En voi kertoa tästä kellekkään henkilökohtaisesti. En kenellekkään. En voi...
Ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa sen tänne ja toivon että jotkut auttaisivat mua.
lähes neljä vuotta sitten olin 14 vuotias kahdeksatta luokkaa käyvä poika. Asiat olivat silloin vielä hyvin. Olin 2-3 lajis aivan suomen huippua ikäisissäni ja monet asiantuntijat puhuivatkin jo minun tulevasta ammattilaisurasta ja tietyn lajin suuresta suomalaisesta toivosta. Lisäksi kaikki oli muutenkin mallillaan ja kaiken kruunasi ikäiseni tyttö joka kävi samaa koulua kuin minä. Se tyttö teki minuun vaikutuksen ja huomasin että minä myös häneen ja niin siinä sit kävi että rakastuin. Alettiin seurustella ja se oli elämäni parasta aikaa. Minulla oli aivan kaikki mitä tarvitsin.. Aivan kaikki. Enempää en voinut toivoa. tuota aikaa kesti noin pari kuukautta kunnes ystäväpiirini vihjasi että tytölläni olisi ollut jotai meneillään kaverini kanssa ja muutenkin ei juuri tuohon aikaan mennyt mitenkään järin hyvin meillä niin menin tekeen tyhmän äkkinäisen päätöksen. ja se oli suhteen lopettaminen. No kerrottuani sen sille tytölle kesti jonkun aikaa ennenkun tajusin mitä olin mennyt tekemään. voi damn.. on mullaki ongelma. mä luulin että mun elämä olisi parempi ilman häntä mut ikävä pakotti mut haluaan hänet takaisin. Samalla sain tytön puheista päähäni että tämä todella rakasti minua eikä ollut tehnyt mitää kaverini kanssa. Oltiin sit ihan onnellisesti siin sit yhes kunnes jossakin vaihees mul kiehahti vähän ylitte. Seurustelu ei edennyt mitenkää ja tylsistyneisyys astui kuvaan. Lisäksi tärkeät kisat stressasivat ja laitoinkin urheilemisen tärkeämmäksi kuin tyttöni. Ja jätin tämän jälleen. tosin vain 3 päiväksi. oltiin oltu yhdessä jo puolivuotta ja tunsin rakkauden olevan molemmin puoleinen mutta omat asiat eivät olleet ihan kotona. Alkoholi, tupakka, mielenhäiriöt vaikeuttivat minun elämääni tuolloin. Ja kun tyttö tulee muiden nähden itkien anoon mua takaisin ja vakuutti että kyl se juttu meidän välil synkkää ja että hän lupaa sen niin mitähän nuoripoika jolla ittelläänkin on vaikeuksia mahtaa sanoo tuohon kauniille nuorelle neidille :) no sanoin vie et mietin. Seuraavana päivänä oli koulumme ystävänpäivä tanssiaiset ja ajattelin että ei se urheilu ole niin tärkeää ettenkö voisi nyt tyttöä takaisin ottaa itselleni.. Niin siin sit kävi et se olikin mun viimenen varsinainen valoisa päivä mun elämässä. Sain vie kokee hetken kun joku oikein välittää minusta ja joku haluaa minua mut sit seuraavaksi tapahtuu jotai sellasta mitä monelle muullekin on tapahtunut. Kamalaa vääryyttä :( on lauantai (ystävänpäivä oli keskiviikko) aamu ja päivä tuntuisi ihan kivalta. Ne oli kuitenkin viimeiset hetket ennen järkyttävää kokemusta. ilman tuota kokemusta asiat olisivat aivan päinvastoin kuin mitä ne nyt ovat. Sinä päivänä minulla oli kauden siihen asti tärkein kilpailu jossa oli suuret odotukset mut toisin kävi. pettymys oli valtaisa kun epäonnistuin täydellisesti. Kotio päästyäni aloin itkeä mutta kiitin siitä että minulla oli sentään rakkaus vaikka ei olisi urheilua. Kävin saunomas ja sil välin tyttöni oli yrittäny soittaa minulle että tulisin ulos hänen kavereittenskaa. Sit kun en ollut vastannu hän oli lähteny jonnekkin muualle. No kun olin saunonut ja pukenut itteni päälle ja surru tarpeeksi niin ajattelin mennä ettiin sen jostakin :) kun näin kaikki kaverit kysyin mis se mun muija oli nii ne sano et se oli yhel tyypil. joka oli mun paras kaveri ja siellä oli toinen mun hyvä kaveri. No sinne sit lähin ja otin yhden kaverin mukaa. Sit mul alko heräillä vähän epäillys pettämisestä jotenkin :/ oli ollut vähän sellasta ilmassa aikasemmin. Ja niin siin sit kävi että sain hänet kiinni rysän päältä. kyl se vitutti. Kun tajusi että kaikki oli vaa kusetusta vai oliko? sitä en tiedä. Samaisena iltana tyttö jätti mut ja sain vie kaverilta turpiin ja poliisi autoon istuskeleen. noh.. Silloin lähinnä nauroin että kuinka voi olla niin paska päivä. ei voi olla.. tiesin että en ikinään toivu tuosta kun minulla oli jo sitä ennen ihan tarpeeksi ongelmia. Kuitenkaan en tehny itsaria koska tiesin että minusta olisi vie vaikka mihin..
