Vaikean valinnan edessä

Et ole enää lapsi, olet täysi-ikäinen aikuinen. Jos on valmis seksiin niin on oltava valmis kantamaan seurauksetkin. Jokaiseen yhdyntään liittyy mahdollisuus raskaudesta, ehkäisy vain pienentää sitä mahdollisuutta.

Onhan tulevalla lapsella isäkin, miksi ette yhdessä voisi antaa lapselle hyvää elämää???

Provo. Ihan selvä provo, ei kukaan 18-vuotias sano olevansa lapsi.... "olen hoitanut pikkusisaruksiani usein..." "olenko itsekäs jos teen abortin..." Ei kuulosta 18-vuotiaan tekstiltä. Mutta jos nyt ei provo sattuisi olemaan, niin ota itseäsi niskasta kiinni ja tarkastele seuraavia asioita:
-mitä tahdot tulevaisuudeltasi
-millä aiot elää
-kuinka vakaa suhteesi on
-millaisen elämän pystyisit tarjoamaan lapsellesi
-miten vanhempasi, muut läheisesi etenkin miehesi ja hänen sukulaiset suhtautuisivat, Auttaisivatko?
-millainen itse olet, oletko valmis?

Tähän huomauttaisin myös, että vanhemmuus kasvattaa, eikä kukaan ole valmis vanhempi syntyessään, eikä edes kolmenkymmen ikäisenä, vasta sitten lapsen kanssa kehittyy....

mielestäni abortti ei ole ratkaisu. Etenkään, jos sinulla ei ole siihen syytä, valmistut keväällä, ja sinulla on vanhempi mies joka varmaan työskentelee. Tottahan päätös on sinun omasi, mutta sinun olisi pitänyt tietää, mitä seuraa, jos ei käytä ehkäisyä. (Puhun omasta mielipiteestäni ja tietysti tapauskohtaisesti) Olethan kuitenkin täysi-ikäinen. Eihän se tietenkään taka sitä, että olisit aikuinen, etkä ole aikuinen vielä moneen vuoteenkaa.

Mieti rauhassa, mutta minusta tuntuu silti että kyseessa on provo :)

Mä olen 19 vuotta ja raskaana,mulla on aivan samoja kysymyksiä.Se on n.2kk ja voisin vielä tehdä abortin ,mutta mitä pitemmälle menen sitä enenmmän kehittyy minun ajatuksissa ajatus "abortti on murha"se on kyllä ollut ennen raskautta minun mielessäni.Isäsätä ei ole tietoa,Mitäs jos se on vammainen(mä juon ja tupakoin).Toisaalta äiti on ymmärtänyt mua (isä ei) mitä teen mulla ei oo sille mitään

juttele neuvolassa asiasta. jos päädyt aborttiin, on hyvä ottaa mukaan saman kokenut henkilö. itse en pystynyt tekemään aborttia, mutta olin valmis ottamaan vastuun pienestä ihmisestä. täytän tammikuussa 18 vuotta ja viikkoja 36 3. olen ylpeä etten lopettanut tämän pienen tyttösen elämää.

sinuna keskustelisin miehesi kanssa asiasta mitä mieltä hän on. kuten sanoin, voit myös mennä neuvolaan keskustelmaan asiasta, he kyllä auttavat mielellään. jos että nyt halua lasta, etkä koe olevasi valmis, voitte myöhemmin kyllä tehdä sen.

Neuvolassa kertovat vaihtoehdoista :)
Mutta se tunne kun oli ensimmäinen ultra ja näki pikkuisen pötkulän liikkuvan vimmatusti, en vaihtaisi mihinkään. Lapseni isä ei halua lasta,varmaan vihaa minua. Mutta lapsella on rakastava äiti, saan tukea hirmuisesti omilta vanhemmiltani :) Raskaus on pian puoli välissä ja innolla ja onnellisesti odotan :)

Ensinnäkin, sinulle YksiNuoriÄiti, nuo sinun perustelusi miksi tämä olisi provo ovat kyllä huonja... Kyllä minä ainakin myönsin 18 vuotiaana olevani vielä ihan kakara! Kuka sen aikuisuuden oikeasti pystyy määrittelemään? Ja aborttiin minusta jokaisella on oikeus, kaikki tietävät mitä riskejä siinä on, mahdollinen lapsettomuus myöhemmin ja ikuinen katkeruus itseään kohta. Joten sitä ei tietenkään kannata ensimmäisenä rynnätä tekemään, ja minusta isälläkin on oikeus olla mukana abortti päätöksessä, vaikka kaikki sitä mieltä ei olekkaan...

