Kirjoitan tänne kun en voi näitä asioita sinulle sanoa. Siihen vaan ei ole mahdollisuutta.
Ihastuin sitten sinuun. Sanoit minulle kauniita asioita... turhaan kun et voi mitään luvata. Lupauksia en halua, mutta en turhia sanojakaan. Oliko se oikeasti jotain ennen kokematonta sinulle? Sitäkään en luultavasti koskaan saa tietää. Ei auta kuin odottaa hiljaisuudessa...
Ihastuin sitten sinuun. Sanoit minulle kauniita asioita... turhaan kun et voi mitään luvata. Lupauksia en halua, mutta en turhia sanojakaan. Oliko se oikeasti jotain ennen kokematonta sinulle? Sitäkään en luultavasti koskaan saa tietää. Ei auta kuin odottaa hiljaisuudessa...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oli se oikeesti!
Se oikea ihminen nukkuu tähän aikaan kun huomenna on työpäivä... :)
Ei tarvitse sanoa, koska ei haluta joutua ojasta allikkoon. Täällä voi sanoa, koska ei ole aivan todellisuutta ja tuntojaan voi kehitellä ja ajatuksiaan puida. On sitten valmiimpi irl, jos joskus tulisi mahdollisuus. Odotellaan mutta yritetään tehdä odottelusta mahdollisimman helppoa ehkä jopa mukavaa.
Ok aatutilulla... pitäiskin. No käväsin pikaisesti koneella. Mies puoliunesta.
Tämä mies ei töitä muille tee...
Ei mun auta kun odottaa, että susta kuuluisi jotain... Ja toivoa että pystyttäisiin näkemään silloin kun ehdotin. ;)
Ei se odottelu ole kauhean mukavaa jos ei edes tiedä onko se realistista. Etkä edes ole varma kenelle hän puhuu.
Halusin vaan purkaa tuntojani, kun en häneen voi ottaa yhteyttä. Onhan sitä pienen pieni mahdollisuus, että hän näitä lukisikin... :)
Se oli vastaus ylläolevaan viestiin:) Itse olen melko varma että hän näitä lukee, siitä en ole varma kenen takia. Omituinen tilanne. Mutta hyvää yötä sinne. Jospa saat häneen yhteyden jotain kautta. Onnea matkaan
kyllä se oli jotain ennenkokematonta minulle.
keväänä 2010
helsingissä.
Jos tarkoitit sitä, että ihastuin sinuun odottamatta, niin kyllä se oli jotain ennenkokematonta ja odottamatonta. En koskaan uskonut kokevani tällaista enää, rakastua uudelleen. Sinä toit ilon elämääni, ilon jonka olin kadottanut. Mutta turha on tällaista täällä muistella ja todeta, vaikka nämä sivut ovat ainutlaatuisia tunteiden purkautumispaikkoja. Kiitos siitä 24-sivuille!
Mutta sinä- sinä olet kadonnut jonnekin. En löydä sinua enää, vaikka toisaalta uskon sinun haluavan unohtaa kaiken. Hyväksyn sen. Niin teen minäkin juuri nyt, koska mielestäni emme olleet tarpeeksi vahvoja tekemään ratkaisuja todellisessa elämässä. Siis tunteemme eivät olleet riittävän aitoja. Vai elämän tilanteemmeko sen aiheutti?
Mutta usko rakkaani yksi asia- en leikkinyt kanssasi hetkeäkään. Mietin ja mietin, miten olisin voinut tulla elämääsi. Se vastaus jäi selvittämättä kait ikiajoiksi. Jäljelle jää vain kauniit muistot. Lohduttomasti sanottu, mutta uskon, ettemme loukanneet toisiamme. Hyvää Joulua rakkaani!
http://www.youtube.com/watch?v=r38YRQnnYOk
Harmi että kauneimmat sanat sanotaan liian myöhään. Usein kuitenkin vihan ja katkeruuden jälkeen on tarve antaa menneelle jokin merkitys. Oli tunteet vahvoja tai ei, niiden kehittymiseen tarvitaan kaksi rohkeaa ihmistä. Ihmissuhteet on monimutkaisia. Ja mielenkiintoisia. Uusiin tuuliin lennämme tunteiden siivin. ilman painolastia, painovoiman uhmaten. Joku päivä mietin sinua. Hymy nousee huulille. Oltiin me kans aika jääräpäitä. Ja kuitenkin lopulta annettiin periksi. Sitä ei voitu hyväksyä että toinen ei välitä. Kun selvisi että ainekset oli vaikka mihin oltiin valmiita menemään eteenpäin. Huoh. Ei järjen häivää. Kaiken kauniin voi sanoa kun ei halua toista enää. Ensi kerralla ollaan valmiimpia. Yksi askelma taas takana. Jalat kestää ja niin myös pää. Mä tiedän nyt miksei se ikinä etene.
