Olen pari kertaa vuosia sitten kokeillut kannabista. Tykkäsin kyllä. Kiva olo, ei krapulaa. Mikä minua huolettaa on se, että vieläkin tekee sitä mieli. Tulee vaan ihan missä milloinkin mieleen, että voi kun jostain taas saisi pitkästä aikaa hamppua. Riippuvuutta se ei ole, mutta mielitekoa. Olen varma, että mikäli jostain saisin hamppua käsiini käyttäisin sitä.
Tämä hieman pelottaa. Vaikka tiedän viinankin olevan kannabista vaarallisempaa niin silti. Kiinnostus jäi parista kerrasta, vaikka puhutaan, että ei kannabis koukuta. Ei koukuta, mutta jollainlailla kiinnostus aineeseen näkyy säilyvän vuosia.
Ei silti. Mikäli se laillista vaan olisi vaihtaisin heti alkoholin siihen. Sitä vasta mieli aina tekeekin...
Tämä hieman pelottaa. Vaikka tiedän viinankin olevan kannabista vaarallisempaa niin silti. Kiinnostus jäi parista kerrasta, vaikka puhutaan, että ei kannabis koukuta. Ei koukuta, mutta jollainlailla kiinnostus aineeseen näkyy säilyvän vuosia.
Ei silti. Mikäli se laillista vaan olisi vaihtaisin heti alkoholin siihen. Sitä vasta mieli aina tekeekin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totta, kukapa meistä ei haluaisi asiaa josta pidämme. Esimerkiksi minä olen melkoisen perso suklaalle ja sitä välillä huomaa ajattelevansa kuinka ihanaa olisikaan mutustella muutama rivi tuota herkkua.
Miten sitten määritellään koukku? Vaikea asia koska olemme kaikki yksilöitä, enkä minä voi tarkalleen kuvailla sitä miltä sinusta tuntuu. Mutta sen tiedän että sinun pitäisi pystyä elämään mainiosti noiden tunteiden kanssa mitä sinä kannabiksesta tunnet.
Kunnon koukku on sitä, jos joudut tekemään mitä tahansa ainetta saadaksesi. Vaikka automurron, tms.
Tupakkariippuvuus on hyvä verrokki pohdittaessa riippuvuuksia. Itse olen tolkuttoman koukussa röökiin. Monen muun tavoin.
Hyviä jatkoja sinulle!
Naapurin äijä
kannabismyönteinen
Pari vuotta polttelin, sitten lopetin kun alkoi oleen vähän turhan löyhäpäistä toimintaa.
"Riippuvuutta" ei kehittynyt, ei ollut minkäänlaisia vieroitusoireita tai älytöntä hinkua poltella. Toisaalta en kyllä kieltäytyisikään jos sitä jostain saisi.
Mukavaa olisi jos suurimmilla paikkakunnilla olisi pari coffeeshopia joissa voisi käydä pari kertaa vuodessa budilla fiilistelemässä. Mafiatuotteita en koskaan tukenut ja kotikasvatettua kukkaa tuli kerralla IHAN LIIKAA ettäkö sen kanssa olisi pystynyt elämään ihmisiksi. Vähän kuin juåppå saisi vaatetkaapillisen lähes ilmaista viinaa.