Brahmsin neljäs sinfonia

Minäkin tunnen sen ja kaikki kolme muutakin Brahmsin sinfoniaa melko hyvin. Suoralta kädeltä en pysty sanomaan mikä näistä voisi olla paras, sillä kaikki ovat kovin täyspätöisiä ja laadukkaita. Perinteisesti olen ollut mieltynyt dramaattiseen ensimmäiseen ja neljänteen, mutta toisaalta toinen ja kolmaskaan eivät jää jälkeen (kolmashan on perinteisesti ollut 'kriitiikopiireissä' erityisen arvostettu). Mielestäni neljännen sinfonian muutkin osat ovat vähintään loistavia (se hidas toinen osa ja kolmas, lyhyt ovat nerokkaita). Omistan näistä sinfonioista kolme eri levytystä (muun muassa Jochumin 1950 -luvun remasteroinnit ja Sanderlingin 1990 -luvun mielipiteitä jakaneet 'tunkkaiset' tulkinnat).

Vaikea uskoa äkkiseltään, että asiaa tuntevat asettaisivat kyseenalaiseksi Brahmsin ja Beatlesin välistä paremmuutta. Toinen edustaa varsin innovatiivista populaarimusiikkia, mutta Brahms on sittenkin kovin kaukana yläpuolella sävellyksellisesti. Tuolla temporakenteella ei tässäkään yhteydessä ole mitään merkitystä tosiasiallisen omaksuuttavuuden kannalta; länsimaisessa taidemusiikissahan on yhtä lailla tahtilajit ja siten tekstuuriin kirjoitettu rytmiikka. Luojan kiitos sen ei kuitenkaan tarvitse hakata päällimmäisenä ja monotonisena jyskytyksenä ilmaisussa, joka perustuu vain ja ainoastaan säveltaiteeseeen.

ja beatles myös :D!

On aivan varmasti niin, että brahmssin tai jonkun sibeliuksen sinfonioissa on varmasti noin 1000 kertaisesti musiikillista ainesta, joka on todella todella hienoa. upeaa melodista kehittelyä vaikka kuinka paljon. Nautinnollista kuunnella, kertakaikkiaan.

Mutta mutta mutta ja vieklä kerran se mutta. Kun sävelletään laulua, ei tähdätä samaan kuin mitä nyt vaikka sibben viulukonsertossa tai tapiolassa.

vaan Tähdätään siihen että se jokin selittämätön joka syntyy kun laitetaan sopivat melodiset ideat ja soinnut yhteen luo timantin. niin sanotun koukun (mitä klassisen musiikin kuuntelijat halveksivat).

Eli ei lähdetä kehittämään pitkäkestoista melodista linjaa, vaan tähdätään siihen että saadaan aikaan joku selittämätön fiilis, tunnemaailma ym.

eli lähtökohta on aivan eri kuin klassisella puolella. totta kai klassisen teoksissa on melodista kehittelyä niin paljon enemmän kuin popissa/ja rokissa. ei tällaisesta asiasta kannata kiistellä. ei niinkuin mitään järkeä.

mutta kun ihmiset kokevat rikkaampana sen fiiliksen joka saadaan laululla aikaan. Se selittämätön rikkaus joka vaan on tai sitten sitä ei ole.

emme me popin ystävät keskity samoihin asioihin( ainakaan samassa mittakaavassa) kuin te klassisen nimeen vannovat kuuntelijat.

emme me KUUNTELE MELODISTA KEHITTELYÄ! samalla intohimolla kuin te. Ihmiset kiinnittävät huomion eri asioihin, silloinkin kun he pitävät samoista kappaleista. Totta kai mekin kuuntelemme melodiaa, mutta meidän musiikillinen kokemuksemme muodustuu ainakin jossain määrin eri asioista kuin klasareiden.

poppareille/rokkareille/iskelmä faneille ei riitä se että melodian/harmonian kehittely on minuuttitolkulla loistavaa tai JOPA nerokasta.

Tarvitaan se koukku. tarvitaan TAIKAA TAIKAA TAIKAA. JA YKSI vITUN HAILEE ONKO SOINTUJA KUINKA PALJON TAI MELODIA KUINKA YKSINKERTAINEN TAHANSA. NOBODY CARES! ja juuri tätä TAIKAAAAAAA NE BEATLESIT JA ELVIKSET JA ROLLARIT YNNÄ MUUT LOIVAT EIVÄTKÄ JOTAIN MELODISTA MINUUTTITOLKULL AKESTÄVÄÄ VIRTUOSITEETTIA.

Ja mainittakoon nyt vielä se että teoria siitä että poppareiden/rokkareiden musiikkimaku pysyisi samana kuin teininä, ja väite siitä että poppareiden musiikki tuntemus ja maku ja ymmärräys ei kehittyisi on aivan täyttä sontaa.
Typerämpää väitettä saa hakea.

