Kusipääkiekkoilijat Jarkko Ruutu/

Sim Liivik, Sean Avery ja kumppanit; mitä sanotte heistä?
tuhoavatko omaa joukkoansa ainoastaan vai???

Mielestäni he on rikkaus, mä muistan Peter Forsbergin ja Mark Messierin(joka mm oli tunnettu aika useista kyynärpäätaklauksista) supertähdistä jotka osasi ärsyttää vastustajiaan.
Tuo on rikkaus jääkiekossa jos halyaa oman joukkueensa voittavan pelin lähes keinoilla millä hyvänsä.
Ärsyttäjät jääkiekossa ei siis vä'lttämättä ole niin huono asia omalle joukkueelleen.
Olen Urheilulehden Esko Seppäsen kanssa eri mieltä siitä mitä hän kirjoitti; -Kenenkään juniorin ei tulisi ottaa mallia Jarkko Ruudusta.

Siis mikäli jos hän tarkoitti sitä kyykistymisjuttua niin hän on oikeassa mut muuten jos tarkoitti Ruudun pelitapaa ja sen ärsyttämistemppuja urallaan niin silloin Esko Seppänen on väärässä, sorry Esko. (:




Itse pelasin yhden vuoden lätkää ku olin 16vuotias(ja samalla yleisurheilin kesällä) ja pelasin oman kotikaupunkini joukkueessa playmakerin ja ärsyttäjän roolissa samaan aikaan.
En kuitenkaan onnistunut aina kovin hyvin itse peleissä, koska oli taipumusta kovaan jännittämiseen mut silloin ku onnistuin pääsin usein pisteille mutta aina pyrin auttamaan joukkuettani mm puolustuksessa ja ärsyttämismetodeillani.
Mulla oli mm semmonen tyyli että USEIN vihellyksen jälkeen ammuin kiekon kohti vastustajan veskaa ja sain lähes kentällisen vastapuolen pelaajia kimppuuni. Sieltä tuli pelle-huutoja minulle jne, harvoin mua pistettiin edes boxiin tuon takia.
Saatoin suuvärkilläni hiillostaa vastustajaa ja omilla taklauksillani.
Lempinimiä sain ketjukavereiltani, mm takatukka(koska mulla oli tuolloin Aaltonen tyylinen takatukka) ja toinen lempinimi oli naisten iskijä.
Tohon aikaan tuli nuorena kokeiltua parisuhteita ja joitain irtosuhteita, yhden yön juttuja kunnes lopetin ne aika äkkiä, siitä tuli toi lempinimi naisten iskijä.