yksi päivä taas takana ja ei helpotusta näkyvissä, en pysty tekemään kotitöitä,käymään ulkona( jos ulkona käyn niin tuntuu että kaikki katsoo pahasti ja seuraa), syömään kunnolla,enkä haluakkaan...kavereita mulla ei enää ole,kun en ole jaksanut pitää yhteyttä,
jokainen askel tuntuu raskaalta ja eläminen on yhtä tuskaa..
on mulla lääkitys ja käyn juttelemassa kerran viikossa mutta sekin on hankalaa, en saa sanottua oikein mitään siellä ja varmasti he katsovat pahasti ja vihaavat mua,siksi on parempi olla hiljaa..ei kukaan jaksaisikaan kuunnella mua
parempi olisi vain kuolla yksin ja antaa ihmisten unohtaa itseni!!!
jokainen askel tuntuu raskaalta ja eläminen on yhtä tuskaa..
on mulla lääkitys ja käyn juttelemassa kerran viikossa mutta sekin on hankalaa, en saa sanottua oikein mitään siellä ja varmasti he katsovat pahasti ja vihaavat mua,siksi on parempi olla hiljaa..ei kukaan jaksaisikaan kuunnella mua
parempi olisi vain kuolla yksin ja antaa ihmisten unohtaa itseni!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sinua kukaan vihaa.
Käy siellä juttelemassa vaan.
Olisko helpompi mennä vaikka luontoon puhumaan variksille ja puille. Koita sitä.
Ja jos et kerran jaksa tehdä kotitöitä niin et jaksa. Hyväksy se.
Kirjoitit:
"tuntuu että kaikki katsoo pahasti ja seuraa"
"varmasti he katsovat pahasti ja vihaavat mua"
"ei kukaan jaksaisikaan kuunnella mua"
Minusta tuntuu, että ei kannata ajatella ihan noin. Tiedän, että yksinään ja vaikean olon keskellä sitä mielellään tuomitsee itse itsensä ja laittaa muutkin tekemään niin. Mutta päättämällä etukäteen, mitä mieltä ihmiset sinusta ovat, suljet monia mahdollisuuksia elämästäsi pois. Jos sinusta tuntuu, että nykyinen hoitokontaktisi ei ole hyvä etkä voi puhua luottamuksella, niin olisiko jotain muuta paikkaa missä voisit käydä juttelemassa?