Kun ajat ovat rankat, tarvitaan uskaliaita unelmia. Suomi on jakautunut snobeihin ja epäluuloiseen peruskansaan, mutta ei hätää: uuden alun siemen kylvettiin viime viikonloppuna Viitasaarella.
Perussuomalaisen Teuvo Hakkaraisen äiti Hilja-Kyllikki Hakkarainen oli kattanut presidenttiehdokkaalle kauniin kahvipöydän täytekakkuineen.
(MTV3.fi 4.12.)
Kun Teuvo Hakkarainen esitteli presidenttiehdokas Pekka Haaviston vanhemmilleen, monen meistä mieleen hiipi kielletty ajatus: Mitä jos Haavisto ja Hakkarainen alkaisivat oikeasti olemaan yhdessä? Mitä tämä yllättävä rakkaustarina merkitsisi tälle maalle, missä homojen oikeuksien rajoittaminen on monen mielestä tärkeämpää kuin vapaus?
Ei Teuvo Hakkarainen mikään paha mies ole. Hän on vain tietämätön. Ilmeisesti Hakkarainen ei ole aiemmin kohdannut pakolaisia tai homoja. Häntä pelottaa. Tulee möläyteltyä, mutta Hakkarainen on valmis muuttumaan. Sen hän todisti löydettyään eduskunnasta viisaan ja edustuskelpoisen homon.
Oli hieno ele Teuvolta kutsua minut tänne. Olen iloinen, että voimme keskustella avoimesti asioista, vaikka olemmekin monista asioista eri mieltä, sanoi Haavisto Hakkaraisen suvulle.
(Iltalehti 3.12.)
Haluan uskoa, että Teuvo Hakkaraisella on lämmin sydän. Siksi toivon, että Haavisto ja Hakkarainen rakastuisivat. Ei riitä, että saamme seurata, kuinka tietämätön kansanedustaja tutustuu suomalaisten rahoilla maailman monimuotoisuuteen ja oppii tavoille. Haluan enemmän. Haluan rakkauden vallankumouksen.
Jos Haavisto ja Hakkarainen rekisteröisivät parisuhteensa, Pekka Haavistosta tulisi Suomen tasavallan presidentti.
Haavisto valittaisiin suoraan ensimmäiseltä kierrokselta, sillä kahtia jakautuneen kansan yhdistäneelle valtiomiehelle ei kukaan voisi mitään.
Jos fantasiani toteutuisi, suomalaisten onnellisuus lisääntyisi valtavasti. Hakkaraisen – joka muuten on jo nyt yksi homojengin ikoneista – täyskäännös rohkaisisi seksuaalisen suuntautumisensa kätkeneitä maaseudun miehiä astumaan kaapeista.
Vanne kansakunnan pään ympärillä löystyisi ja vaaleanpunaiset pilvet purjehtisivat vihdoin latojen ja peltihallien yllä.
Hakkaraisen ja Haaviston mediatempaus hämmensi Viitasaarella. (Iltalehti 3.12.)
Onko tämä unelmani aivan tyhmä ja tuulesta temmattu? Olenko pelkkä homoystävällinen helsinkiläispöhkö, jolla ei ole tajua todellisuudesta? En usko. Joka päivä mitä miehisimmät miehet astuvat ulos kaapeista ja löytävät vapauden. Mahdottomia, pöyristyttäviäkin rakkaustarinoita syntyy, vaikka niistä harvemmin huudellaan mediassa.
Henkinen ilmapiiri tässä maassa on muuttunut hyvin ahdistavaksi meille kaikille. Facebookiin perustetaan viharyhmiä kiihtyvää tahtia ja suvaitsevaiston persuviha vain kiihtyy. Kenelläkään ole hyvä olla.
Keskitymme aivan liikaa osoittamaan, kuinka vastapuoli on väärässä. Halaamme, pussaamme ja hyväksymme liian vähän. Kuulun itse suvaitsevaistoon, mutta häpeän huomatessani, että tuhannesta Facebook-kaveristani vain muutama äänesti perussuomalaisia. Olenko syrjinyt toisinajattelevia tietämättäni?
Tunnen paljon homoja, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka kuvittelevat, etteivät ole kohdanneet seksuaalivähemmistöjä ainakaan lähipiirissään. Saan itseni usein kiinni inhosta näitä tietämättömiä kohtaan.
Hakkaraisen ja Haaviston suhteessa olisi kaikki ainekset täydelliseen rakkaustarinaan. Eikä tälle tarinalle voi keksiä kauniimpaa loppua kuin Haaviston ja Hakkaraisen adoptoima afrikkalaislapsi. Tummahipiäinen hurmuri, joka olisi päässyt sodan kauhujen keskeltä rakastavien miesten käsiin. Kasvaakseen tasapainoiseksi onnellisen kansan edustajaksi.
