄISI?, 21.6.2004 klo 09.35
"SUOMALAISTA AIKALAISPOHDISKELUA I - V
Pelkkä sivistys ei takaa suurenkaan kansakunnan moraalia
I
Mihin me näinä aikoina uskomme?
Lampaaksi väitetty syö lihaa.
Vapaus on turvassa vankiloissa.
Totuus kuuntelee kaltereiden ruostumista
ja odottaa.
Tynkäsiipiset linnut lentävät parhaiten.
Baretit kuin baretit leijuvat maahan kuin maahan,
kaupunkiin kuin kaupunkiin.
Kyyhkyset kujertavat telaketjujen äänellä.
Vanhat kirjat on otettu esiin.
Vanhoja oppeja sovelletaan uusiin ongelmiin.
Vanhalla kielellä annetaan vanhat käskyt.
Mutta
uudet kirjat ovat jo kirjoitetut kansan sydämiin:
tyrannit eivät jää hallitakseen vaan kuolevat.
Sitkeys ja maltti ruostuttaa paksuimmankin teräksen,
rapauttaa muurit.
II
Punainen on muuttumassa mustaksi,
mustat punaisiksi.
Vaiteliaat pysyvät aloillaan, sanovat: hiljaa.
Idän aurinko laskee.
Sanat lymyävät kellareihin.
Oikean vallan ymmärtävät ne
joilla valtaa ei ole.
Sanat hengittävät myös maan alla.
Lännen aurinko tummuu.
Lue tarkkaan vanhat ja uudet kirjasi
synnyinmaani.
III
Puhumme muutoksista, vaadimme niitä.
Muutokset joihin ei ole kypsytty
ovat väkivaltaa.
Muutokset ilman rakkautta johtavat vihaan.
Muutokset ilman kehitystä ovat vain muutoksia.
Tarkasti nähty ja sanottu
on vain nähty ja sanottu.
Vallan analyysi ei ole valtaa.
Inhimillinen kehitys on hidaskasvauinen puu,
vuodenajoille altis.
Lukekaamme vanhoja kirjoja jotta tietäisimme
mikä uusissa on uutta.
IV
Mihin me näinä aikoina luotamme
ja uskomme: täsmällisiin vastauksiin
epätäsmällisyyksien maailmassa.
Lukekaamme uusia kirjoja että tietäisimme
mikä vanhoissa on totta.
V
Mielettöminä aikoina viisaus keskittyy,
puhuu hillitysti.
Mielettöminä aikoina typeryys rakentaa
äänekkäästi muureja.
Kuurot valittavat melua.
Sokeus on tuhon oire.
Varo kansasi yhden kirjan profeettoja.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Runoja 1965 - 1973, WSOY Porvoo 1974"
Olen käsityksessä, että EU-parlamenttivaalien kiistaton äänikuningatar Anneli J. on saattaisi ajatella, että HYVÄLLÄ RUNOLLA kukistaa paremmankin proosan.
Olen myös käsityksessä,
että ennen viime eduskuntavaaleja eli aikoina, jolloin "samanhenkisten koalitio" messiaanisen militaristipresidentti George W. Bushin tuolloisen ajan pääministeri Paavo Lipposen ylistämällä "johtajuudella" oli aloittamassa kansainvälisen oikeuden vastaista eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin, silloinen oppositiojohtaja...
ANNELI SAATTOI AJATELLA NÄIN
Kirjoittanut: - JA NIIN OLISI LIPPOSENKIN..., 18.6.2004 klo 10.09
"VALEKONSULIT
Rauha rauha he sanovat
ja kirjoittavat sopimuksia,
aloittavat ja lopettavat puheen
Yhdistyneissä Kansakunnissa,
vetoavat Turvallisuusneuvostoon,
käyttävät veto-oikeutta,
vakuuttavat: jumala on puolellamme.
He nousevat lentokoneisiin,
ylittävät valtakuntien rajoja,
valtuuksiaan,
määrähahojaan
ja valheitaan.
Mistä he lähtevät siellä puhkeaa sota.
Minne he pysähtyvät siellä vallitsee
levottomuus.
Heidän salkuissaan
on suunnitelmia myös huomisen varalle,
eilisen varalle, kaiken varalta
kaikkiin tilanteisiin.
He neuvottelevat asiasta kuin asiasta,
rajasta kuin rajasta, rahasta kuin rahasta,
valtiosta kuin valtiosta, kansasta kuin kansasta,
ihmisestä kuin ihmisestä.
He ovat neuvottelun ja kaupan apoteooseja.
He väsyvät neuvotteluihin
ja neuvottelijat heihin.
He vihaavat kompromisseja.
He solmivat uudet sopimukset
kumoamaan vanhat.
He tutkivat vanhoja sotia.
He perustavat tutkimuslaitoksia ja uusia aselajeja.
He rakentavat sodalle rauhan nimissä.
He maksavat enemmän kuolemasta kuin elämästä.
He ovat vihkiytyneet asialleen.
Huomenna he ovat ehkä täällä.