Nyt juuri tuon takia asiat ovat aivan päin pläsiä ja mulle on aivan vitun sama elänkö vai ei. Oon yrittäny uusia naisia elämääni mut ei helpota mitenkää. Tuo tyttö on mun elämäni rakkaus. En oo juurikaan sen tytönkaa. ja nään ehkä 2 kertaa vuodes. Tuntuu et ainoa asia mikä mut vielä pelastaa on saada tietää totuus miksi tyttö menetteli näin. Ja jos hän tai kun hän sano rakastavansa minua niin miksi hän teki niin? Hän on sanonut että me emme tule olemaan enää koskaan yhdes. Mut nykyään jo tuntuu että kaikki on tuon varassa. Kaikki muuttuisi ennalleen jos sen tytön saisin. En ymmärrä miten sillon sain hänet vaik olin ihan kusipää mut nykyään ku tekis mitä nii ei saa.
Ite oon aatellu että menen joskus juttelemaan tästä vielä hänen kanssaan ja haluan kuulla totuuden kaikesta Ja jos hän myöntää olleensa rakastunut minuun niin tapan itteni samantien jos en saa häntä elämääni enää. Mut voisko joku kommentoida tätä tai vaikka keksiä parempia ideoita. vastailen kyl viesteihinne. kiitos jo etukäteen.
Ajattelin nyt kuitenkin kirjottaa sen tänne ja toivon että jotkut auttaisivat mua.
lähes neljä vuotta sitten olin 14 vuotias kahdeksatta luokkaa käyvä poika. Asiat olivat silloin vielä hyvin. Olin 2-3 lajis aivan suomen huippua ikäisissäni ja monet asiantuntijat puhuivatkin jo minun tulevasta ammattilaisurasta ja tietyn lajin suuresta suomalaisesta toivosta. Lisäksi kaikki oli muutenkin mallillaan ja kaiken kruunasi ikäiseni tyttö joka kävi samaa koulua kuin minä. Se tyttö teki minuun vaikutuksen ja huomasin että minä myös häneen ja niin siinä sit kävi että rakastuin. Alettiin seurustella ja se oli elämäni parasta aikaa. Minulla oli aivan kaikki mitä tarvitsin.. Aivan kaikki. Enempää en voinut toivoa. tuota aikaa kesti noin pari kuukautta kunnes ystäväpiirini vihjasi että tytölläni olisi ollut jotai meneillään kaverini kanssa ja muutenkin ei juuri tuohon aikaan mennyt mitenkään järin hyvin meillä niin menin tekeen tyhmän äkkinäisen päätöksen. ja se oli suhteen lopettaminen. No kerrottuani sen sille tytölle kesti jonkun aikaa ennenkun tajusin mitä olin mennyt tekemään. voi damn.. on mullaki ongelma. mä luulin että mun elämä olisi parempi ilman häntä mut ikävä pakotti mut haluaan hänet takaisin. Samalla sain tytön puheista päähäni että tämä todella rakasti minua eikä ollut tehnyt mitää kaverini kanssa. Oltiin sit ihan onnellisesti siin sit yhes kunnes jossakin vaihees mul kiehahti vähän ylitte. Seurustelu ei edennyt mitenkää ja tylsistyneisyys astui kuvaan. Lisäksi tärkeät kisat stressasivat ja laitoinkin urheilemisen tärkeämmäksi kuin tyttöni. Ja jätin tämän jälleen. tosin vain 3 päiväksi. oltiin oltu yhdessä jo puolivuotta ja tunsin rakkauden olevan molemmin puoleinen mutta omat asiat eivät olleet ihan kotona. Alkoholi, tupakka, mielenhäiriöt vaikeuttivat minun elämääni tuolloin. Ja kun tyttö tulee muiden nähden itkien anoon mua takaisin ja vakuutti että kyl se juttu meidän välil synkkää ja että hän lupaa sen niin mitähän nuoripoika jolla ittelläänkin on vaikeuksia mahtaa sanoo tuohon kauniille nuorelle neidille :) no sanoin vie et mietin. Seuraavana päivänä oli koulumme ystävänpäivä tanssiaiset ja ajattelin että ei se urheilu ole niin tärkeää ettenkö voisi nyt tyttöä takaisin ottaa itselleni.. Niin siin sit kävi et se olikin mun viimenen varsinainen valoisa päivä mun elämässä. Sain vie kokee hetken kun joku oikein välittää