Sami Kuusela
http://www.aamulehti.fi/Viihde/1194709509399/artikkeli/kolumni fantasia yhtenaisesta suomesta.html
Perussuomalaisen Teuvo Hakkaraisen äiti Hilja-Kyllikki Hakkarainen oli kattanut presidenttiehdokkaalle kauniin kahvipöydän täytekakkuineen.
(MTV3.fi 4.12.)
Kun Teuvo Hakkarainen esitteli presidenttiehdokas Pekka Haaviston vanhemmilleen, monen meistä mieleen hiipi kielletty ajatus: Mitä jos Haavisto ja Hakkarainen alkaisivat oikeasti olemaan yhdessä? Mitä tämä yllättävä rakkaustarina merkitsisi tälle maalle, missä homojen oikeuksien rajoittaminen on monen mielestä tärkeämpää kuin vapaus?
Ei Teuvo Hakkarainen mikään paha mies ole. Hän on vain tietämätön. Ilmeisesti Hakkarainen ei ole aiemmin kohdannut pakolaisia tai homoja. Häntä pelottaa. Tulee möläyteltyä, mutta Hakkarainen on valmis muuttumaan. Sen hän todisti löydettyään eduskunnasta viisaan ja edustuskelpoisen homon.
Oli hieno ele Teuvolta kutsua minut tänne. Olen iloinen, että voimme keskustella avoimesti asioista, vaikka olemmekin monista asioista eri mieltä, sanoi Haavisto Hakkaraisen suvulle.
(Iltalehti 3.12.)
Haluan uskoa, että Teuvo Hakkaraisella on lämmin sydän. Siksi toivon, että Haavisto ja Hakkarainen rakastuisivat. Ei riitä, että saamme seurata, kuinka tietämätön kansanedustaja tutustuu suomalaisten rahoilla maailman monimuotoisuuteen ja oppii tavoille. Haluan enemmän. Haluan rakkauden vallankumouksen.
Jos Haavisto ja Hakkarainen rekisteröisivät parisuhteensa, Pekka Haavistosta tulisi Suomen tasavallan presidentti.
Haavisto valittaisiin suoraan ensimmäiseltä kierrokselta, sillä kahtia jakautuneen kansan yhdistäneelle valtiomiehelle ei kukaan voisi mitään.
Jos fantasiani toteutuisi, suomalaisten onnellisuus lisääntyisi valtavasti. Hakkaraisen – joka muuten on jo nyt yksi homojengin ikoneista – täyskäännös rohkaisisi seksuaalisen suuntautumisensa kätkeneitä maaseudun miehiä astumaan kaapeista.
Vanne kansakunnan pään ympärillä löystyisi ja vaaleanpunaiset pilvet purjehtisivat vihdoin latojen ja peltihallien yllä.
Hakkaraisen ja Haaviston mediatempaus hämmensi Viitasaarella. (Iltalehti 3.12.)
Onko tämä unelmani aivan tyhmä ja tuulesta temmattu? Olenko pelkkä homoystävällinen helsinkiläispöhkö, jolla ei ole tajua todellisuudesta? En usko. Joka päivä mitä miehisimmät miehet astuvat ulos kaapeista ja löytävät vapauden. Mahdottomia, pöyristyttäviäkin rakkaustarinoita syntyy, vaikka niistä harvemmin huudellaan mediassa.
Henkinen ilmapiiri tässä maassa on muuttunut hyvin ahdistavaksi meille kaikille. Facebookiin perustetaan viharyhmiä kiihtyvää tahtia ja suvaitsevaiston persuviha vain kiihtyy. Kenelläkään ole hyvä olla.
Keskitymme aivan liikaa osoittamaan, kuinka vastapuoli on väärässä. Halaamme, pussaamme ja hyväksymme liian vähän. Kuulun itse suvaitsevaistoon, mutta häpeän huomatessani, että tuhannesta Facebook-kaveristani vain muutama äänesti perussuomalaisia. Olenko syrjinyt toisinajattelevia tietämättäni?
Tunnen paljon homoja, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka kuvittelevat, etteivät ole kohdanneet seksuaalivähemmistöjä ainakaan lähipiirissään. Saan itseni usein kiinni inhosta näitä tietämättömiä kohtaan.
Hakkaraisen ja Haaviston suhteessa olisi kaikki ainekset täydelliseen rakkaustarinaan. Eikä tälle tarinalle voi keksiä kauniimpaa loppua kuin Haaviston ja Hakkaraisen adoptoima afrikkalaislapsi. Tummahipiäinen hurmuri, joka olisi päässyt sodan kauhujen keskeltä rakastavien miesten käsiin. Kasvaakseen tasapainoiseksi onnellisen kansan edustajaksi.
Sami Kuusela
http://www.aamulehti.fi/Viihde/1194709509399/artikkeli/kolumni fantasia yhtenaisesta suomesta.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.