Tälläistä se on ollut aina... ensin on kaikki hyvin mutta yleensä onnistun pilaamaan kaiken holtittomalla käytökselläni ja sitten ryven itsesäälissä ja masennuksessa. Muiden seurassa osaan olla valovoimainen ja iloinen mutta kotona yksin ollessani ajattelen ajoittain itsemurhaa ja elän omien neuroosien, outojen pakonomaisten ajatusten ja näkyjen kanssa. Esimerkkinä se kun ihastuih erääseen mieheen ja aloin elää kuin joku mielipuoli. En välittänyt mistään elämän realiteeteista. Tuhlasin rahaa ja otin pikavippejä (joita en aiemmin ole halunnut ottaa) jotta saatoin tavata kauempana asuvaa miestä. Nyt mies on poissa elämästäni ja elämä päin helvettiä.
Eron jälkeen makasin viikon sängyssäni toivoen kuolemaa. Ystäville valehtelin kaiken olevan hyvin, sanoin ettei ero tuntunut oikein missään, mikä ei niinikään ollut totta. En jaksanut hoitaa mitään asioitani enkä välittänytkään (mikä on idioottimaista). Nyt olen siis hirveissä veloissa.. Oikeuteen joudun piakkoin rahaasioiden takia.
En ole vakavasti masentunut varmastikaan koska pahaolo on vain ajoittaista ja välillä jaksan paremmin kuin hyvin ja olen erittäin aikaansaava.
Tuntuu silti ettei kaikki tuolla päässä ole aivan kohdallaan, mikä minua oikein riivaa?? Ajatuksia toivoisin. En haluaisi kenellekään puhua näistä asioista mutta kohta se näyttää olevan pakollista koska koulu ja työt kärsivät tästä.
Eron jälkeen makasin viikon sängyssäni toivoen kuolemaa. Ystäville valehtelin kaiken olevan hyvin, sanoin ettei ero tuntunut oikein missään, mikä ei niinikään ollut totta. En jaksanut hoitaa mitään asioitani enkä välittänytkään (mikä on idioottimaista). Nyt olen siis hirveissä veloissa.. Oikeuteen joudun piakkoin rahaasioiden takia.
En ole vakavasti masentunut varmastikaan koska pahaolo on vain ajoittaista ja välillä jaksan paremmin kuin hyvin ja olen erittäin aikaansaava.
Tuntuu silti ettei kaikki tuolla päässä ole aivan kohdallaan, mikä minua oikein riivaa?? Ajatuksia toivoisin. En haluaisi kenellekään puhua näistä asioista mutta kohta se näyttää olevan pakollista koska koulu ja työt kärsivät tästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, kuin sinulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. jos vaan pystyt ja jaksat, niin lähde lääkäriin. Muista, että siellä ei tarvitse kuin jutella! Saat jonkun, joka katsoo sinua puolueettomasta näkökulmasta.
Sinun täytyy hakea apua, sen verran vaarallisilta oireesi kuulostavat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialahäiriö
Tunnistatko itsessäsi allaolevia asioita?
Maaninen vaihe
Tuntomerkkejä muun muassa:
Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja.
Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
Puhe on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
Ajatuksenriento.
Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti.
Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
Poikkeava tai korostunut ärtyneisyys tai reagointi pieniinkin asioihin stereotyyppisen ärtyneesti tai jopa aggressiivisesti.
Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä.
Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu
Kyllä tunnistan noita piirteitä itsessäni... voisiko se olla? Olen kuullut tuosta sairaudesta ennen mutten tiennyt mitä se oikeastaan pitää sisällään mutta nyt kun luin hämmästyin. Joo nyt varasin ajan oppilaitoksemme terveydenhoitajalta ja hän patisti lääkäriin ja sanoi että saan sieltä lähetteen psykiatriselle. Olen ylpeä itsestäni että sain jotain asioita edes eteenpäin vietyä. Onko tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö kuinka yleinen? Jos tätä lukee joku sairaudesta kärsivä, toivoisin että voisitte laittaa omia kokemuksianne. Turhahan se on varmaan alkaa itseäni diagnosisoida mutta pelottavan tutulta taudin kuvaus kuulostaa.