Nyt kun joulukin lähestyy ja perhe kokoontuu yhteen viettämään valonjuhlaa on minulla suuri ahdistus. n. vuosi sitten tapahtui jotain aivan kauheaa, järkyttävää ja luonnonvastaista.
Olimme kaveriporukalla juhlimassa baarissa, seurueeseen kuului itseni lisäksi 2 vuotta vanhempi veljeni ja 3 kaveriamme. Ilta sujui normaalisti. Olemme olleet veljeni kanssa aina hyvin läheisiä ja jakaneet kaikki ilomme ja surumme myös silloin kun vanhempamme erosivat. Kaikki oli hyvin seuraavaan aamuun... Aamulla heräsin sängystäni veljeni vierestä, hän oli tullut luokseni yöksi ryyppyehtoon päätteeksi. Veljeni käsi oli pikkuhousuissani :-S olin sanaton, en tiennyt mitä tehdä... Veljeni heräsi kun koitin nousta sängystä ja pyysi minua jäämään vielä hetkeksi, en edelleenkään saanut sanaa suustani olin niin järkyttynyt.
Seuraavat asiat tapahtuivat todella nopeasti enkä muista missä järjestyksessä, emme olleet nukkuneet kuin pari tuntia ja olimme molemmat varmasti vielä kännissäkin mutta lopputulos oli että veljeni suuteli minua joka johti seksiin.
Välimme eivät ole olleet niin avoimet enää sen jälkeen.. En pysty kohtaamaan häntä kasvotusten ilman inhon tunnetta. En pääse yli tästä! Enkä takuulla pysty istumaan samassa pöydässä hänen kanssaan muistelematta yhteistä rakasteluamme.
Olen epätoivoinen, likainen, syntinen ja mitä kaikkea.. Miten tälläisen voi unohtaa?! ='(
Olimme kaveriporukalla juhlimassa baarissa, seurueeseen kuului itseni lisäksi 2 vuotta vanhempi veljeni ja 3 kaveriamme. Ilta sujui normaalisti. Olemme olleet veljeni kanssa aina hyvin läheisiä ja jakaneet kaikki ilomme ja surumme myös silloin kun vanhempamme erosivat. Kaikki oli hyvin seuraavaan aamuun... Aamulla heräsin sängystäni veljeni vierestä, hän oli tullut luokseni yöksi ryyppyehtoon päätteeksi. Veljeni käsi oli pikkuhousuissani :-S olin sanaton, en tiennyt mitä tehdä... Veljeni heräsi kun koitin nousta sängystä ja pyysi minua jäämään vielä hetkeksi, en edelleenkään saanut sanaa suustani olin niin järkyttynyt.
Seuraavat asiat tapahtuivat todella nopeasti enkä muista missä järjestyksessä, emme olleet nukkuneet kuin pari tuntia ja olimme molemmat varmasti vielä kännissäkin mutta lopputulos oli että veljeni suuteli minua joka johti seksiin.
Välimme eivät ole olleet niin avoimet enää sen jälkeen.. En pysty kohtaamaan häntä kasvotusten ilman inhon tunnetta. En pääse yli tästä! Enkä takuulla pysty istumaan samassa pöydässä hänen kanssaan muistelematta yhteistä rakasteluamme.
Olen epätoivoinen, likainen, syntinen ja mitä kaikkea.. Miten tälläisen voi unohtaa?! ='(
Vastaukset 6
Vanhimmat
aika reissu.. :D Sait ainakin.
Sinnuu inhottaa, mutta kutsut sitä rakasteluksi?
terapeutti ois varmaan ihan jees, et pääse ikinä yli jos pidät asiat sisälläs. suostuitko sä siihen vai vastustelitko yhtään? se ei ollut raiskaus? hankala tilanne.
En tiedä miksi sitä kutsuisin. Terapeuttia olen itsekin harkinnut mutta pitäisikö minun käydä siellä yksin vai veljeni kanssa yhdessä. Onko tälläiselle olemassa jotain omaa "syndroomaa" ? En haluaisi palata siihen hetkeen.. en tiedä mitä silloin ajattelin, veljeni teki aloitteen ja minä menin mukana. Oksensin ja pesin itseäni koko loppupäivän, olin silloin 17v. Mitä jos tämä joskus paljastuu vanhemmilleni tai ystävilleni!? Voin menettää koko elämäni tämän takia. Nyt menetän mielenterveyteni.. Tarvitsisin ensisijaisesti jonkun kenelle purkaa koko asian yksityiskohtaisesti. En tiedä miksi käytin sanaa rakastelu, ehkä siksi että rakastan veljeäni ja tekotavassa ei ollut mitään "irstailua" tms. paitsi että kysessä oli veljeni. Joo ampukaa alas ja provotkaa. Tää ny sattuu olee vaan sellanen paikka jossa ei heti menetä kasvojaan kun voi anonyymisti keskustella.
Totta vaikea juttu. Tuli heitettyä tuollainen, kun vaikutti provolle.
Minulle tapahtui viihteellä yksi traumaattinen asia(ei omasta tahdosta) vaan jonkun sairaan ihmisen, jonka unohdin joka saattaa olla tapana, kun sellainen tapahtuu. Kunnes muistin asian vasta n.5kk jälkeen ja siitä alkoi tämä tietynlainen pelkohelvetti asioista. Tekisi mieli mennä vieläkin varmistamaan...
Tässä vaan on ikävää se, että siitä taitaa tietää liian moni ja tämä, jos jokin taitaa olla asia josta ei varmaa pääse yli koskaan.
Koita mennä jutteleen jollekkin asiantuntijalle. Mä en ole kyennyt avaamaan suuta asiasta, kuin yhdelle ihmiselle.
Varaa heti Joulupyhein jälkeen aika oman terkkarisi /kirkkosi perheterapeutille tai psyk. sairaanhoitajalle ja mene purkamaan tuo muistosi. Tarvitset ja tarvitsette veljenne kanssa kolmannen osapuolen joka näkee tilanteenne puolueettomana.
Älä menetä asian takia mielenterveyttäsi koska niitä ei tule olemaan kuin yksi.
Tilanteet johtaa aina seuraavaan ja alkoholi vie lopunkin järjen, älä ole asiasi kanssa yksin. Mitään syndroomaa sinulla ei ole, nykypäivänä kaikki vaan koitetaan diagnosoida. Ainoa diagnoosi on puhdas vahinko.
Hae apua, ammatti-ihmisiin voi luottaa ja he eivät tuomitse sinua eikä tekoasi.