Kun pääministeri Matti Vanhanen kuuluu ja näkyy edelleen voimalla ja vimmalla ajavan muuatta ex-pääministeriä EU-komission puheenjohtajaksi ja koska kesä on muutenkin "epäonnistuneitten uusintojen aikaa" on EU-vaalien ja muutaman puoluekokouksenkin jo mentyä syytä palauttaa mieleen, mitä tasavallassa on tapahtunut sitten viime vuoden juhannuksen alusaikojen.
Ja millaista miestä Vanhanen on Suomen nimissä oikein ajamassa EU:n johtotehtäviin ja mahdollisesti minkälaisin perustein.
K.K.Korhosen klaanin Kekkos-kaunakirjoitukset kun asianomaisen tahon moninaisten ilmoituskirjoitusten mukaan ovat poissa ihmisten silmistä ainakin 25.7. asti, tyhjää tilaa ihmisten mielissä on tarkoitettu paikkaamaan jo helmikuussa (23.2.2004) suomi24.fi:n palstoilla raivoisan vastaanoton saanut kirjoitus, jossa oli rutkasti...
"Asiaa Annelista, AMOSista, Paavosta ja Matista
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 23.2.2004 klo 13.51
Asiallista asiaa Annelista (= kansanedustaja Jäätteenmäki), AMOSista (= ex-pääministeri Lipposen kauppaama kranaatinheitinjärjestelmä) ja Paavosta (= mm. eduskunnan puhemies Lipponen) tuntuu ihmisten olevan todella vaikea kirjoittaa, ainakaan omalla nimellään.
Sen sijaan kaikenkarvaisten verkkolehtien sivuilla tunnutaan aika ajoin nimimerkkien suojissa eli väijystä harrastettavan "keskustelua" siitä, mitä tässä tasavallassa oikein tapahtui eduskuntavaalien ja juhannuksen alla vuonna 2003, mutta todella heikoin lähtökohtatiedoin.
Keskustelu onkin siksi kovin räiskyvää, hyvin tunteenomaista ja - ikävä kyllä - kovin vähän tosiasiallisista tapahtumienkulusta piittaavaa. Näin toki muuallakin kuin vain suomi24:n, netlrin tai esim. Länsiväylän keskustelusivuilla.
Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien netlarissa nimimerkillä "Tutkijan planttu" hutkiva verkkokirjoittaja on oitis sydämistynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäki on nyt ilmoittautunut EU-vaalikisaan ja uhkaa nimimerkin mielenrauhaa kaiketi menemällä vielä vaaleissa läpikin.
Olen jo välittänyt osanottoni Tutkijan plantulle, koska hänen pelkonsa todellakin mitä todennäköisimmin toteutuvat!
Olisi kuitenkin toivottavaa, että niin Jäätteenmäkeä ja Lipposta kuin muitakin poliitikkoja vaivauduttaisiin verkkokeskustelussa käsittelemään hivenen analyyttisemmin, pohtien heidän aikeitaan, linjojaan, pyrkimyksiään ja motiiveitaan.
Siinä katsannossa eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun suhteen Anneli Jäätteenmäki teki kiistatta erittäin isänmaallisen teon: nosti julkisuuteen Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä mitä todennäköisimmin vallinneet erilaiset näkemykset siitä, miten liittoutumattomuuttaan - ainakin toistaiseksi - julistaneen maan tulisi suhtautua valtion- ja kansansuvereniteettiin, pyrkimyksiin ratkoa aseellisesti kansainvälisiä ongelmia jne.
Ja ennen muuta Jäätteenmäen ansiosta eduskuntavaalien alla kansalaisten tietoon nousi se, että maassa oli pääministerinä henkilö, joka 9.12.2002 näytti näyttäneen etukäteen erinomaisen suopeaa suhtautumista USA:n presidentti George W. Bushin vimmalla ajamalle hyökkäyssodalle Irakiin.
