Hei
Kirjoittelin tuossa vähän aikaa sitten...että täytyisi lopettaa täällä sivuilla käynti...kun tuntuu niin raskaalta...aluksi oli kovasti apua...mutta sitten alkoi tuntua tuskaiselta lukea miten paljon meitä kuitenkin keskenmenon saaneita on ja miten tuskaiselta kaikki kirjoitukset tuntuivat... sain viime viikon perjantaina myös tietää...että minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa...joka on kuulemma "osaltaan" vaikuttanut keskenmenoon...oireethan on ollut minulla jo kauan...
• Väsymystä, lisääntynyttä unen tarvetta
• Palelua
• Painonnousua
• Kuivaa ihoa
• Ummetusta
• Hidas sydämen syke
• Kuukautishäiriöitä (runsaat kuukautiset,
• Ajatuksen hitautta, masentuneisuutta
• Turvotusta, silmien ympärillä, jalat, kädet
kuvittelin että oireet liittyvät 11 kuukautiseni syntymän jälkeiseen....tilaan...
no olen yrittänyt tässä sinnitellä...keskenmenokin oli jo 30.5 ja vauva saatiin haudan lepoon jo silloin 2.6.. mutta aina jotenkin tie tuo tänne sivuille kun jälkikasvu nukkuu ja luen uudelleen ja uudelleen näitä surullisia tarinoita... tiedän, että eihän keskenmeno ole maailmanloppu ja "kai" tapahtumalla jokin "tarkoitus" on ollut.. vielä en ainakaan jaksa uskoa siihen...mikä tarkoitus voi vauvan kuolemalla Olla?????
luin tuolla aikaisemmin jonkun äidin kirjoituksen...että hänellä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan keskenmenoa...eikä hän vaihtaisu nyt yhtään tällä hetkellä olevaa vauvaansa näihin keskenmenoihin... uskon kyllä ja sihdoin kun tulen raskaaksi, en halua ajatellakkaan...että hän olisi korvike kuolleelle...mutta jokainen kuolema koskettaa...on se sitten 8 viikolla tai sitten 20 tai 30...jos vauva ei jaksa....
en oikein tarkoin osaa sanoa/kertoa miltä tuntuu... raskasta ja sekavaa on...kuten varmaan kirjoituksestani huomaatte... löytyisi vaan se keino...jolla saisi tämän kamalan surun pois... aivan kuin puukkoa rinnassa käännettäisiin...
en ole saanut edes aikaiseksi lääkärille mennä...sen kilpirauhasjutun takia...vaikka maanantaina piti jo mennä???? jotenkin niin tyhjää...eikä jaksaisi aloittaa alusta taas kaikkea?????
Kirjoittelin tuossa vähän aikaa sitten...että täytyisi lopettaa täällä sivuilla käynti...kun tuntuu niin raskaalta...aluksi oli kovasti apua...mutta sitten alkoi tuntua tuskaiselta lukea miten paljon meitä kuitenkin keskenmenon saaneita on ja miten tuskaiselta kaikki kirjoitukset tuntuivat... sain viime viikon perjantaina myös tietää...että minulla on kilpirauhasen vajaatoimintaa...joka on kuulemma "osaltaan" vaikuttanut keskenmenoon...oireethan on ollut minulla jo kauan...
• Väsymystä, lisääntynyttä unen tarvetta
• Palelua
• Painonnousua
• Kuivaa ihoa
• Ummetusta
• Hidas sydämen syke
• Kuukautishäiriöitä (runsaat kuukautiset,
• Ajatuksen hitautta, masentuneisuutta
• Turvotusta, silmien ympärillä, jalat, kädet
kuvittelin että oireet liittyvät 11 kuukautiseni syntymän jälkeiseen....tilaan...
no olen yrittänyt tässä sinnitellä...keskenmenokin oli jo 30.5 ja vauva saatiin haudan lepoon jo silloin 2.6.. mutta aina jotenkin tie tuo tänne sivuille kun jälkikasvu nukkuu ja luen uudelleen ja uudelleen näitä surullisia tarinoita... tiedän, että eihän keskenmeno ole maailmanloppu ja "kai" tapahtumalla jokin "tarkoitus" on ollut.. vielä en ainakaan jaksa uskoa siihen...mikä tarkoitus voi vauvan kuolemalla Olla?????
luin tuolla aikaisemmin jonkun äidin kirjoituksen...että hänellä oli kaiken kaikkiaan kahdeksan keskenmenoa...eikä hän vaihtaisu nyt yhtään tällä hetkellä olevaa vauvaansa näihin keskenmenoihin... uskon kyllä ja sihdoin kun tulen raskaaksi, en halua ajatellakkaan...että hän olisi korvike kuolleelle...mutta jokainen kuolema koskettaa...on se sitten 8 viikolla tai sitten 20 tai 30...jos vauva ei jaksa....
en oikein tarkoin osaa sanoa/kertoa miltä tuntuu... raskasta ja sekavaa on...kuten varmaan kirjoituksestani huomaatte... löytyisi vaan se keino...jolla saisi tämän kamalan surun pois... aivan kuin puukkoa rinnassa käännettäisiin...
en ole saanut edes aikaiseksi lääkärille mennä...sen kilpirauhasjutun takia...vaikka maanantaina piti jo mennä???? jotenkin niin tyhjää...eikä jaksaisi aloittaa alusta taas kaikkea?????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
toipuminen vie varmasti aikaa ja varsinkin sinun tapauksessa, jossa keskenmeno ei tapahtunut ensimmäisillä ”riski”viikoilla kuten itselläni. Alkuraskauden km on jo tarpeeksi raskasta saatika sitten se, että km tapahtuu, kun suurin riski on jo ohi ja vauvaa alkaa jo varmaan ”tosissaan” innolla ja ilolla odottamaan.
Vaikka tämä ehkä pahalta saattaa kuulostaakin, niin tekisi mieli patistella sinua vähäksi aikaa lukemaan iloisempia asioita ja ajatukset liikkumaan mukavammissa asioissa. Ainakin itse aion tehdä niin; etsiskelen kivoja viestejä vauvojen odotuksesta tms. ja aloitetaan kotona yritys uudesta raskaudesta. Yleensähän raskaudet päättyvät onnellisesti terveen vauvan syntymään, mutta nyt kun useamman päivän on näitä sivuja lueskellut tulee aika epätoivoinen olo ja pelko uudesta keskenmenosta kasvaa ehkä entisestään.
Isot halit, tsemppistä ja aurinkoisia päiviä Sinulle!
viestistä...olet aivan oikeassa...nyt täytyisi keskittyä tuohon meidän 11 kuukautiseen ja ajatella iloisempia asioita... mutta kuten kirjoitin...tuntuu niin kamalan oudolta/tyhjältä alkaa taas uudelleen... mutta eihän sitä vauvaa muuten tule =)
mutta siis kiitoksia...yritän tehdä ohjeitesi mukaan ja saada vähän iloa elämän...
oikein lämmintä ja mukavaa kesää sinullekkin
Ystävättäreni ehti jo hyväksyä lapsettomuuden. Syitä tutkittiin ja hänellä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Hän sai lääkkeet ja on nyt kahden potran pojan äiti.