Lassi Sinkkonen: Meitä kohti, Tammi 1968."
Mutta ex-pääministeri, ent. sadankomitealainen Paavo Lipponen lienee ajatellut loppuvuodesta 2002 - ja näkyy edelleen toukokuulla 2004 (Apu-lehti 15.5.2004) ajattelevan sodista yleensä ja Irakin-sodastakin näin:
"Apu-lehden kolumni 14.5.04
IRAKIN SOTA – VOITOSTA VAIKEUKSIIN
Miten sotilaallinen voitto saattoi vastustajan täydellisen romahduksen jälkeen muuttua tuskaiseksi miehitykseksi? Miksi koalition ja YK:n hallinto ei ota onnistuakseen vallansiirroksessa irakilaisille? Mikä on totuus sodan perusteista, ennen muuta Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista?
Näihin kysymyksiin voidaan etsiä vastausta tuoreesta Irakin sotaa käsittelevästä kirjasta (The Iraq War), jonka on kirjoittanut britti John Keegan, yksi aikamme merkittävimmistä sotahistorioitsijoista.
Keegan kertoo taustaksi Irakin ja Saddam Husseinin historian. Vanhaa sivistyksen kehtoa Mesopotamiassa seurasi useita suuria Antiikin ajan valtakuntia kunnes hellenistis-roomalaisen kulttuurin tilalle tuli 600–luvulla sadoiksi vuosiksi islamilainen kalifaatti. Lyhyen mongoli- ja persialaisvallan jälkeen Irak alistettiin 1500-luvulla turkkilaiseen ottomaanivaltaan, jota kesti viime vuosisadan puoliväliin asti.
Turkkilaiset ja heidän käyttämänsä mamelukkivallanpitäjät toivat islamilaiseen kulttuuriin taantumuksen. Tieteen ja kirjallisuuden kukoistus loppui, tilalle tuli ääri-islamilainen fundamentalismi. Vasta Baath–puolueen valtaan tulo 1970-luvulla
palautti uskonnon omalle paikalleen ja käynnisti maallisten uudistusten kauden. Vaikka Saddam oli diktaattori, Irak edistyi hänen aikanaan öljytulojen turvin Lähi-Idän arabimaista vahvimmaksi ja kehittyneimmäksi. Naiset saivat osallistua koulutukseen ja työelämään, vaikka heitä ei hyväksytty poliittisille johtopaikoille.
Saddamin noustua valtaan 1979 hän kuitenkin aloitti välittömästi sotimisen, jota jatkui Tikritin maakuoppaan saakka. Onnettomassa sodassa Irania vastaan Irak menetti 100 000 sotilasta kuolleina. Ennen Persian lahden sotaa hän tapatti maansa pohjoisosassa 5000 kurdisiviiliä kemiallisilla aseilla. Kuinka monta kymmentä tuhatta irakilaista murhattiin hänen hallintonsa aikana poliittista syistä, se selviää aikanaan.
Persian lahden sodassa 1990 liittoutumalla oli yli puolen miljoonan armeija, valtavat ilmavoimat ja laivasto sekä arabimaiden tuki. Ilmapommitusten ja lyhyen maataisteluvaiheen jälkeen Irakin armeija alkoi antautua ja paeta. Varsinaista sotaa käytiin vain 42 päivää.
Irak hävisi sodan mutta Saddam sai jatkaa vallassa. Presidentti Bush vanhemmalla ei ollut sisä- eikä ulkopoliittisia edellytyksiä viedä operaatiota Bagdadiin saakka. Irakia ei haluttu alistaa, koska pelättiin alueellisen tasapainon romahtavan. Saddam käytti tilanteen täysimääräisesti hyväksi, nujersi sisäiset vastustajansa ja järjesti YK:n kanssa kissa ja hiiri –leikin joukkotuhoaseidensa etsimisessä. YK:n erikoiskomissio UNSCOM David Kayn johdolla teki tiukkaa työtä, mutta sen toimintaa nakerrettiin sekä kansainvälisessä yhteisössä että Irakin hallinnon toimesta. UNSCOM jätti Irakin 1999 ilmoittaen, että Irakin joukkotuhoaseita ei kyetty poistamaan.
x x x
Syyskuun yhdestoista 2001 muutti tilanteen. Irak oli Presidentti George W. Bushin hallituksen terrorismin vastaisen taistelun roistovaltiolistalla. Persian lahden sodan jättäminen kesken ja Irakin venkoilu YK:n kanssa joukkotuhoasekysymyksessä olivat raskas taakka. Hyökkäys supervallan sydämeen oli myös muuttanut USA:n asenteen ulkomaailmaan: niin liittolaisten kuin muidenkin oli osoitettava, ovatko ne mukana terrorismin vastaisessa taistelussa vai eivät.
Sotilaallinen suunnittelu uuden Irakin sodan varalta aloitettiin jo 2001. Poliittisella rintamalla YK painosti Irakia turvallisuusneuvoston päätöslauselmien perusteella, jotka edellyttivät Irakilta joukkotuhoaseiden tuhoamista (687). Uudessa päätöslauselmassa lokakuussa 2002 totesi yksikantaan, että Irak oli rikkonut päätöslauselmaa 687 jättäessään aseistariisuntapäätöksen noudattamatta.