Kuten tunnettua, Bushin ja Blairin sotaan "halukkaiden koalitio" aloitti hyökkäyksen Irakiin 20.3.2002 ilman YK:n turvaneuvoston suostumusta ja siunausta. Kyseessä oli näin ollen kansainvälisen oikeuden valossa laiton sota, jonkamoiseen halukkaaksi leimautumisen ongelmatiikasta Jäätteenmäki halusi nostaa keskustelun eduskuntavaalien alla. Missä ja mikä siinä asiassa oikein on "rikos"?
Mitä ihmeellistä "petosta" ja "kieroilua" siihen sisältyy, jos oppositiopuolueen puheenjohtaja haluaa vaalien yhteydessä keskusteltavan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Sitäpaitsi kansanedustajat Mikko Elo (sdp), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jaakko Laakso (vas) olivat jo joulukuussa 2002 - itse kunkin ollessa vielä tuolloisessa hallituksessa mukana olleitten puolueitten edustajia! - tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, mitä Paavo Lipposen Valkoisen Talon vierailun yhteydessä mm. uutislähetysten pohjalta tulisi ajatella! Onko puuhamies Lipponen apureineen jo ehättänyt haastamaan käräjille moisen joukon?
Lipposen hysterisoitumisen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin voikin ymmärtää paremmin vasta Hymy -lehden helmikuun alun numerossa julkituomien tietojen valossa: eduskuntavaaleista nimenomaisesti pääministerivaalin tehnyt Lipponen halusi ja haluaa varmistaa, ettei Suomen kansa saisi ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tietää, mitä hän oli presidentti Bushin ja varapresidentti Cheneyn kanssa keskustellut, mitä Suomen perinteisestä virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavaa hän tiesi itse siellä esittäneensä.
Ja kaiken kukkuraksi vielä se, että Lipponen - ja myöhemmin vielä hänen hallitukseensa arvalla noussut Jari Vilen (kok) - oli ollut aseiden ja aseisiin liittyvän informaatioteknologian myyntipuuhissa maalle, joka kävi jo sotaa Afganistanissa sekä maailmnalaajuiseksi julistamaansa "sotaa terrorismia vastaan" ja kaavaili parastaikaa vielä uutta hyökkäyssotaa Irakiin!
On huomattava, että Lipponen ilmaisi - tosin jälleenrakennukseentarjoutumisen valekaavussa - varsin avoimesti tukensa Irakin vastaisille sotatoimille suoraan USA:n presidentille eikä suinkaan YK:lle, joka ehkä olisi voinut joissakin olosuhteissa voinut olla oikea suunta. Olisikin syytä selvittää, millä valtuuksilla tuolloinen pääministeri Lipponen edellä kuvatut toimensa teki. Suomen liittämisestä sotaan mitä tahansa maata vastaan noudatetaan jotakin aivan muuta päättämisjärjestystä, kuin mitä Lipposella tuntuu olleen mielessään.
Kuten viime perjantai-illan (20.2.2004) TV1:n A-piste -ohjelman Juha Ristamäen toimittamasta osuudesta kävi ilmi, Lipponen tarjosi "sotaan halukkaitten koalitiolle" AMOS-kranaatinheittimiä Valkoisen Talon retkellään joulukuun alussa 2002, mutta valtioneuvostossa aseidenmyyntilupapäätös on kirjattu vasta 20.2.2003. Tasan kuukausi ennen YK:n turvaneuvoston siunauksetta aloitettua eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin tehty päätös on sellaisenaan eli myös kokonaisuudessaan moraaliltaan sangen kyseenalainen; Bushin ja Blairin uutterasta taivuttelusta huolimatta mitään yhtenäistä rintamaa sen puolesta, että Irakiin tulisi hyökätä, ei ollut enää alkuunkaan. Pikemminkin aivan päinvastoin. Tässä olisi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla eli hutvalla kokonaisuudessan tiukan itsetutkiskelun paikka, kuten monikymmenpäinen kansainvälisen oikeuden asiantuntijajoukko hyvin valtamediassa vaietussa kannanotossaan heti laittoman hyökkäyksen alettua esittikin.
