http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194710804761/artikkeli/karikatyyri sauli niinisto on ryppyotsainen velmu.html
Sauli Niinistö ei ole selkopersoona: hän on ääripäätä vähän joka ominaisuudessa. Presidenttigallupien kärkinimi on pedantti boheemi, askeettinen nautiskelija, päättäväinen jahkailija. Rahankäyttäjänä hän on pihi ja löysä.
Ex-pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) nimesi Niinistön kamreeriksi. Sitä ei ollut tarkoitettu kohteliaisuudeksi, vaikka kamreeri on presidentin myöntövallassa oleva arvonimi. Kamreeriksi Niinistöä alettiin kutsua, kun hän halusi valtiovarainministerinä lyhentää velkaa eikä suostunut kansanedustajien loputtomiin lisämenotoiveisiin, vaikka vaalitkin olivat lähellä. Kreikassa ei tällaisia kamreereita ole ollut.
Niinistö kokee velvollisuudekseen hoitaa hänelle uskottuja yhteisiä varoja vähintään yhtä hyvin kuin omiaan.
Oman elämän pihiydeksi tämä kamreerius ei ulotu. Eduskunnan kahvijonossa moni on saanut luontevasti kahvinsa Niinistön (ei firman) piikkiin. Niinistö ei koskaan kertonut julkisuuteen summaa, jonka hän lahjoitti tsunamin tuhojen jälleenrakentamiseen, mutta vallan vähäinen se ei ollut. Toisen kirjansa tulot hän lahjoitti kirkon ulkomaanavulle. Hän oli perustamassa myös Tukikummit-säätiötä, joka tukee suomalaisia lapsiperheitä.
Punaviini saa olla hyvää
Niinistöä ei ole helppo saada elämään herroiksi Lapin metsä- tai kalamajoille, ja työlounaille häntä on yleensä turha pyytää. Viimeksi Tampereella kampanjoidessaan hän halusi syödä yliopiston ruokalassa, koska seuraava esiintyminen oli samassa rakennuksessa. Yleensäkin erityiskohteluin häntä on turha houkutella, ellei sellaiseksi lueta mahdollisuutta päästä rullaluistelemaan.
Pieni luxus Saulille kelpaa. Rullaluistimet ovat parasta mahdollista laatua. Punaviini saa olla hyvää ja kirjoittamiseen pitää olla täytekynä. Pukeutuminen on tarkoituksenmukaista ja tyylikästä, eikä jalkineita valita katsomalla ensimmäiseksi hintaa kengänpohjasta.
Lomaillessa käy laatuhotelli. Kesämökillä nautinto syntyy rauhasta, puuhastelusta koiran kanssa ja ilman, kirjoista ja kukkien katselusta, ei huippuvarustelusta eikä loistoveneestä.
Vaativa itselleenkin
Niinistö on nopea hahmottamaan ja omaksumaan asioita, mutta kärsimätön kestämään rautalangasta vääntäviä esittelijöitä. Hän valmistautuu neuvotteluihin huolellisesti. Valtiovarainministerille toiveitaan esittelevät ministerikollegat ja etujärjestöt saivat huomata, että asiat piti osata ja esittää oikein, koska Niinistö oli niihin perehtynyt.
Kevyin eväin liikkeellä olevalle menestysennuste oli huono. Karvalakkilähetystöt saivat usein vastata kysymykseen hakevatko ne oikeutta vai etuoikeutta. Mutta sellaiselle asiansa esittäjälle, joka osasi sanoa vastaan ja haastaa ministerin, tämä antoi arvon ja asiat lähtivät usein etenemään.
Eniten Niinistö vaati itseltään, mutta oli hän vaativa myös alaisilleen, joskus tylykin. Silti kaikki taitavat olla Niinistön vaalisivuilla tukijoina. Sieltä löytyy sekin ministerin erityisavustaja, jolle Niinistö kerran ilmoitti, että tässä huoneessa taitaa olla nyt liikaa väkeä. He olivat kahden.