Päätöslauselman 1441 ollessa vielä tuoreena tapasin presidentti Bushin Washingtonissa joulukuun alussa 2002. USA ei Keeganin mukaan ollut tuolloin vielä tehnyt päätöstä aloittaa sotatoimet Irakia vastaan. Pääministeri Tony Blair oli merkittävästi vaikuttanut siihen, että Bush valitsi ensin YK–tien. Se ei kuitenkaan tuonut tulosta. Asetarkastuksista tuli farssi. YK:n turvallisuusneuvostossa ajauduttiin riitaan voimankäytön oikeutuksesta. Koalitio lähti sotaan.
Operaatiota johti kenraali Tommy Franks, pitkän linjan sotilas, joka jää historiaan merkittävänä sotapäällikkönä. Koalition joukkojen edettyä nopeasti Bagdadin porteille luultiin että amerikkalaiset divisioonat joutuivat Stalingradin tyyppiseen kaupunkisotaan. Toisin kävi: Bagdad antautui, vain lentokenttää puolustettiin joitakin tunteja. Irakin armeija katosi, sotilaat palasivat koteihinsa.
x x x
Tuskien taival alkoi heti voiton jälkeen. Saddamin pidätys vielä nostatti mielialaa, mutta sitten tehtiin Keeganin mielestä suuria virheitä. Koalitiohallinto hajotti kokonaan Irakin armeijan ja poliisin. Baath–puolueen jäsenet potkaistiin tehtävistään. Irakin hallintokoneisto romahti. Tähän tyhjiöön alkoivat tunkea uskonnolliset johtajat.
Koalitio on pyrkinyt nyt korjaamaan virheitä YK:n tuella kutsuen poliiseja, sotilaita ja baathisteja takaisin töihin. Uskonnolliset fundamentalistit ovat kuitenkin saaneet niin vahvan otteen, että eivät tule hellittämään.
Historian ironiaa olisi, jos ennen niin kehittynyt, maallinen Irak vajoaisi takaisin uskonnollisen taantumuksen valtaan. Koalitio on saanut kokea, että demokratian juurruttaminen ei onnistu ylhäältä päin. Vallansiirrosta maallisille puolueille tuskin tulee mitään. Uskonnolliset johtajat tulevat hallitseman ainakin taustalta.
Keegan palauttaa mieliin David Kayn, UNSCOMin johtajan arvion Irakin joukkotuhoaseista: varmuudella ei voida vieläkään sanoa, että niitä ei ollut kun koalitio aloitti sodan. Presidentti Bush ja pääministeri Blair joutuvat kuitenkin hakemaan sodalle muuta oikeutusta. Länsi on Keeganin mukaan jakautunut kahteen koulukuntaan: Euroopan mantereella ajatellaan legalistisesti, anglosaksisissa maissa realistisesti. Eurooppalaiset uskovat kansainvälisen oikeuden voittokulkuun, anglosaksit haluavat pitää voiman käytön politiikan välineistössä. Molempien leirien on kuitenkin otettava vastuu Irakista yhdessä muun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Paavo Lipponen"
Kuka tahansa voi edellä olevaa Lassi Sinkkosen runoa ja ja sitä seuraavaa Paavo Lipposen proosaa vertailemalla tulla tulokseen, että - eritoten suhtautumistavaltaan sotaan ja rauhaan - ero on erinomainen, laatu aivan toisenlainen...
Suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelevillä keskustelusivuilla onkin lukijoiden syytä vaatia intomielisesti myös lyriikalla leikkiviltä (0):ilta, "stadin kundeilta" ja muiltakin potentiaalisilta "kaunosieluilta" Omar Khaijamia - niin hyvä kuin tämä kiistatta onkin - enemmän tähän aikakauteen kuin myös itse asiaan paneutuvaa "suomalaista aikalaispohdiskelua".
Ja sellaistahan löytyy siis esimerkiksi Lassi Sinkkonen -vainaan erinomaisesta runokokoelmasta "Meitä kohti", kokoelma vuodelta 1974, itsenäinen runoelma jo vuodelta 1968 (Tammi)...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ANNELI ON PARSA!
kirjoittaa noin pitkiä juttuja kuin tuo aloitus oli? Oleellisen asian kun tosiaan voisi sijoittaa noihin kolmeen sanaan. "Anneli on parsa". Sitä paitsi noin kaunis ilmaisu Annelista on suorastaan Annelia mairitteleva.
minäkin olen, mutta onko nyt kovin viisasta tuollaista litaniaa kirjoittaa tänne. Kuka kumma tuollaista jaksaa edes lukea. Kiusallako pistät juttua tulemaan?
tyhmyyttään. Ei noita kukaan lue. Ennen oli helppoa, kun katsoi kirjoittajan nimimerkin Timo R, niin tiesi sisällön.