minusta ja joku haluaa minua mut sit seuraavaksi tapahtuu jotai sellasta mitä monelle muullekin on tapahtunut. Kamalaa vääryyttä :( on lauantai (ystävänpäivä oli keskiviikko) aamu ja päivä tuntuisi ihan kivalta. Ne oli kuitenkin viimeiset hetket ennen järkyttävää kokemusta. ilman tuota kokemusta asiat olisivat aivan päinvastoin kuin mitä ne nyt ovat. Sinä päivänä minulla oli kauden siihen asti tärkein kilpailu jossa oli suuret odotukset mut toisin kävi. pettymys oli valtaisa kun epäonnistuin täydellisesti. Kotio päästyäni aloin itkeä mutta kiitin siitä että minulla oli sentään rakkaus vaikka ei olisi urheilua. Kävin saunomas ja sil välin tyttöni oli yrittäny soittaa minulle että tulisin ulos hänen kavereittenskaa. Sit kun en ollut vastannu hän oli lähteny jonnekkin muualle. No kun olin saunonut ja pukenut itteni päälle ja surru tarpeeksi niin ajattelin mennä ettiin sen jostakin :) kun näin kaikki kaverit kysyin mis se mun muija oli nii ne sano et se oli yhel tyypil. joka oli mun paras kaveri ja siellä oli toinen mun hyvä kaveri. No sinne sit lähin ja otin yhden kaverin mukaa. Sit mul alko heräillä vähän epäillys pettämisestä jotenkin :/ oli ollut vähän sellasta ilmassa aikasemmin. Ja niin siin sit kävi että sain hänet kiinni rysän päältä. kyl se vitutti. Kun tajusi että kaikki oli vaa kusetusta vai oliko? sitä en tiedä. Samaisena iltana tyttö jätti mut ja sain vie kaverilta turpiin ja poliisi autoon istuskeleen. noh.. Silloin lähinnä nauroin että kuinka voi olla niin paska päivä. ei voi olla.. tiesin että en ikinään toivu tuosta kun minulla oli jo sitä ennen ihan tarpeeksi ongelmia. Kuitenkaan en tehny itsaria koska tiesin että minusta olisi vie vaikka mihin..
Nyt juuri tuon takia asiat ovat aivan päin pläsiä ja mulle on aivan vitun sama elänkö vai ei. Oon yrittäny uusia naisia elämääni mut ei helpota mitenkää. Tuo tyttö on mun elämäni rakkaus. En oo juurikaan sen tytönkaa. ja nään ehkä 2 kertaa vuodes. Tuntuu et ainoa asia mikä mut vielä pelastaa on saada tietää totuus miksi tyttö menetteli näin. Ja jos hän tai kun hän sano rakastavansa minua niin miksi hän teki niin? Hän on sanonut että me emme tule olemaan enää koskaan yhdes. Mut nykyään jo tuntuu että kaikki on tuon varassa. Kaikki muuttuisi ennalleen jos sen tytön saisin. En ymmärrä miten sillon sain hänet vaik olin ihan kusipää mut nykyään ku tekis mitä nii ei saa.
Ite oon aatellu että menen joskus juttelemaan tästä vielä hänen kanssaan ja haluan kuulla totuuden kaikesta Ja jos hän myöntää olleensa rakastunut minuun niin tapan itteni samantien jos en saa häntä elämääni enää. Mut voisko joku kommentoida tätä tai vaikka keksiä parempia ideoita. vastailen kyl viesteihinne. kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja keskityt olennaiseen: nuorena olemiseen ja elämiseen! Olet vielä niin kovin nuori, että elämässäsi ehtii tapahtua vielä vaikka mitä ja vielä vaikka miten monta naista ehtii tulla ja mennä! Mutta ethän sä voi niitä edes huomata, kun ryvet vaan tossa itsesäälissä! Anteeksi jos kuulostaa kovalta tekstiltä, mutta on mielestäni niin hölmöä, että nuori, eläväinen poika puhuu itsemurhasta jonkun tytön vuoksi jonka kanssa seurusteli 4 vuotta sitten! Hei, te olitte aivan lapsia tuolloin! Ymmärrän, että se tuntuu pahalta, mutta kuule, elämää se vaan on. Ja voin sanoa senkin, että tulee tuntumaan vielä pahemmaltakin! Toivottavasti ei kuitenkaan..