Niinistö on nopea päättäjä, kun on kyse miljoonaluokan asioista. Päiväksi puettavan paidan valitseminen on haasteellista, ja kun se on valittu ja silitetty, pitää palata ulkorapulta katsomaan, onko silitysrauta jäänyt päälle. Se on se tekninen laite, jota Niinistö osaa käyttää.
Enhän minä jyrähtänyt...
”Puolivallattomaksi leskimieheksi” itseään aikoinaan kutsunut Niinistö on usein huolissaan ja huolehtimassa läheisistään. Vanha koulukaveri sai vieraan sairasvuoteelleen lähdön lähestyessä. Kun terrori-iskuja pelättiin, Niinistön poika oli Lontoossa mahdollisessa iskun kohteessa, pankissa, ja sai usein vastata puhelimeensa, että kaikki on hyvin. Presidenttiehdokkuudessa häntä askarrutti valinnan vaikutus läheisiin.
Niinistö on huolissaan myös julkisuudesta. Hän miettii hyvin tarkkaan, mitä ja miten asian esittää. Siksi hänen on mahdotonta ymmärtää, että kun hän käyttää ilmaisua: ”Voitaisiinko ajatella niinkin, että…”, niin iltapäivälehden etusivun otsikko kirkuu: Niinistö jyrähti!
Vielä pahempi, jos asiat tulkitaan väärin. Niinistö ei ole koskaan vaatinut kirjastoja maksullisiksi. Silti väärä uutisointi on jäänyt elämään.
Huolet jäävät, kun huolestuja joskus istuu iltaa mukavassa seurassa. Pöydässä on puolivallaton, huomaavainen, etiketin hallitseva seuramies, joka rakastaa pelejä, etenkin jos voittaa; haastaa väittelyyn, etenkin jos kokee saavansa älyllisen vastuksen; testaa vastustajan kyvyt kaikin retorisin keinoin, ja voi sitä, joka ottaa sen liian tosissaan. Suurin suosikki on huutopussi-niminen korttipeli, jossa häviäminen ottaa lujille, ellei voittaja ole hänen Matias-poikansa.
Heikki A. Ollila
Kirjoittaja on kangasalalainen pitkäaikainen kansanedustaja ja Sauli Niinistön kaveri
Sauli Niinistö ei ole selkopersoona: hän on ääripäätä vähän joka ominaisuudessa. Presidenttigallupien kärkinimi on pedantti boheemi, askeettinen nautiskelija, päättäväinen jahkailija. Rahankäyttäjänä hän on pihi ja löysä.
Ex-pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) nimesi Niinistön kamreeriksi. Sitä ei ollut tarkoitettu kohteliaisuudeksi, vaikka kamreeri on presidentin myöntövallassa oleva arvonimi. Kamreeriksi Niinistöä alettiin kutsua, kun hän halusi valtiovarainministerinä lyhentää velkaa eikä suostunut kansanedustajien loputtomiin lisämenotoiveisiin, vaikka vaalitkin olivat lähellä. Kreikassa ei tällaisia kamreereita ole ollut.
Niinistö kokee velvollisuudekseen hoitaa hänelle uskottuja yhteisiä varoja vähintään yhtä hyvin kuin omiaan.
Oman elämän pihiydeksi tämä kamreerius ei ulotu. Eduskunnan kahvijonossa moni on saanut luontevasti kahvinsa Niinistön (ei firman) piikkiin. Niinistö ei koskaan kertonut julkisuuteen summaa, jonka hän lahjoitti tsunamin tuhojen jälleenrakentamiseen, mutta vallan vähäinen se ei ollut. Toisen kirjansa tulot hän lahjoitti kirkon ulkomaanavulle. Hän oli perustamassa myös Tukikummit-säätiötä, joka tukee suomalaisia lapsiperheitä.
