Tämä taitaa olla jo neljäs valitukseni tänne suomi24:een.
Olen siis 16-vuotias poika joka kärsii masennuksesta ja yksinäisyydestä. Koulusta löytyy kavereita joille jutella niitä näitä mutta sitten vapaa-ajalla olen ihan yksin. Netissä olen ulospäin suuntautunut, hauska, mukava jne, ainakin mitä mulle on kerrottu. Mutta sitten netin ulkopuolella olen sisäänpäin suuntautunut. Olen oikeastaan aika hiljainen jos olemme isommassa porukassa. Jos olen kahdestaan jonkun kanssa niin kyllä sillon väkisinkin tulee juteltua.
Pelkään puhua koska mulla on r-vika. En halua ihmisten kiinnittävän siihen huomiota tai kommentoivan sitä koska se laskee itsetuntoa tosi tosi paljon. Ja ihan kun mun itsetunto ei ole jo alhaimmillaan... 6 vuotta olin terapiassa ja 10-vuotiaana taisin lopettaa sen kun hommasta ei tullut mitään. No eihän se sillon haitannut mitään.
Näin kerran mahtavaa unta. Minulla ei ollut r-vikaa ja mun elämä oli tavallaan niinkuin ruusuilla tanssimista (jos se on se sanonta?). Muuta en unesta muista.
Noh, kun sitä on hiljaa kavereiden kanssa niin eihän ne enään sun kanssa halua olla. Vähitellen kukaan ei enään halunnut olla. Yksinäisyys aiheutti masennusta. Hyväksyn että olen varmaan loppuelämäni yksinäinen mutta en halua. En kestä olla! Päätin olla tekemättä itsemurhaa ennen kuin paras kaverini kuolisi. Paras kaverini on siis meidän perheen koira joka on nyt 9v. Sen jälkeen sitten varmaan teenkin... Hoitoon en hakeudu koska mitä sitten kun/jos olisin tervehtynyt masennuksesta? Olisin silti yksinäinen. Ja masentuisin uudestaan. Uskon sitä paitsi että jos saisin kavereita tai r-vian jollain ihme aivohoidolla / hermostohoidolla (en ole perehtynyt tähän asiaan oikein, kuhan vaan heitin jotakin) pois niin varmaan masennus lähtisi samalla pois.
Eli tämä oli tämmönen pieni purku. Kiitän jos luit. Jos haluat jutella mun kanssa sähköpostin välityksellä niin [email protected] on mun email.
Olen siis 16-vuotias poika joka kärsii masennuksesta ja yksinäisyydestä. Koulusta löytyy kavereita joille jutella niitä näitä mutta sitten vapaa-ajalla olen ihan yksin. Netissä olen ulospäin suuntautunut, hauska, mukava jne, ainakin mitä mulle on kerrottu. Mutta sitten netin ulkopuolella olen sisäänpäin suuntautunut. Olen oikeastaan aika hiljainen jos olemme isommassa porukassa. Jos olen kahdestaan jonkun kanssa niin kyllä sillon väkisinkin tulee juteltua.
Pelkään puhua koska mulla on r-vika. En halua ihmisten kiinnittävän siihen huomiota tai kommentoivan sitä koska se laskee itsetuntoa tosi tosi paljon. Ja ihan kun mun itsetunto ei ole jo alhaimmillaan... 6 vuotta olin terapiassa ja 10-vuotiaana taisin lopettaa sen kun hommasta ei tullut mitään. No eihän se sillon haitannut mitään.
Näin kerran mahtavaa unta. Minulla ei ollut r-vikaa ja mun elämä oli tavallaan niinkuin ruusuilla tanssimista (jos se on se sanonta?). Muuta en unesta muista.
Noh, kun sitä on hiljaa kavereiden kanssa niin eihän ne enään sun kanssa halua olla. Vähitellen kukaan ei enään halunnut olla. Yksinäisyys aiheutti masennusta. Hyväksyn että olen varmaan loppuelämäni yksinäinen mutta en halua. En kestä olla! Päätin olla tekemättä itsemurhaa ennen kuin paras kaverini kuolisi. Paras kaverini on siis meidän perheen koira joka on nyt 9v. Sen jälkeen sitten varmaan teenkin... Hoitoon en hakeudu koska mitä sitten kun/jos olisin tervehtynyt masennuksesta? Olisin silti yksinäinen. Ja masentuisin uudestaan. Uskon sitä paitsi että jos saisin kavereita tai r-vian jollain ihme aivohoidolla / hermostohoidolla (en ole perehtynyt tähän asiaan oikein, kuhan vaan heitin jotakin) pois niin varmaan masennus lähtisi samalla pois.
Eli tämä oli tämmönen pieni purku. Kiitän jos luit. Jos haluat jutella mun kanssa sähköpostin välityksellä niin [email protected] on mun email.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen myös 16v poika. Kärsin myös masennuksesta sekä yksinäisyydestä. Mutta kumma kyllä jos jossain olen niiden harvojen kavereiden kanssa niin en kauheammin kyllä nauti siitä. Kai olen ollut sitten jo niin kauan vaan eristäytynyt muista. Melkein ainoa tapa minulle pitää hauskaa on vetää kunnon kännit.
Toivon että jossain vaiheessa elämä alkaisi taas kukoistaa. Vaikka itsari onkin käynyt mielessä, en koskaan sitä tekisi. Toivottavasti et sinäkään, yleensä itselläni tapahtanut aina jokin positiivinen yllättävä käänne juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Eiköhän sinullekin vielä jotain hyvää tapahdu!