Ei elämä siihen kaadu, ettet tuota tyttöä saa! Tulee vielä paljon parempia, usko pois! Ja sellaisia kypsiä suhteita, kunhan saat ikää lisää. Mutta älä herran jumala nyt kiirehdi vielä mihinkään vakavaan parisuhteeseen tai harkitse noin vakavia asioita! Nauti nyt nuoruudestasi hyvä mies! Se on vain kerran elämässä! Tyttöjä tulee ja menee. Ja huom, tulee vielä upeita NAISIAKIN ;)
Ero kirpaisee aina, tiedän kokemuksesta, mutta siihen on turha noin moneksi vuodeksi jäädä murehtimaan! Varsinkin kun olet noin nuori! Tuntuu harmilliselta, että noin nuori poika hautoo itsemurhaa jonkun tyttösen takia.. =( Hei, älä nyt tuollaisa mieti! Hyvänen aika! Tyttö ei ollut ansainnut sinua ja oli vielä hyvin nuori. Mutta vielä tulee nainen ja vie jalat altasi =) Sitten tiedät mitä on rakkaus. Se ei ole pettämistä eikä liion tuollaista jumalointia, että uhkaa tappaa itsensä jos ei saa toista.. Se on jo sairaalloista riippuvaisuutta.. Rakkaus on jotain ihan muuta. Ja vielä tulet sen kokemaan! Kunhan annat nuoruudelle ja elämälle aikaa! Elä päivä kerrallaan, äläkä märehdi menneissä.
Koetahan nyt piristyä ja lähde viettämään juhannusta =) Sinulla on tässä elämässä vielä paljon kokemista. Ole avoin sille ja ympäröivälle maailmalle!
Toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä, vaikka luulen, että nämä sanat ottivat melko koville.. Mutta nyt ryhdistäydy. Selkä suoraksi ja nokka kohti tulevaa =) Näetkö? Siellä se elämä ja tulevaisuus jo pilkottaa! Ja paljon valoisampana! =)
Oikein hyvää kesää ja juhannusta! Ja voimia! Ei elämä tähän kaadu, eiks je? ;)
Ei se elämä yhteen suhteeseen tai naiseen kaadu. Murheita elämässä riittää, eikä niitä voi välttää. Ajattele asiaa niin päin, että nyt olet yhtä kokemusta rikkaampi, vaikka eihän tuollainen ole toivotavaa kenellekään. Mutta kaikkea elämässä sattuu, eikä sille välttämättä itse voi mitään. Paitsi kestää:) Häntä pystyyn vaan ja tsemppiä elämään!:)
...mutta elämäni ensirakkaus jätti minut ollessani 16 vuotias (vuonna -83). Minulta meni uskomattomat 10 vuotta päästä sen asian yli. Ja tämä on täyttä totta. Yritä sinä nyt herran tähden sentään saada itseäsi niskasta kiinni ettei sinulle käy samoin. Olen nyt siis 37 vuotias ja olen sitä mieltä että menetin suurinpiirtein koko nuoruuteni tuon asian takia.
Voi olla että kuulostaa kliseeltä mutta maailma on täynnä naisia. Ja kun olet vielä urheilija niin sinulla on varmaan sellainen kroppa joka kolahtaa naisiin (juu tiedän tiedän... ei se ulkonäkö... ai ei vai?). Et tarvitse muuta kuin itseluottamusta ja maailma (ja kaikki naiset siinä) on avoin sinulle! Ota neuvosta vaari ja kuuntele kokemuksen syvää rintaääntä.
Aivan! oon samaa mieltä kuin noi aikaisemmatkin kirjoittajat, vaikka ikää ei olekkaan ku 23 vielä. Mä tuhlasin kans 4 vuotta elämästä yhden suhteen pähkäilyyn josta vasta jokuaikasitten pääsin yli. En tiedä sitten mutta se ajatustyö on vaan käytävä läpi ja se opettaa! Nyt on itseluottamus rautaa kun neljä vuotta se oli ihan kuralla. En olisi voinut uskoa sillon että pääsen tähän takasi. Itsemurha kävi mielessä pari vuotta joka päivä, aamut illat. Mutta se oliskin ollu aivan vitun typerä ja säälittävä ratkaisu. Vaikket sitä jamppa uskokkaan, ni sä joku päivä vaan huomaat puhuvas ihmisille ihan ittestään, avoimesti ja yhtä-äkkiä sitä vaan tajuaa, et voi vittu mikä munaus ois ollu nistiä ittesä! Toi ensirakkausjuttu vissiin sattuu jokaiselle aikalailla yhtäkovasti! Mut siitä tosissaan oppii ja ihmisiin tulee uusi lähestymistapa. Sitä kaikkee paskaa sanotaan kasvamiseks!! Oon kuule ihan varma että oot vielä tolpillas tässä joku päivä!!! Ei siihe itsesääliin pidä jäädä kierimään!