Sinulle, pelokas. Kerron ensin oman tarinani.
Viime maaliskuun lopulla tein testin ja sain tietää olevani raskaana. Opiskelut loppusuoralla, tuleva työpaikka Saksassa... En ollut koskaan ollut yhtään edes halukas saamaan lapsia. Ensimmäinen ajatus oli abortti. Joku siinä ei kuitenkaan tuntunut oikealla ja halusin tietenkin jutella ensin poikaystäväni kanssa. (Saksasta hän, tässä vaiheessa olimme olleet suhteessa edeltävästä marraskuusta, ikää 18vee) Hän oli onneissan, puhuimme järkevästi asiasta, olin joka tapauksessa muuttamassa Saksaan, puhuimme asiasta vanhemmille, meillä kun ei kummallakaan ole mitään tuloja... Vanhemmat lupasivat auttaa kunnes koulut on käyty. Olen ihminen joka tekee niinkuin sydän sanoo ja lapsi päätettiin pitää. Nyt saimme marraskuussa pienen prinsessan elämäämme, asumme omassa asunnossa osaksi tuilla ja osaksi vanhempien avulla, joka kyllä loppuu heti kun minä aloitan taas työn teon (keväämmällä). Ei tämä ole helppoa, vastuu on suuri, itseään epäilee vanhempana koko ajan, ulos ei mennä hillumaan ja niin poispäin. Mutta ehtiihän sitä myöhemminkin! Rakas lapseni on paras asia mitä minulle on koskaan tapahtunut! Mutta näin ei kaikilla ole. Minulla on erittäin huolehtivainen ja rakastava "mies", häntä parempaa isää ei voisi saada. Hänen vanhempansa ovat tukena kaikella tapaa, ilman heitä emme pärjäisi.

Joten kehotan sinua punnitsemaan asiaa tarkkaan, se vaikuttaa loppuelämääsi! Ihan ensimmäisenä tutkailisin parisuhteen kestävyyttä. Vauvan tulo voi rikkoa kaiken. Kestääkö suhteenne sen että se ole enää koskaan sitä mitä tähän asti on ollut? Tuohon toki vaikuttaa myös kauan olette yksissä olleet. Voi sanoa että me ei saatu olla kyllä tarpeeksi vaan keskenämme ennen kuin lapsi tuli, niin se vaan on. Tietysti yksinhuoltajanakin voi pärjätä! Itse en vaan kyllä jaksaisi... Tässä touhussa on hyvä olla mukana joku jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Ja toki lapsi ansaitsee kokonaisen perheen. (En siis mitenkään epäile suhdettasi.:) pikemminkin epäilin aikoinaan omaani ja puhun siksi näin)

Sitten kannattaa miettiä todella tarkkaan onko sinusta siihen. Haluatko olla äiti? Koska minusta, jos ihminen ei tahdo olla äiti, se ei ole hyvä pohja vanhemmuudelle. Mutta jos päädytte pitämään lapsen älä pelkää oletko VALMIS. Äitiyteen kasvetaan. Ensin raskauden aikana, ja siinä vaiheessa kun se oma lapsi on siinä edessä niin käy jonkinlainen luonnonihme, yhtäkkiä vaan ollaan ÄITI.:)

Opiskelusi kannattaa hoitaa loppuun, sen pystyt vielä ihan hyvin tekemään, koska olet vasta raskaana, et hoitamassa lasta koko ajan.

Ja lapsen hyvä elämä ei ole aina siitä rahasta kiinni, mitä monet täällä palstoilla rivien välistä mainostaakin. Lapselle tärkeintä on rakastavat vanhemmat ja hyvät olosuhteet elää!

Tee niinkuin sinusta ja miehestäsi tuntuu parhaalle. Et ole itsekäs jos päädytte aborttiin, jos ei ole valmis niin sit ei vaan ole! Mutta älä tee mitään hätiköityä.

Kaikki tässä elämässä menee niinkuin on tarkoitettu, vaikka se ei aina helppoa olekkaan.

^ ihana kirjoitus tää yläpuolinen, oon miettiny omalle kohalle aborttia mut tuo mami20:n kirjoitus sai mietteet liikkeelle jossei sittenkää :)