Punaviini saa olla hyvää
Niinistöä ei ole helppo saada elämään herroiksi Lapin metsä- tai kalamajoille, ja työlounaille häntä on yleensä turha pyytää. Viimeksi Tampereella kampanjoidessaan hän halusi syödä yliopiston ruokalassa, koska seuraava esiintyminen oli samassa rakennuksessa. Yleensäkin erityiskohteluin häntä on turha houkutella, ellei sellaiseksi lueta mahdollisuutta päästä rullaluistelemaan.
Pieni luxus Saulille kelpaa. Rullaluistimet ovat parasta mahdollista laatua. Punaviini saa olla hyvää ja kirjoittamiseen pitää olla täytekynä. Pukeutuminen on tarkoituksenmukaista ja tyylikästä, eikä jalkineita valita katsomalla ensimmäiseksi hintaa kengänpohjasta.
Lomaillessa käy laatuhotelli. Kesämökillä nautinto syntyy rauhasta, puuhastelusta koiran kanssa ja ilman, kirjoista ja kukkien katselusta, ei huippuvarustelusta eikä loistoveneestä.
Vaativa itselleenkin
Niinistö on nopea hahmottamaan ja omaksumaan asioita, mutta kärsimätön kestämään rautalangasta vääntäviä esittelijöitä. Hän valmistautuu neuvotteluihin huolellisesti. Valtiovarainministerille toiveitaan esittelevät ministerikollegat ja etujärjestöt saivat huomata, että asiat piti osata ja esittää oikein, koska Niinistö oli niihin perehtynyt.
Kevyin eväin liikkeellä olevalle menestysennuste oli huono. Karvalakkilähetystöt saivat usein vastata kysymykseen hakevatko ne oikeutta vai etuoikeutta. Mutta sellaiselle asiansa esittäjälle, joka osasi sanoa vastaan ja haastaa ministerin, tämä antoi arvon ja asiat lähtivät usein etenemään.
Eniten Niinistö vaati itseltään, mutta oli hän vaativa myös alaisilleen, joskus tylykin. Silti kaikki taitavat olla Niinistön vaalisivuilla tukijoina. Sieltä löytyy sekin ministerin erityisavustaja, jolle Niinistö kerran ilmoitti, että tässä huoneessa taitaa olla nyt liikaa väkeä. He olivat kahden.
Niinistö on nopea päättäjä, kun on kyse miljoonaluokan asioista. Päiväksi puettavan paidan valitseminen on haasteellista, ja kun se on valittu ja silitetty, pitää palata ulkorapulta katsomaan, onko silitysrauta jäänyt päälle. Se on se tekninen laite, jota Niinistö osaa käyttää.
Enhän minä jyrähtänyt...
”Puolivallattomaksi leskimieheksi” itseään aikoinaan kutsunut Niinistö on usein huolissaan ja huolehtimassa läheisistään. Vanha koulukaveri sai vieraan sairasvuoteelleen lähdön lähestyessä. Kun terrori-iskuja pelättiin, Niinistön poika oli Lontoossa mahdollisessa iskun kohteessa, pankissa, ja sai usein vastata puhelimeensa, että kaikki on hyvin. Presidenttiehdokkuudessa häntä askarrutti valinnan vaikutus läheisiin.
Niinistö on huolissaan myös julkisuudesta. Hän miettii hyvin tarkkaan, mitä ja miten asian esittää. Siksi hänen on mahdotonta ymmärtää, että kun hän käyttää ilmaisua: ”Voitaisiinko ajatella niinkin, että…”, niin iltapäivälehden etusivun otsikko kirkuu: Niinistö jyrähti!
Vielä pahempi, jos asiat tulkitaan väärin. Niinistö ei ole koskaan vaatinut kirjastoja maksullisiksi. Silti väärä uutisointi on jäänyt elämään.
Huolet jäävät, kun huolestuja joskus istuu iltaa mukavassa seurassa. Pöydässä on puolivallaton, huomaavainen, etiketin hallitseva seuramies, joka rakastaa pelejä, etenkin jos voittaa; haastaa väittelyyn, etenkin jos kokee saavansa älyllisen vastuksen; testaa vastustajan kyvyt kaikin retorisin keinoin, ja voi sitä, joka ottaa sen liian tosissaan. Suurin suosikki on huutopussi-niminen korttipeli, jossa häviäminen ottaa lujille, ellei voittaja ole hänen Matias-poikansa.