Hyvää matkaa.
Tai niin kuvittelet. Uusiin tuuliin? Teet nopeita päätelmiäsi, jotka pitävät sinut samassa oravanpyörässä jossa olet aina ollut.
Kaikki kaunis voidaan sanoa jälkeenkinpäin kun molemmat ovat todenneet, että kiitos, ei enempää. "Ja maa oli taas niin kaunis jälkeesi ja järkeni suli."
Hyvät sanat oli ed.
Kyllä sä leikit.. ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=Fuv-rFCrThI&feature=endscreen&NR=1
Aloitus olisi voinut olla minulle, tuskin kuitenkaan. Vastaan silti, että saisin sekavia ajatuksia lokeroitua, edes hieman.
En sinulle koskaan valehdellut, kaikkea, mitä sanoin, myös tarkoitin. Minun on ollut aina helppoa puhua omista tunteistani avoimesti, myös sinuun liittyvät. Et hätkähtänyt, vaan myöntelit, tosin ilman sanoja, puhuessani "suhteestamme". Omista tunteistasi puhuminen on sinulle vaikeaa, kerroit syytkin, ja ymmärrän hyvin...
Vaikka olen paljon kokenut, nähnyt kaikenlaista, on tuntemisesi ollut minulle ainutlaatuinen kokemus, ei ole edes mitään, mihin voisi verrata, jätit minuun lähtemättömän jäljen. Kirjoitan tänne nyt, koska ajatukseni sinusta ovat niin sekaisin, etten enää tiedä, miten itseeni suhtautuisin.
Olen aina hallinnut tunteitani, puhunut rakkaudesta, kauniistikin, analyyttisesti. Nyt päässäni pyörii samoja ajatuksia, hallitsemattomana myrskynä, ilman analyyttisyyden häivääkään, olen tunteiden tuuliajolla, enkä tiedä, minne suuntaan menisin.
Eipä tämäkään kirjoittelu paljon oloa helpota, vähän kuitenkin. Parasta helpotusta antaisi, jos pääsisin kunnolla puhumaan kanssasi kahden, selvittämään oikeasti, mitä halutaan. Se ei luultavasti koskaan enää toteudu, asiat menivät siten, kuin menivät. Yritän unohtaa sinut, ei siihen varmaan mene sataakaan vuotta...Hyvää yötä (kaikille)
Kiva että tämä on herättänyt tunteita ja keskustelua muissakin. :)
Muistuttelin sitä oikeaa ihmistä tänään olemassa olostani... ja kaikkea ei ole vielä menetetty. :)
Pallo on kuitenkin hänellä enkä itse voi asialle enempää tehdä, kuin toivoa...
Mihin päin Suomea? Kannattaa se laittaa.
Etelä-Suomessa ollaan molemmat.
Mäkin muistututin eilen vielä olemassaoloani eräälle mukavalle naiselle.
Kiinnostusta oli kyllä selkeesti puolin jos toisin aiemmin. Tais vaan se oma etsikkoaika mennä umpeen jo syksymmällä omien ongelmien kanssa taistellessa, eikä oikeen ikinä ehitty jutella mitä kumpikin oikeesti halus. Nykyään kai enää puhtaasti friendzonessa ja välien ylläpitokin jääny lähinnä mun tehtäväks. Hänellä niin paljon muita ystäviä ja kamuja, että toisinaan tuntuu ettei muista että olen edes olemassa :/
Ihan kivaa seuraa toki nähä kaverinakin se noin kerran kuussa, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten haluis enemmän :)
No oon kuitenkin tehny sen minkä voin. Ens vuonna kohti uusia epäonnistumisia! =)
Minäkin olen haksahtanut häneen.
En ole lainkaan ainoa ja meitä on monta.
Hän käyttää miehiä omaksi ilokseen ja sitten hylkää.
Kaikki me menemme samaan halpaan ja luulemme olevamme se tärkeä henkilö hänelle.
Olemme monet kokeneet oman liittomme hajoamisen hänen vuokseen ja myönnämme olleemme tyhmiä.
Hän vain toteaa etten ole koskaan sanonut eroavani enkä sitä tee.
Elämä jatkuu meillä ansaan menneillä, mutta miten ... se vaihtelee ihmisestä riippuen.
Yhteistä meille häneen rakastuneilla on se, että oma elämämme jatkuu yksin avioliiton pirstouduttua oman tyhmyytemme vuoksi.
Joillakin se on ollut ihastumista joten se ei ehkä ole rikkonut avioliittoa, jos ei olla menty seksiin saakka kuten meillä monilla.
Oman kokemukseni jälkeen on kaikenlainen chat- ja treffipalsta-toiminta jäänyt taakse ja elän nyt omaa erakkoelämääni, koska en enää uskalla luottaa naisiin.
Tuntemukseni ovat tällaiset ja olen pahoillani tapahtuneen johdosta.