Syöminen ja terveys on IHANAA!

IHANA VIESTI!!

Kiitos, Rohkaisevista sanoista!
Painoni on pudonnut vimeisen puolen vuoden aikana vaaja 20%. Syöminen on vain vaikeaa. Nykyään käyn viikoittain puhumassa psygologin kanssa ja painoa pitäisi saada lisää.
Onko teillä hyviä vinkkeja minulle?

Voi kun osaiskin antaa niitä vinkkejä...!
Mun kohdalla se kävi niin, että heräsin näkemään, tajusin miten pohjalla olen. Enää alemmas en voinut mennä, ainoa valinta ylöspäin tai kuolema, ihan kirjaimellisesti.
Olen tälläkin hetkellä hyvin vakavasti alipainoinen, mutta käyn terapiassa ja saan apua. Taistelu on kova, ei todellakaan helppoa! Oikeastaan ainoa keino on löytää motivaatio, jokin mikä on tarpeeksi voimakas voittamaan tai ainakin tosissaan auttaa taistelemaan anoreksiaa vastaan. Minulla se oli terveys, kroppa hajoaa! Lisäksi muita, enemmän psyykkisiä isoja haittoja jotka johtuu tästä hirveästä sairaudesta, ja joista olen kauhuissani!
Nyt olen lopettanut punnitsemisen kotona ja pakkoliikunnan. Olen pikkuhiljaa lisännyt syömistä ja ihme kyllä kun ravitsemustila kohenee, myös ahdistus pienenee, tulee helpommaksi käsitellä ja kestää lyhyemmän ajan.
Olen päättänyt voittaa tämän, ja toivon sinulle, teille ja kaikille valtavasti voimia ja tsempiä!

Minä haluan tämän nostaa takaisin, syöminen, eläminen ja kontrollin lopettaminen EIVÄT KAADA MAAILMAA!! Ja jos pelkäätte, että no sitten syön kuin hevonen enkä pysty lopettamaan blaa-blaa-blaa, just sitä moskaa, mitä meidän kaikkien pää on täynnä, niin voin siihen antaa lohtua: että fyysisesti VOI SYÖDÄ niin paljon, kuin pelkäätte tekevänne, jos "annatte periksi". Minä halusin aluksi koittaa herkutella, enkä meinannut saada ilman ähkyä yhtä onnetonta pastalautasta loppuun -vaikka maistunut olisi :)

MUTTA TEHKÄÄ SE!

Mahtaa ..:) Vaikka en ikina totea olleeni edes sairas. elämä ihanaa,kunhan peilikuva ja pikkasen pienennetyt farkut vielä mahtuu :) Hoikka saa olla, ja laihakin,liiankin, mutta terve !! Teetkö sen liikunnalla, ravinnolla mutta terve on pakko olla! Muuten kuolee , ja jippiikö se on ??? Kiitos mahtavista ajatuksista/kirjoituksista :) Ja Kaikkea hyvää!

Tykkään! Mäkin oon anoreksia survivor ja suosittelen muillekin lämpimästi. Ensinnäkin jo se, että opettelee arvostamaan itseään muuttaa jo puolet elämästä. Jos eläisin vielä samassa kuopassa kuin anoreksia-aikoina, niin en olisi edes yrittänyt tehdä puoliakaan näistä asioista, joita tällä hetkellä teen. Olen esimerkiksi saanut uuden mahtavan harrastuksen sekä sain haluamani opiskelupaikan yms. Nykyään, kun katson peiliin nään sieltä nuoren onnellisen kauniin naisen, joka ei näytä yhtään sen lihavammalta tai rumemmalta kuin muutkaan.

Ja te kaikki muut voitte tuntea ihan samalla tavalla, jos vaan haluatte. Ja joo eipä se ihan sormia napsauttamalla tapahdu (mulla meni kivat neljä vuotta tähän) mutta sitten kun tapahtuu niin voi taas tuntea oikeasti elävänsä! :)

Tsemppiä teille kaikille hirveästi! Te ansaitsette niin paljon enemmän :)

:') nämä viestit saivat minut liikuttumaan, oikeasti. Itse kamppailen sairauteni kanssa joka päivä, niin pitkään olen jo kärsinyt etten edes muista milloin kaikki alkoi...pelkään joka päivä vain tappavani itseni, sairaalassa on tullut oltua ja joka ilta tunnen kuinka heikosti sydän lyö pitkän aliravitsemuksen ansiosta, päivittäin jalkani puutuvat kun veri ei kierrä normaalisti plus muuta roskaa mitä ei kenenkään pitäisi kokea. Silti olen ruoan suhteen aivan paniikissa joka kerta, en tiedä mikä on tarpeeksi, mikä liian vähän ja mikä liikaa, joskus tulee ylilyöntejä ja joskus en syö mitään kun se vaan tuntuu niin paljon helpommalta....
täältä kuopasta haluan nousta ja vahvistua, ja viestinne lisäsivät motivaatiota entisestään. En ansaitse tätä sairautta, eikä kukaan muukaan. Haluan onnellisen, TERVEELLISEN elämän, tuntea jälleen rakkautta muita ja itseään kohtaan, olipa sitten 10 kiloa painavampi tai ei.
Kiitos :)