Vaan paljonpa ei liene toiveita paremmasta näköpiirissä Vara-Mooses Vanhasenkaan pääministerikaudella: eilisellä (22.2.2004)pääministerin haastattelutunnilla tällä Lepsämän EU-liturgilla oli tosi työläs paikka vuoron perään tekeytyä tietämättömäksi ex-pääministeri Lipposen asekaupustelun tosiasiallisista tapahtumista (vv. 2002-2003) ja niiden moraalista kun piti kuitenkin vuoron perään ykskantaan olla ajamassa kyseistä herrahenkilöä muka Suomen edustajana EU-komission puheenjohtajaksi. Selittelyään ja nuoleskeluaan Vara-Mooses on tuleva vielä häpeämään niin, ettei kuvaruudussa vilahtele pitkiin aikoihin valkoinen hammasrivistö sen jälkeen, kun joku dokumentaristi yltyy taltioimaan Vanhasen metamorfoosin esim. tv-elokuvaksi asti.
Mitähän muuta Jäätteenmäen hankkiman vaalivoiton myötä eli "Annelin ansiosta" puheenjohtajaksi ja pääministerriksi noussut Vanhanen onkaan mahtanut niissä parin viikon välein Lipposen kanssa pitämissään palavereissa luvata?
Pääministeri Vanhasenkin olisi korkea aika tutustua siihen, mitä maamme keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat yksiselitteisesti lausuivat Bushin & Blairin 20.3.2003 aloittamasta hyökkäyussodasta Irakiin.
Koska kyseinen asiantuntijakannanotto säilyy totuutena asiasta maailman tappiin, aivan riipumatta siitä, mitä Irakissa tai "terrorismin vastaisessa sodassa" tai missä tahansa kuten esimerkiksi pääministeri Vanhasen päässä, tapahtuu, linkki kyseiseen - maaliskuussa 2003 vain Hufvudstadsbladetissa palstatilaa saaneeseen - näkemykseen löytyy seuraavasta:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
(Ja epäonnisille linkinlukijoille surasanaisena:
Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki)
Lisäksi on niin netlarin "Tutkijan plantun" kuin muidenkin eli myös Länsiväylän omaperäisten nimimerkeillään räkyttelevien verkkokirjoittelijoitten ja kenen tahansa hyvä lukea, mitä europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa samaisesta asiasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.2.2004. Koska lehden kyseiseen juttuun ei liene linkkiä löydettävissä, kopioin sen tähän loppuun kokonaisuudessaan:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee
raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä
raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen
laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan
pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut
Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut
suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin
öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen
ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa
ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut
Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle
AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä
aikoina suomalaisin asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien
kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät
ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon
alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä
ja Suomi kahdella kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin
muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet.
Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin
natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi
Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi
Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole
mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu
paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut
salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei
Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois.
Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua
Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan
aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä
lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus"
on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n
kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien
kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan
aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta
puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia
erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n
perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi
- rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi
halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä
rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen
ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen
YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi
Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se
perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin
ulkomaisiin
sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman
Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta [email protected] tai Matti
Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Siltä pohjalta voi sitten itse kukin arvioida, kenen asialla Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan olla ensin toimiessaan oppositiojohtajana ja pääministerinä ja sittemmin syrjäytettynä pääministerinä ja nyt siis mahtaakaan olla toimiessaan mahdollisena ehdokkaana ensi kesän EU-parlamentin vaalissa.
Jottei arvon nimimerkkien tarvitse erikseen arvuutella, mitä minä fyysisenä enkä ainoastaan virtuaalisena henkilönä asiasta ajattelen, kerron sen tässä: Anneli Jäätteenmäen uskon olevan mm. yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien, aktiivisen liittoutumattoman rauhanpolitiikan ja maailmanpoliisiudesta vapaan kansainvälisen yhteistyön, sosiaalisen, sivistyksellisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä avoimen yhteiskuntapolitiikan ja läpinäkyvän julkisen hallinnon asialla...
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, käy sitten käräjäoikeudessa miten tahansa."
Suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelevät keskustelusivut ovat kevään ja alkukesän - ja oikeastaan koko menneen vuoden ajan - todistaneet, että muutamat tahot tässä maassa ja maailmalla eivät tulle koskaan antamaan Anneli Jäätteenmäelle anteeksi sitä, että viime eduskuntavaaleissa 2003 AJ katkaisi - ainakin muutamaksi vuodeksi - paitsi Suomen suoran juokusuttamisen Natoon myös eräänkin EU-komission johtotehtäviin sinnikkäästi itseään tyrkyttävän suurehkon miehen yksinvallan kauden tässä tasavallassa.
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, kävi sitten käräjäoikeudessa ja EU-vaaleissa tai käy missä tahansa asiassa miten tahansa...
Ja millaista miestä Vanhanen on Suomen nimissä oikein ajamassa EU:n johtotehtäviin ja mahdollisesti minkälaisin perustein.
K.K.Korhosen klaanin Kekkos-kaunakirjoitukset kun asianomaisen tahon moninaisten ilmoituskirjoitusten mukaan ovat poissa ihmisten silmistä ainakin 25.7. asti, tyhjää tilaa ihmisten mielissä on tarkoitettu paikkaamaan jo helmikuussa (23.2.2004) suomi24.fi:n palstoilla raivoisan vastaanoton saanut kirjoitus, jossa oli rutkasti...
"Asiaa Annelista, AMOSista, Paavosta ja Matista
Kirjoittanut: Timo Ristimäki, 23.2.2004 klo 13.51
Asiallista asiaa Annelista (= kansanedustaja Jäätteenmäki), AMOSista (= ex-pääministeri Lipposen kauppaama kranaatinheitinjärjestelmä) ja Paavosta (= mm. eduskunnan puhemies Lipponen) tuntuu ihmisten olevan todella vaikea kirjoittaa, ainakaan omalla nimellään.
Sen sijaan kaikenkarvaisten verkkolehtien sivuilla tunnutaan aika ajoin nimimerkkien suojissa eli väijystä harrastettavan "keskustelua" siitä, mitä tässä tasavallassa oikein tapahtui eduskuntavaalien ja juhannuksen alla vuonna 2003, mutta todella heikoin lähtökohtatiedoin.
Keskustelu onkin siksi kovin räiskyvää, hyvin tunteenomaista ja - ikävä kyllä - kovin vähän tosiasiallisista tapahtumienkulusta piittaavaa. Näin toki muuallakin kuin vain suomi24:n, netlrin tai esim. Länsiväylän keskustelusivuilla.
Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien netlarissa nimimerkillä "Tutkijan planttu" hutkiva verkkokirjoittaja on oitis sydämistynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäki on nyt ilmoittautunut EU-vaalikisaan ja uhkaa nimimerkin mielenrauhaa kaiketi menemällä vielä vaaleissa läpikin.
Olen jo välittänyt osanottoni Tutkijan plantulle, koska hänen pelkonsa todellakin mitä todennäköisimmin toteutuvat!
Olisi kuitenkin toivottavaa, että niin Jäätteenmäkeä ja Lipposta kuin muitakin poliitikkoja vaivauduttaisiin verkkokeskustelussa käsittelemään hivenen analyyttisemmin, pohtien heidän aikeitaan, linjojaan, pyrkimyksiään ja motiiveitaan.
Siinä katsannossa eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun suhteen Anneli Jäätteenmäki teki kiistatta erittäin isänmaallisen teon: nosti julkisuuteen Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä mitä todennäköisimmin vallinneet erilaiset näkemykset siitä, miten liittoutumattomuuttaan - ainakin toistaiseksi - julistaneen maan tulisi suhtautua valtion- ja kansansuvereniteettiin, pyrkimyksiin ratkoa aseellisesti kansainvälisiä ongelmia jne.
Ja ennen muuta Jäätteenmäen ansiosta eduskuntavaalien alla kansalaisten tietoon nousi se, että maassa oli pääministerinä henkilö, joka 9.12.2002 näytti näyttäneen etukäteen erinomaisen suopeaa suhtautumista USA:n presidentti George W. Bushin vimmalla ajamalle hyökkäyssodalle Irakiin.
