raskausajan ahdistus?

Tod.näk.on

Moi! Mulla on aika usein samaa. Siis ahdistusta ollut jonkunlaista ennen raskauttakin, mutta aina kykenin töissä käydä ja opiskella. Toki kykenen vieläkin, mutta ahdistusta esiintyy useemmin ja "dramaattisemmin". Viimeks eilisiltana itkin itseni uneen. '

Kumman pienet asiat ahdistaa. Esimerkiksi:
- En jaksa jutella usein ihmisten kanssa. En esimerkiks haluis aina vastata vaikka äitini soittais tai jutella miehenkään kanssa. AIka usein on olo, että tahdon olla rauhassa, omissa ajatuksissani. En myöskään oikein jaksaisi heittää juttua työkavereiden kanssa. Normaalistikkin on joskus epäsosiaalisia oloja, mutta ei näin usein ja vahvasti.
- Väsymys, velvollisuudet, arjen pyörittäminen. Tunnen jääväni ajoittain taakan alle.
- Miehen odotukset ja toiveet. Ehdottomasti hän haluaa minun imettävän vauvaa koska se on parempi lapselle.Itsekkin haluan imettää,mutta enhän voi silti taata, että se onnistuu. Lisäksi mies on tosi tarkka kaikesta mitä syön. Jos otan kaupan hyllyltä jonkun tuotteen itselleni, hän heti katsoo onko lisäaineita ja miten paljon. Ilmaisee luvun minulle sitten ääneen. Sama juttu joulukaloista. Neuvolan täti sanoi, että syödä voi kun olen jo näin pitkällä raskautta, kunhan kylmäketju ei katkea. Söin muutaman siivun eilen. Lopputulos, huolestunut ja aavistuksen vaisu mies ja mulle siitä itseinhoa ja tyhmyyden tunne. Tunne että oon äitinä huono jo nyt ja lapselle olis parempi saada uus äiti tai parempi ettei syntyis ollenkaan mulle, kun menin syömään sitä kalaa. Siis kovat paineet, syyllisyys, epävarmuus omasta onnistumisesta äitinä näiden pienten epäonnistumisten ja "itsekkyyksien" myötä. Syyllisyyttä tulee myös jos imuroin, kävelen reippaasti ja niiden seurauksena supistaa.. "riskeeraanko lapsen hengen". Johonkin se raja on kumminkin vedettävä mitä tekee ja mitä ei tee raskauden aikana, mutta syyllisyys pienestäkin poikkeamasta tai virheestä on kovaa.
- Ahdistaa pääsemmekö sopuun vauvan nimestä. Mies ei ole vielä ehdottanut nimiä mutta mulla on epämiellyttävä tunne ettemme tykkää toistemme ehdotuksista. Itse olen ehdotellut nimiä ja saanut niistä tosi vähän palautetta tai mun ehdottamista nimistä hän pitää juuri niistä "ei niin kivoista varanimistä".
- raskausvaivat vetää mielen matalaksi välillä. Matala hemoglobiini (josta tulee välillä ihan HIRVEEN huono olo), lantion, kylkien, jalkojen ja selän kivut, jatkuva pissalla juokseminen, hengenahdistus, väsymys ja ylipäätänsä vähän herkkä mieli. Ja kun ei voi liikkua reippaasti kuten ennen ja tehdä asioita tukka putkella, vaan vähästäkin jo väsyy ja kävelykin on hidasta könkkäämistä.

Eilisiltana siis itkin sitä että olin menny ajattelemaan nopeesti että olis parempi jos lapsi ei syntyiskään, vaikka todella rakastan pienokaistani ja olen toivonut häntä tosi kauan! En tajua miten voin edes nopeesti ajatella mitään noin hirveetä.

Että tämmöstä täällä ainakin.

Jos tuntuu että ahdistaa ja teillä on pelkoja tai syyllisyyttä, ne asiat kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa ennen vauvan syntymää. Ei kannata jäädä yksin ongelmien kanssa. Ja tosiasihan on, että jos äiti voi henkisesti hyvin, silloin vauvakin voi hyvin.

Vaikka rauskauteen liittyy hormonaalisia muutoksia, ei raskauden silti kuulu olla pääsääntöisesti ahdistavaa tai masentavaa. Toki kaikilla on varmasti hetkiä jolloin masentaa, mutta jos se jatkuvaa, niin siihen kannattaa puuttua.

Vakavimmillaan hoitamattomana masennus voi johtaa kamaliin asioihin, joten tuollaiset masennuksen tunteet kannattaa ottaa vakavasti.

Ja kannattaa miettiä asiaa niin, että varmasti jokainen äiti haluaa olla "kunnossa" kun lapsi syntyy, silloin varmasti tarvitsette paljon voimia. Joten ottakaa jo puheeksi ennen lapsen syntymää. Tällöin voitte esimerkiksi välttyä synnytyksenjälkeiseltä masennukselta, joka hyvin yleinen varsinkin, jos raskausaikana mieliala ollut epävireinen.

Vai että Ahdistaa pääsemmekö sopuun vauvan nimestä. ....jne. jne. Siis jos noin paljon on luettelossa ahdistutsta aiheuttavia asioita, olisiko kannattanut jättää kakara pykäämättä alulle...? Mietinpähän vaan, että ehkä olisi.

Jos uskallat, niin hae lekuriltasi Oxepamia15mg, joka helpottaa ahdistusta, jo 7,5mg riittää päivässä ja kuulemma tutkittu ettei "vahingoita" alkiota/sikiötä. Turhaan kärsit.

oksatsemiinia odottavalle, joopa joo.... "tutkittu" on, että bentsot ja sikiö EIVÄT sovi yhteen. Jos ei pää kestä, ei pidä lisääntymänkään. Näin se vain on.

Aloittajan olo ei ole varmastikaan jokapäiväistä/hetkistä. Kaikkia varmaan ahdistaa jollain muotoa. Kun on väsynyt ja liikkuminenkin on vaikeaa niin ei jaksa höpötellä joutavia. Itseäni ahdisti töissä (asiakaspalvelu) kun joka ikinen asiakas (tuntematon) halusi puhua raskaudestani ja kertoa omista lapsistaan ja mua e vaan kinnostanut. Välillä asiakkaita tupsahti sisään koska näkivät vatsani ja halusivat siitä höpöttää..eli ei edes ollut mitään asiaa liikkeeseen.

Minua ahdisti myös vauvanvaatteiden osto kun ei tiennyt mitä kaikkea pitää olla ja mitä on järkevää ostaa. Yleensä lähdinkin itku silmissä kaupasta. Minullakin mies kyttäili syömisiä kunnes sanoin että se saa loppua tai muutan loppuraskauden ajaksi muualle. Kun oli muutama viikko laskettuun alkoi sukkien pukeminen olla vaikeaa ja pienetkin asiat suorittamista. Usein saattoi tullla itku kun piti kengännauhat sitoa kun siitä ei meinannut tulla mitään.

Synnytyksen jälkeen tuo kaikki hävisi ja on todellakin normaalia. Miehet saavat vaan sopeutua tilanteeseen koska sille ei voi mitään. Kyllä se menee ohi!