Heikki A. Ollila
Kirjoittaja on kangasalalainen pitkäaikainen kansanedustaja ja Sauli Niinistön kaveri
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomalaisen median käyttämä valta esimerkiksi käynnissä olevassa presidentin vaalissa alkaa muistuttaa jo kovasti itänaapurimme vastaavaa koneistoa.
Rahan keskittyminen muutamien harvojen käsiin näkyy iltapäivälehtien päivittäisessä kirjoittelussa ja ne alkavat vaalien lähestyessä muistuttaa päiväpäivältä enemmän Sauli Niinistön kampanja lehtiä.
Sauli Niinistön arvostelu on ehdottoman kiellettyä, mutta myös oikeistomielinen Paavo Lipponen on nostettu hopea korokkeelle.
On hyvin todennäköistä, että Niinistö valitaan seuraavaksi presidentiksi, mutta mielestäni tämä ei niinkään kerro hänen hyvyydestään vaan muiden ehdokkaiden heikkoudesta.
Taannoisessa Ylen vaalitentissä yksikään presidenttiehdokkaista ei kuvitteellisessa uudenvuoden puheessaan nostanut maatamme ja maailmaa vaivaavaa eriarvoistumista aiheekseen.
Tärkeämpää oli se kuinka saamme taas taloutemme kasvu uralle.
Lisäämällä kulutusta ja luottamalla meitä jo vuosia tai vuosikymmeniä huijanneisiin sijoittajiin.
Todellisuudessa Suomi on ollut lamassa jo vuodesta 2007. Meille myyty bruttokansantuotteen kasvu on saatu aikaan keinotekoisesti ottamalla vuodesta 2007 noin 30miljardia lisää lainaa. Tällä lisä velalla bkt on saatu näyttämään plusmerkkiseltä ja saatu ihmiset kuluttamaan vain lisää ja lisää.
Mitä ovat tehneet sijoittajat samaan aikaan?
Ainakin muuttaneet pääomiaan kullaksi, jonka hinta on saman ajan sisällä kolminkertaistunut.
Jokainen on varmasti kuullut, kuinka yrittäjät ja sijoittajat perustelevat suuria palkkojaan sillä kuinka he ottavat myös suuren riskin sijoituksillaan.
Riskin he kyllä ottavat suurien voittojen toivossa, mutta vastuun he jättävät muiden hoidettavaksi, kuten nyt olemme joutuneet huomaamaan.
Tällaisesta huijauksesta lukiessani uskon kuitenin, että ihmiset eivät ole tyhmiä.
Uskon että suurin osa Perus Suomalaisia äänestäneistä antoi äänensä protestiksi valtaapitäville, mutta yksikään näistä puolueista ei vieläkään ole nähnyt omassa toiminnassaan mitään korjattavaa tai vikaa.
Olisiko syytä katsoa peiliin ja miettiä miksi Suomen ylivoimaisesti suurin puolue on edelleen nukkuvien puolue 29,6% kannatuksella. Toisena sitten tulee Niinistön kokoomus 13,6% kannatuksella.
Tällä hetkellä tuntuu olevan suorastaan muodikasta puhua julkisentalouden lamasta.
Laman syyt ovat kuitenkin suurimmalta osin jossain aivan muualla, kun huomattavasti yksityistä sektoria pienemmillä palkoilla toimivissa julkisissa palveluissa.
Esimerkiksi kaikki lapsiperheet kyllä nauttivat tulotasoon katsomatta kunnallisesta päivähoidosta tai kunnan rahoittamasta ”yksityisestä”päivähoidosta. Tietämättä itkiessään maksimissaan 250€ päivähoitomaksua, että todellisuudessa pelkät kulut lapsen hoidosta ovat 1000€ kuukaudessa.