Kuten tunnettua, Bushin ja Blairin sotaan "halukkaiden koalitio" aloitti hyökkäyksen Irakiin 20.3.2002 ilman YK:n turvaneuvoston suostumusta ja siunausta. Kyseessä oli näin ollen kansainvälisen oikeuden valossa laiton sota, jonkamoiseen halukkaaksi leimautumisen ongelmatiikasta Jäätteenmäki halusi nostaa keskustelun eduskuntavaalien alla. Missä ja mikä siinä asiassa oikein on "rikos"?
Mitä ihmeellistä "petosta" ja "kieroilua" siihen sisältyy, jos oppositiopuolueen puheenjohtaja haluaa vaalien yhteydessä keskusteltavan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Sitäpaitsi kansanedustajat Mikko Elo (sdp), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jaakko Laakso (vas) olivat jo joulukuussa 2002 - itse kunkin ollessa vielä tuolloisessa hallituksessa mukana olleitten puolueitten edustajia! - tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, mitä Paavo Lipposen Valkoisen Talon vierailun yhteydessä mm. uutislähetysten pohjalta tulisi ajatella! Onko puuhamies Lipponen apureineen jo ehättänyt haastamaan käräjille moisen joukon?
Lipposen hysterisoitumisen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin voikin ymmärtää paremmin vasta Hymy -lehden helmikuun alun numerossa julkituomien tietojen valossa: eduskuntavaaleista nimenomaisesti pääministerivaalin tehnyt Lipponen halusi ja haluaa varmistaa, ettei Suomen kansa saisi ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tietää, mitä hän oli presidentti Bushin ja varapresidentti Cheneyn kanssa keskustellut, mitä Suomen perinteisestä virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavaa hän tiesi itse siellä esittäneensä.
Ja kaiken kukkuraksi vielä se, että Lipponen - ja myöhemmin vielä hänen hallitukseensa arvalla noussut Jari Vilen (kok) - oli ollut aseiden ja aseisiin liittyvän informaatioteknologian myyntipuuhissa maalle, joka kävi jo sotaa Afganistanissa sekä maailmnalaajuiseksi julistamaansa "sotaa terrorismia vastaan" ja kaavaili parastaikaa vielä uutta hyökkäyssotaa Irakiin!
On huomattava, että Lipponen ilmaisi - tosin jälleenrakennukseentarjoutumisen valekaavussa - varsin avoimesti tukensa Irakin vastaisille sotatoimille suoraan USA:n presidentille eikä suinkaan YK:lle, joka ehkä olisi voinut joissakin olosuhteissa voinut olla oikea suunta. Olisikin syytä selvittää, millä valtuuksilla tuolloinen pääministeri Lipponen edellä kuvatut toimensa teki. Suomen liittämisestä sotaan mitä tahansa maata vastaan noudatetaan jotakin aivan muuta päättämisjärjestystä, kuin mitä Lipposella tuntuu olleen mielessään.
Kuten viime perjantai-illan (20.2.2004) TV1:n A-piste -ohjelman Juha Ristamäen toimittamasta osuudesta kävi ilmi, Lipponen tarjosi "sotaan halukkaitten koalitiolle" AMOS-kranaatinheittimiä Valkoisen Talon retkellään joulukuun alussa 2002, mutta valtioneuvostossa aseidenmyyntilupapäätös on kirjattu vasta 20.2.2003. Tasan kuukausi ennen YK:n turvaneuvoston siunauksetta aloitettua eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin tehty päätös on sellaisenaan eli myös kokonaisuudessaan moraaliltaan sangen kyseenalainen; Bushin ja Blairin uutterasta taivuttelusta huolimatta mitään yhtenäistä rintamaa sen puolesta, että Irakiin tulisi hyökätä, ei ollut enää alkuunkaan. Pikemminkin aivan päinvastoin. Tässä olisi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla eli hutvalla kokonaisuudessan tiukan itsetutkiskelun paikka, kuten monikymmenpäinen kansainvälisen oikeuden asiantuntijajoukko hyvin valtamediassa vaietussa kannanotossaan heti laittoman hyökkäyksen alettua esittikin.
