Minulla on myös kokemuksia vanhoillislestadiolaisten ehdottomuudesta ja siitä kuinka raakaa peliä heidän oppinsa omille lapsilleen saattaa olla. Olin vuosia sitten seurakunnan kerhonohjaajana. Erään kerhoillan jälkeen todistin itse tilannetta, jossa lestadiolaislapset kivittivät ei-uskovia lapsia seurakuntakeskuksen pihalla. Oli hurjaa nähdä neljä vuotiaan taaperon huutavan toiselle ikätoverilleen, että hän palaa ikuisessa tulimeressä kun ei usko jumalaan. Selvästikään neljävuotias ei tälläisiä termejä käytä, jollei häntä ole kotona siihen opetettu.
Silloin tuntuikin, että lestadiolaisten opit lapsilleen ovat melkein jonkinmoista aivopesua. Eihän lapsi voi itse ymmärtää ja päättää kuulemastaan, jos sitä syntymästä asti hoetaan ainoana oikeana totuutena.
Kaiken kukkuraksi olen usein ollut tilanteissa jossa vastaavanlainen tekopyhyys ja ehdottomuus tulee esille. On ollut huolestuttavaa huomata kuinka lapset omaksuvat ehdottomuuden ja tuomitsevat meitä ei-lestadiolaisia vaikkeivat täysin ymmärtäväisikään mistä he puhuvat. Kyllä noissa tilanteissa on ollut lähimmäisen rakkaus kaukana..
En voi kuin ihmetellä. L-positiiviset aivopesevät lapsensa heti kapaloikäisestä asti. Näin saadaan globaaleja, suvaitsevaisia maailmankansalaisia?!?
Silloin tuntuikin, että lestadiolaisten opit lapsilleen ovat melkein jonkinmoista aivopesua. Eihän lapsi voi itse ymmärtää ja päättää kuulemastaan, jos sitä syntymästä asti hoetaan ainoana oikeana totuutena.
Kaiken kukkuraksi olen usein ollut tilanteissa jossa vastaavanlainen tekopyhyys ja ehdottomuus tulee esille. On ollut huolestuttavaa huomata kuinka lapset omaksuvat ehdottomuuden ja tuomitsevat meitä ei-lestadiolaisia vaikkeivat täysin ymmärtäväisikään mistä he puhuvat. Kyllä noissa tilanteissa on ollut lähimmäisen rakkaus kaukana..
En voi kuin ihmetellä. L-positiiviset aivopesevät lapsensa heti kapaloikäisestä asti. Näin saadaan globaaleja, suvaitsevaisia maailmankansalaisia?!?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätähän tämä on. Samaa harrastetaan silti evlut-uskonnonopetuksessakin ihan "normaaleissa" kouluissa.
Ala-asteelta lähtien opetetaan laulamaan virsiä ja opetetaan kaiken maailman Jeesus-juttuja absoluuttisena totuutena. Ehkä jo ala-astetta aiemmin ollaan käyty kuulemassa seurakunnan kerhossa samoja juttuja kerhotätien opettamina. Kuinkahan kriittinen tuollainen 5-6 -vuotias osaa kuulemalleen olla, puhumattakaan nuoremmista. Silti tätä käytetään häikäilemättä hyväksi.
Tuollaiset tulimerijutut kuittaan lähinnä sairaiden ihmisten hööpötyksinä. Missään asiassa ääritoiminta- ja mielipiteet eivät ole hyvästä, eivät myöskään tässä.
Itse pyrin toteuttamaan käytännön humanismia kaikkia ihmisiä kohtaan. Ei minulla ole tahtoa eikä valtaa tuomita samanvertaisia humaaneja olentoja helvettiin eikä minnekään muuallekaan. Mullan alle meistä suurin osa päätyy.
Olen ihan tavallinen ev.-lut. ussanope ja naispappi, mutta mielenkiinnosta vierailen näiden eri uskontojen sivuilla. Haluaisin korjata tuon väärinkäsityksesi, että uskonnonopetus olisi käännyttämistä. PÄINVASTOIN: uskonnon opetus kouluissa on uuden uskonnonvapauslain mukaan oman uskonnon opetusta eli neutraalia kristinuskosta - ja myös muista uskonnoista - kertovaa. Ja tämäon mielestäni erittäin hyvä asia. Itse olen muutenkin uskontotieteilijä, vaikka pappi olenkin ja ainakin itselleni on todella vierasta kuulla moisia syytöksiä ussanopetuksesta. Itse kun en ussanopen ominaisuudessa voisi AJATELLAKAAN kenenkään käännyttämistä kunnan koulussa!!! Sehän on suorastaan moraalitonta ja lainvastaista, jos näin tapahtuu. Varsinaisen kristilisen kasvatuksen paikka on koti ja kirkko.
Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme!
Minä en ainakaan ole opettanut lapsilleni mitään helvetin tulijärveä, eikä siitä puhuta seuroissakaan niillä termeillä.
Puhutaan hienommin kadotuksesta ja iankaikkisesta kuolemasta.