Sama koskee myös terveyden ja sairaiden hoitoa. Kulut yksityisestä lääkärikäynnistä ovat noin 300€.
Lasten kouluttaminen maksaisi noin 10000€ per lukuvuosi, jos sekin yksityistettäisiin. (Tämä on hintataso esim Britaniassa).
Tässä vaiheessa joku keskituloinen tietenkin toteaa, että kannattaisi ottaa vakuutus sairaanhoidon varalle. Voin kertoa sinulle suoraan, että vakuutus yhtiöt eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan ne tavoittelevat mahdollisimman suuria voittoja sijoittajilleen. Siksipä luulen, että sinunkin vakuutusmaksusi kymmenenkertaistuisi siinä vaiheessa, kun valtio lakkauttaisi tukensa näille niin sanotuille yksityisille sairaanhoito firmoille.
Siksipä katsonkin, että meidän lamamme, kuten myös koko maailman lama johtuu mitä suurimmassa määrin ihmisten pohjattomasta ahneudesta.
Ei tarvitse olla kovinkaan viisas huomatakseen, mistä budjettimme alijäämä jatkuvasti johtuu.
Valtion suurin tulonlähde ovat verot.
Jos valtion budjetti on suunniteltu niin, että yli 100000€:n tuloista maksetaan 50% vero, ei ole mahdollista, että nämä suurituloiset maksavat vain 29% veroa.
Kyseinen yhtälö käy hyvin ilmi viimevuoden verotiedoista jossa 15000:ta eniten tienaavasta melkein kaikki maksoivat enimmillään tätä 29% veroa, jotkut tosin tyytyivät maksamaan vain 6%.(tämäkin verotilasto ollaan salaamassa ensi vuoden alusta).
Tähän väliin joku yrittäjä tietenkin toteaa, että tämä on täysin laillista.
Se on täysin totta.
Lailliseksi sen ovat tehneet Kokoomus ja sen apu puolueet.(Keskusta ja SDP).
Minun mielestäni se on vain laillistettua veronkiertoa.
Näitä sanoja kirjoittaessani olen jonkun mielestä tietenkin vain kateellinen ja katkeroitunut ihminen ja se vieressä istuva ihminen toteaa, että se on ammatin valinta kysymys, jos haluaa tienata.
Ammatinvalinta kysymys varmasti kyllä, mutta oletko koskaan miettinyt, että me emme kaikki voi olla vaikka lentäjiä.
Ai miksi?
Koska silloinhan me kaikki istuisimme metsässä kannon nokassa ja pörisisimme kädet levällään. Ai miksi?
Koska kukaan ei valmistaisi lentokoneita.
Ai miksi? Koska kaikki olisivat lentäjiä.
Ai niin me kaikki pörisisimme siellä kannon nokassa alasti.
Ai miksi? Koska kukaan ei tekisi vaatteita.
Ai miksi? Koska kaikki olisivat lentäjiä.
Onneksi voit lohduttautua tämän ammatin valinta kysymyksen kanssa sillä, että se 7miljardin alastoman ihmisen pörinä vaimenisi viimeistään kuukauden päästä ja sitten olisi vain aivan hiljaista.
Ai miksi?
Koska kaikki olisivat kuolleet nälkään.
Ai miksi? Koska kukaan ei saisi ruokaa, kun kaikki olisivat vain lentäjiä.
Päätän paatokseni toteamalla, ettei kukaan yksityinen ihminen tarvitse 250 miljoonan€ omaisuutta.
Eikä kukaan ole niin arvokas, että se oikeuttaisi 1000 tai 10000 kertaiseen tulotasoon toiseen verrattuna.
Ei ainakaan niin kauan, kun miljoonat ihmiset kamppailevat nälkäkuoleman partaalla.
Hyvää Joulua kaikille.
Myös tulevalle presidentillemme.
Lahjaksi toivon sinulle palapeliä, jossa on kaikki palat tallella, koska jos yksikin pala puuttuu et saa koskaan aikaiseksi kokonaista kuvaa.