Vaan paljonpa ei liene toiveita paremmasta näköpiirissä Vara-Mooses Vanhasenkaan pääministerikaudella: eilisellä (22.2.2004)pääministerin haastattelutunnilla tällä Lepsämän EU-liturgilla oli tosi työläs paikka vuoron perään tekeytyä tietämättömäksi ex-pääministeri Lipposen asekaupustelun tosiasiallisista tapahtumista (vv. 2002-2003) ja niiden moraalista kun piti kuitenkin vuoron perään ykskantaan olla ajamassa kyseistä herrahenkilöä muka Suomen edustajana EU-komission puheenjohtajaksi. Selittelyään ja nuoleskeluaan Vara-Mooses on tuleva vielä häpeämään niin, ettei kuvaruudussa vilahtele pitkiin aikoihin valkoinen hammasrivistö sen jälkeen, kun joku dokumentaristi yltyy taltioimaan Vanhasen metamorfoosin esim. tv-elokuvaksi asti.
Mitähän muuta Jäätteenmäen hankkiman vaalivoiton myötä eli "Annelin ansiosta" puheenjohtajaksi ja pääministerriksi noussut Vanhanen onkaan mahtanut niissä parin viikon välein Lipposen kanssa pitämissään palavereissa luvata?
Pääministeri Vanhasenkin olisi korkea aika tutustua siihen, mitä maamme keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat yksiselitteisesti lausuivat Bushin & Blairin 20.3.2003 aloittamasta hyökkäyussodasta Irakiin.
Koska kyseinen asiantuntijakannanotto säilyy totuutena asiasta maailman tappiin, aivan riipumatta siitä, mitä Irakissa tai "terrorismin vastaisessa sodassa" tai missä tahansa kuten esimerkiksi pääministeri Vanhasen päässä, tapahtuu, linkki kyseiseen - maaliskuussa 2003 vain Hufvudstadsbladetissa palstatilaa saaneeseen - näkemykseen löytyy seuraavasta:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
(Ja epäonnisille linkinlukijoille surasanaisena:
Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki)
Lisäksi on niin netlarin "Tutkijan plantun" kuin muidenkin eli myös Länsiväylän omaperäisten nimimerkeillään räkyttelevien verkkokirjoittelijoitten ja kenen tahansa hyvä lukea, mitä europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa samaisesta asiasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.2.2004. Koska lehden kyseiseen juttuun ei liene linkkiä löydettävissä, kopioin sen tähän loppuun kokonaisuudessaan:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee
raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä
raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen
laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan
pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut
Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut
suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin
öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen
ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa
ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut
Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle
AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä
aikoina suomalaisin asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien
kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät
ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon
alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä
ja Suomi kahdella kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin
muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet.
Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin
natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi
Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi
Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole
mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu
paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut
salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei
Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois.
Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua
Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan
aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä
lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus"
on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n
kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien
kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan
aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta
puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia
erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n
perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi
- rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi
halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä
rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen
ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen
YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi
Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se
perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin
ulkomaisiin
sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman
Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta [email protected] tai Matti
Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Siltä pohjalta voi sitten itse kukin arvioida, kenen asialla Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan olla ensin toimiessaan oppositiojohtajana ja pääministerinä ja sittemmin syrjäytettynä pääministerinä ja nyt siis mahtaakaan olla toimiessaan mahdollisena ehdokkaana ensi kesän EU-parlamentin vaalissa.
Jottei arvon nimimerkkien tarvitse erikseen arvuutella, mitä minä fyysisenä enkä ainoastaan virtuaalisena henkilönä asiasta ajattelen, kerron sen tässä: Anneli Jäätteenmäen uskon olevan mm. yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien, aktiivisen liittoutumattoman rauhanpolitiikan ja maailmanpoliisiudesta vapaan kansainvälisen yhteistyön, sosiaalisen, sivistyksellisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä avoimen yhteiskuntapolitiikan ja läpinäkyvän julkisen hallinnon asialla...
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, käy sitten käräjäoikeudessa miten tahansa."