Itekin suosin känniin juomista!
Ja toivotaan vain että jotain hyvää tapahtuisi. En kestä yksinäisyyttä.
Väärin, väärin ja väärin.
Kun parannut masennuksesta, sinä lähdet ylös, sinä menet tekemään kaverisuhteita etkä ole enää yksinäinen.
Masentuneena et jatka pitää kaverisuhteita yllä. Vaikka saisit kaverit, menettäisit sen ajan mittaan masennuksen takia, pysyisit masentuneena.
Paremman elämän saat, kun haet apua masennukseesi, selviät sen kanssa ja sen jälkeen lähdet tuonne ulos hakemaan kavereita, et tänne nettiin.
Mitä väliä vaikka sinulla on r-vika? Teinit tottakai voivat olla pinnallisia, mutta kun vähän aikuistut ja lopetat pinnallisen ajattelutavan, näet, että hei, jotkut saattavat pitää sinun 'vikaasi' hyvinkin persoonallisena ja erikoisena. Kanna r-vikaasi ylpeydellä, meillä kaikilla on nimittäin vikoja ja me kaikki joudumme elämään vikojemme kanssa. Se on meistä itsetämme kiinni, miten me niitä vikoja kannamme.
Vai aiotko sinä istua koko loppuelämäsi tietokoneen takana puhellen vain netissä esiintyville ihmisille, jotka välttämättä eivät edes esiinny oikeina ihmisinä? Silloin vasta saatkin väärän, valheellisen ja epäaidon käsityksen kaverisuhteista ja ihmisistä yleisesti.
ylös = ulos
jatka = jaksa...
joha tulee typoja.
No tällä hetkellä sillä r-vialla on väliä vaan siksi koska useimmat kaverini ovat -96 syntyneitä ja siinä iässä sitä tulee vittuiltua joka asiasta.
Tarkoitin netillä lähinnä naamakirjaa.
Tohon ylempään... Ei se ole aina niin helppoa mennä hoitoon. Itse en kehtaa pahasta olostani kertoa kenellekkään. Ei ole yhtäkään ihmistä joka siitä tietäisi, osaan kätkeä sen niin hyvin.
Ja eikö ole vain ihan hyvä että on joku kenelle puhua vaikka sitten netissä. Kyllä se on parempi kuin ei mitään.
Itseäni on auttanut paljon tupakoinnin aloittaminen, juomisen aloittaminen, välinpitämättömyys koulusta. En nyt tarkoita sitä että nelosia vetelisin, vain yhden seiskan olen tänä vuonna saanut mutta kotona en esim läksyjä enään tee. Teen juuri ennen tuntia jos jaksan.
Noista asioista en ole ylpeä, mutta ne auttavat jaksamaan päivästä toiseen.
On se kyllä kurjaa että tällä hetkellä odotan vain että joko huomenna tai uutenavuotena pääsisi ryyppäämään...
Niin se on nyt aikalailla viime aikoina mennytkin; ma-to himassa lagailua ja tietokoneella pelaamista, pe ryyppäämään ja loppu vkloppu sitten vähän lisää lagaamista.
Kuitenkin vielä täällä jaksan odottaa parempaa.
No onhan se hyvä että pääset kerran viikossa ryyppään. Itse pääsen max kahesti kuukaudessa (On ollut kuukausiakin millon en ole päässyt). Ja mitä sitä joskus yksin kotona äidin likööripulloista vaan puolet tulee juotua.
Itsekin odotan että pääsisin uutena vuotena jonnekin. En jaksaisi olla kotona taas uutta vuotta niinkuin viime vuonna.
Voi hyvät nuoret miehet, ei yksi r-vika todellisuudessa kenenkään ihmisarvoa kaada. Tietenkin se on ikävä, jos asianomainen itse niin kokee ja ei voi vähätellä toisen vaivaa. Murtakaa vain pelkonne ja lkakaa puhua. Ei meitä ole ketään samaan muottiin valettu: Jos joku pilailee puheellanne, niin tuo pilailija yrittää peittää jotakin omaa salasita mörköään. Voi kun oppisimme pitämään vain persoonallisena erikoisuutena erikaisuuttamme; puhe, ihon väri,
Päihteet ja tupakat voivat alussa auttaa, mutta ne saavat koulluun ja elämä lähtee tuhoa kohden. Keksikää toki paremmat keinot. Jos nyt r-juttu niin kovasti rassaa, niin voisiko mennä hakemaan apua esim. puheterapeutilta.
Pienestä se on kiinni elämän pulma, mutta en vähättele, jos teistä tuntuu että ongelmanne on teille vakava!
Jos luit viestini kokonaan niin taisin mainita että olin lapsena 6 vuotta puheterapialla, ja jopa leikattiin liian kireä kielijänne, muttei se auttanut.
Tuli kanssa luettua tuo viestisi, meillä töissä oli kanssa yksi kaveri jolla oli r-vika vai oliko se s-vika, ei ole väliä, mutta se ei sitä yhtään peitellyt, eikä siihen sillä tavalla kiinnittänyt mitään huomiota. Ymmärrän kyllä että lasten keskuudessa joku voi kiusata siitä, ja se varmaan on kiusallista.
Tämä kaveri oli jotain vähän alle 30v