Jotkut tietysti saattavat opettaa sillä tavalla ja niin opetettiin minuakin pienenä. Siitä johtui, että pelkäsin kauheasti kuolemaa ja helvettiin joutumista.
Isona en enää ole peljännyt, koska raamattu kieltää tuomitsemisen ja varsinkin helvetillä pelottelun.
Olin perhepäivähoitaja. Uusia lapsia oli tulossa hoitoon. Kerroin ensitapaamisella, että olen uskovainen, mutta että se ei vaikuta päivän kulkuun mitenkään.( en vl.). En opettanut ruokarukoustakaan hoitolapsille, koska tiesin, että tämä perhe ei halunnut että heidän lapsilleen opetettaisiin sitä.
Lapset kävivät hoidossa jo toista kuukautta, kun yht`äkkiä pieni neljävuotias tyttönen sanoi minulle:"yhet kuuluu linnaan!" "yhet kuuluu linnaan!". Hän muisti kotona puhutun, että olemme uskovaisia ja kuulumme kirkkoon. Mutta lapsi sekoitti linnan ja kirkon mielessään.
Mutta kodin henki oli kuitenkin tarttunut jo pieneen lapseen ja piti päästä ivaamaan kun muisti asian. Että osaavat ne ateistitkin kasvattaa jälkeläisiään omiin uskomuksiinsa.
Kerhonohjaaja meni selvittämään lasten erimielisyyksiä? Näin ei tainnut käydä...
Tottakai menin väliin. Ei ketään saa kivittää saati haukkua, olipa millainen hyvänsä!
Ja en itse todellakaan ollut mikään uskon lähettiläs vetäessäni seurakunnan kerhoa. Mielestäni seurakunnan kerhoissa voi ja pitäisikin olla hauskaa, ilman mitään uskonhöpinöitä.
Eräänkin kerran päätimme järjestää levyraadin, johon lapset saivat itse ehdottaa soitettavia kappaleita..Toivomuksina tuli Backstreet Boysia,Spice Girlsiä,Take Thatia,jne.. sillä olihan kerhossa muitakin kuin lestadiolaislapsia.Kuitenkin kerhon jälkeen lestadiolaislapset olivat kotona puhuneet, minkälaista musiikkia kerhossa oli soitettu ja siitäkös lestavanhemmat riemastuivat. Sanotaanko näin että se levyraati jäi viimeiseksi, vaikka usean vuoden sen jälkeen vielä kerhoa pidinkin..
Haluaisin vain kehoittaa keskusteluun suvaitsevaisuudesta ja ehdottomuudesta. Kun on kasvanut lestadiolaisvoittoisessa kylässä, on huomannut sen kaksinaismoralismin joka monen lestadiolaisen tavoissa piilee. Ensin toitotetaan suureen ääneen television vaaroista, että näyttää hyvälle muiden silmissä ja kun muiden "vahtikoirien" silmä välttää ollaan katsomassa silmä tarkkana televisiota jossain huoltoaseman tupakkanurkassa.
Olen vl-poikamies. Lapset saavat tottakai vaikutteita vanhempien opetuksista ja seurapuheista. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että lapset ovat lapsia ja saattavat ajattelemattomuuttaan puhua asioista väärässä paikassa tai väärään aikaan. Itse asiasta eli tulimerestä tai kadotuksesta on raamatussa kyllä runsaasti tekstiä. Siitä sanotaan muunmuassa, että uskovat pääsevät taivaaseen ja väärintekijät ikuiseen vaivaan/kadotukseen. Mainitut lapset olivat oppineet yhden raamatun perustotuuksista oikein mutta ajattelemattomuuttaan tuomitsivat toiset lapset, jotka ehkäpä olivat vielä säilyttäneet lapsenuskon. Vastuuntuntoinen isä tai äiti kasvattaa lapsensa siihen uskoon tai oppiin, jonka näkee parhaaksi heidän tulevan elämän kannalta. Mielestäni vl-oppi ja kasvatus tuottaa hyviä veronmaksajia isänmaalle. Heidät opetetaan työntekoon pois pahuuden teosta.
Kyse ei ole mistään "Raamatun perustotuudesta", vaan sepitetystä uskonnollisesta uskomuksesta. Todellisuudessa taivasta ja kadotusta ei ole, vaan ne ovat mielikuvituspaikkoja. Kuoleman yhteydessä yksilö tuhoutuu, kun aivotoiminta lakkaa. Mitään kuolematonta sielua tai kuolemanjälkeisyyttä ei ole. Tämä on tieteellinen tosiasia.
Miksi keskustelt yli 10 vuotta vanhoissa ketjuissa. Ne oli ja meni. Kirjoittajat ovat aikoja sitten poistuneet palstalta. Kertoo siitä että tämä on kuollut palsta, kun uusia avauksia ei ole ja jonkun pitää tänne saada useita tällaisia jo kuolleita keskusteluja.
Uskontoa ja politiikkaa yhdistää sama, eli toista miltä olevaa ei oikein tahdota millään hyväksyä, ja silloin ei ole kaukana tuomita erimielä oleva vaikka helvettiin.