HEi! Eli siis otsikosta voi päätellä, että olen huolissani ystävästäni. Hän on hyvin ylipainoinen, sanotaan, että hän on n.175cm pitkä ja painaa yli 90kg. Olen alkanut huolestua ystävästäni jo melko kauan sitten mutta nyt kun ilmeni, että hänen polvensakin ovat alkaneet "menemään paikoiltaan", osaksi liikakilojen myötä ja henkinen puoli rapistunut, en tiedä mitä tehdä.. Olen yrittänut puhua asiasta hänelle, tiedän että hänellä on ongelmia ja tunnen hänet varmaan kaikista parhaiten kuin kukaan ihminen, mutten pysty tekemään mitään hänen hyväkseen. Olen yrittänyt patistaa häntä liikkumaan, mutta ei mikään tunnu auttavan, sitä vastoin, hän on alkanut valehtelemaan minulle, sellaisista asioista joista hänen pitäisi ottaa vastuuta, koska tietää että kommentoisin niihin negatiivisesti (sanotaan näin ettei hän myönnä minulle ajavansa kännissä autoa (koska ei jaksa liikkua)) Tuntuu vaan että tilanne on toivoton.. Ystävälläni ei vain ole tarpeeksi itsekuria laihduttaa.. hän tietää tilanteensa, mutta ei vain pysty tekemään mitään. Hän on henkisesti niin ahdistunut, ettei edes pysty liikkumaan kunnolla yleisillä paikoilla jossa on paljon ihmisiä.. Ja hän myös juo nykyään, ja paljon. Selittää myös minulle sitä kuinka paljon hänen elämäänsä tulee muutos, mutta mitään ei tapahdu.. Katson vain vierestä kuinka hänen elämänsä pikkuhiljaa tuhoutuu, pystymättä tekemään mitään.. Ei kivaa :(
Huolissaan ystävästäni..
tytsky
51011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...on varmaan kurjaa seurata sivusta.mut ...en halua sanoa pahasti...sä et voi tehdä mitään ellei ystäväsi itse halua muuttaa elämäntilannettansa.oli kysymyksessä lihavuus/alkoholi,syömisen/juomisen loppuminen pitää lähteä ihmisestä itsestään...
Itelläni oli (ja on vähän vieläkin) sama ongelma ku ystävälläsi. Oli masentunut, söin, join usein itseni sikakänniin... en saanut mitään aikaan, en edes päässyt ylös sängystä. Maaliskuussa aloitin lääkehoidon masennukseen ja nyt on olo parempi. (Monien masennuslääkkeiden sivuvaikutuksena ruokahalu vähenee, ja siksi joitain niistä käytetään myös laihdutuslääkkeinä) Itse olen pystynyt lääkkeen avulla opiskelemaan ja painoakin on aika helposti lähtenyt noin 15 kg. Koita saada ystäväsi hakeutumaan hoitoon.
Ystäväsi ongelma ei ole lihavuus, vaan lihominen on oire henkisellä puolella olevista ongelmista. Siksi asiaa ei voi auttaa sillä, että yrität auttaa häntä laihtumaan. Yritä saada hänet hakemaan apua ahdistukseensa/juomiseensa. Jos hän saa elämänsä muuten järjestykseen, on laihduttamiseenkin sitten mahdollisuuksia, mutta ei kukaan voi laihduttaa, jos on ahdistunut ja ryyppää.
Oon mä koittanut saada sen hakemaan apua, arvatkaa vaan kuinka kauan.. mut sen jälkeen kun aloin sille siitä avusta puhumaan ni hiljalleen se jotenkin ahdistu siitäkin kun puhuin avun hakemisesta ja alkoi valehdella mulle vielä enemmän. toivotonta. ei kai täs auta muu kuin katsoa vierestä.
Minä myös, lähiomaiset (ei sama talous), poika, ikää 18 v., pituus 185 cm, paino viimex 166 kg, painoindeksi n. 48 !! Samassa taloudessa kaksi samanlaista lisää ! Pojalta jalat jo vääntyneet, astma, laktoosi-intoleranssi, atooppinen ihottuma, nilkat kipeät, ja lisäksi jatkuvasti virussirauksia molemmilla TOSI ISOILLA POJILLA!
Olen katsont kehitystä vierestä heidän syntymästään saakka, surullista. Vanhemmat opettivat syömään PALJON, kun se on mahtavaa! Kuulin itse. Avustus koulusta pinnaamaan liikuntatunneilta ja lisäksi vanhemmat kuskaavat esim. 1 km:n matkan koululta RUUAN JÄLKEEN SYÖMÄÄN paikkaan, jossa saat syödä kuinka paljon haluat! "Pojat kun tykkää syömisestä, niin heidän pitää rauhassa saada syödä piilossa omassa huoneessa": TODELLA KAMALAA ! Sosiaalisuhteet jo kärsineet! Ei tyttöystäviä (nyt vanh. jo 20 v.) kulkevat vanhempien perässä. Mitään en vi lähiomisen asanoa!! Katson aikapommeja sivusta. Äiti melk.anorektikko ja isi lihava läskikasa.