Suomi24.fi:n keskustan politiikkaa käsittelevät keskustelusivut ovat kevään ja alkukesän - ja oikeastaan koko menneen vuoden ajan - todistaneet, että muutamat tahot tässä maassa ja maailmalla eivät tulle koskaan antamaan Anneli Jäätteenmäelle anteeksi sitä, että viime eduskuntavaaleissa 2003 AJ katkaisi - ainakin muutamaksi vuodeksi - paitsi Suomen suoran juokusuttamisen Natoon myös eräänkin EU-komission johtotehtäviin sinnikkäästi itseään tyrkyttävän suurehkon miehen yksinvallan kauden tässä tasavallassa.
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, kävi sitten käräjäoikeudessa ja EU-vaaleissa tai käy missä tahansa asiassa miten tahansa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
niin kirjoittaisit sitä sitten kunnon kirjoituksen verran, eikä tuollaista lyhyttä luritusta! Etenkin, kun nuo lurittelut on jo sanasta sanaan luettavissa aiemmissa viestiketjuissa.
Juttusi on perseestä! Sinin ja kaltaistesi tähden on nimimerkki (0).
"Mutta se mitä itse olen ihmetellyt täällä kirjoitelleena, on se, ettei kukaan ole löytänyt sitä symboliikkaa, jonka kätkin tuohon nikkiini (0) !!! Kukaan ei ole huomaanut sitä tosiasiaa, että olen osoittanut pelkkää peräaukkoa eli kansanomaisemmin persreikää teille kaikille kepulisteille, jotka ette löydä tästä maailmasta mitään muuta kuin solvaamisen ja haukkumisen kohdistuneena demareihin ja/tai kokoomukseen. Oma nälvintäni on tarkoitettu vain ja ainoastaan niille kepulisteille ja fanaatikoille, jotka yrittävät Keskustan nimissä tehdä tuota hyväksi luulemaansa myyrän työtä. Keskustalaisuudella ja kepúlaisuudella on suuri ero.
Nyt on siis aika sanoa kuin eräät aiemmin "peräaukko (0) sulkeutuu, mutta vain toistaiseksi". Palaan joko toisella nikillä tai sitten kun ryppylanka pettää."
luonteesta.
Voi demariaatteen näivettymä. Etkö enää löydä sanoja millä vielä pahemmin voisit loukata Keskustaa.
Solvaaminen on demarien kannatuksen ydin ollut tähän asti, mutta ei ole enää. Keskusta antaa takaisin samalla tavalla. Se on ollut myrkkyä demareille.
Haukkumalla demarit on voittaneet kaikki demaripresitenttivaalit. Demarit on ottaneet hampaihinsa niin Väyrysen, Rehnin kuin Ahonkin.
Se ivaaminen ja pilkka mitä demarien taholta on tullut kampanjointien aikaan on ollut suorastaan järjenvastaista. Nyt äänestäjiä ei enää petetä. Äänestäjät näkevät ja ovat valveutuneita demarien kieroilun suhteen.
Keskusta on turvallinen ja paras puolue.
Demariaate on mennyt tosi alas. Kun jäi lapsena lelu patterin taakse nalkkiin sitä pitää kostaa muille koko elämä. -Ivata ja pilkata kunnollisia ihmisiä - ei hyvä!
jos ilkeästi pilkkaa ja ivaa kunnollisia ihmisiä!!! Mutta miten sellaiset ihmiset liittyvät näihin saittikepulaisiin??? Eiväthän saittikepulaiset ole kunnollisia ihmisiä. Ilmanaikuisia höpöttelijöitä, joiden järkevin anti tälle saitille on 'keskusta on paras'. Onhan se toki selkeä ilmaus, mutta kepulaiseen tapaan valetta.
edellinen kirjoitukseni. Erotin visusti siellä Keskustalaisuuden ja kepulaisuuden. Tämän palstan kirjoittelijoista suurin osa on noita kepulisteja, joiden paskanjauhannasta saa kärsiä Keskusta. Keskustalaisilta on tullut asiallista juttua, kepuleilta ei. Ja muista, (0) ei ole demari vaan epäpoliittinen.