Ja sitten kun kuuntelee sen all my lovingin ja siihen päälle 6 beatles, tai muuta populääri musiikin kappaletta on siinä popparin tarpeisiin jo ihan tarpeeksi melodista kehittelyä. antaaa kaikkien kukkien kukkia. sellasitenkin kukkien joissa on vaan minimaalisen verran MELODISTA KEHITTELYÄ JA HARMONIAN RIKKAUTTA :D

Ja juuri sen taian luomisessa Beatlesit, lennon yhtälailla kuin maccakin olivat nerokkaita! eli ei typerämpää olekaan kun arvioida pop musiikkia pelkästään klassisen melodia/harmonia analyysin pohjalta. aivan naurettavaa touhua.
ON TYPERÄÄ ARVIOIDA POPPI KLASSISEN KORVALLA KUUNNELTUNA!

tottakai on selvää että beatlesit tekivät hienoja melodioita, joista jotkut viehättävät klassisenkin kuuntelijoita. mutta myös sitä taikaa.

popissa on myös kyse niin paljon muusta kuin pelkästään melodisesta kehittelystä!

Miten tämä myöntävä vastaus Brahmsin sinfonian tuntemiseen voi herättää moisen tunteenpurkauksen?

Eikö tässä ole kyse juuri siitä Beatlespoterossa pitäytymisestä, josta taannoin täällä joku herättelikin keskustelua?

Klassisen musiikin harrastajat arvioivat musiikkia musiikillisilla kriteereillä, eivät jaoettele musiikkia tyylisuuntien mukaan eri tavoin kohdeltaviksi. Viimeksi mainitussa tilanteessahan pitäisi antaa tasoituspisteitä popille, so. katsoa läpi sormien sen lähtökohtaista alkeellisuutta, sittenkin.

Onko sinun lähtötilanteesi nyt mahdollisesti se, että tunnet hieman Sibeliuksen tuotantoa ja kuuntelet lähinnä Beatlesia? Käsitykseni mukaan klassista musiikkia - ja jälleen kerran sen perusohjelmistoa - olisi syytä tuntea laveammalti, jotta asiasta kannattaisi käydä rakentavaa keskustelua.

Aivan toinen seikka on se, että korostat popin puolelta Beatlesia kovin yksiulotteisesti. Olkoonkin niin, että se edustaa popin luovinta osastoa ja osoitti kehittymiskykyä tällä saralla koko 1960 -luvun ajan. On kuitenkin syytä huomioida, että (erityisesti) 1960 -luvulla oli monia muitakin artisteja, jotka vastaavat edelleen koko popin luomisvoimaisimpien teosten aikaansaannista. Brian Wilsonin 'Pet sounds' on monella tapaa parempikin levy kuin noteeratuimmat Beatleslevyt, vaikka kummassakin on toki puolensa. Laulullisesti Beach Boys oli ainakin joitakin valovuosia Beatlesia edellä.

Klassisen musiikin harrastajille on joka tapauksessa täysin selvää, että musiikkia voi arvioida yli tyylilajien. Tässä mielessä yksinkertaisemmista sävelkuluista kertosäkeineen ei oikein ole Brahmsille kilpailijaksi olivat ne kuinka tarttuvia (ja sinänsä nerokkaitakin) tahansa. Tämä saattaa selvitä kuuntelemalla aidosti myös klassisen musiikin teoksia kokonaisvaltaisemmin. Intohimohan voi syttyä mihin tahansa musiikkiin jos itselleen antaa mahdollisuuden altistua.

Populaarimusiikki puhuttelee suurta yleisöä paljon paremmin, koska se on helposti sulavaa ja riittävän yksinkertaista rakenteeltaan (kuten juuri edellä totesit). Ilmiöhän on sama monella muullakin alueella: kaikista ei voi tulla hyviä piirtäjiä, kaikki eivät myöskään koe tarpeelliseksi luoda, kuunnella tai soittaa harmonisesti ja rakenteellisesti kehittyneempää sävelilmaisua, jonka luominen ja esittäminen on kaiken lisäksi huomattavan paljon pitkäjännitteisempi prosessi.

Mielestäni kiteytit varsin hyvin popin kuuntelemisen syyt.

no siis jos sinä nyt yrität väittää että minä pidän(tai edellä kirjoitin/väitin) poppia alkeellisempana/huonompana musiikkina, ns sanottuna lasten musiikkina. Niin tällainen mielipide on kyllä ihan sinun omasi ei minun,

enkä edes kirjoittanut kirjoitustani sinulle. vaan siksi että aina on mahdollista että joukossa on joitakin klassisen ja pop musiikin ystäviä, jotka a osaavat ajatella b eivät ole narsisteja.

mutta, hyvää joulua nyt kuitenkin.

http://www.youtube.com/watch?v=KKl_FA3gCgo

Brahms oli mahtava sälli.

Vaikka tunnustan hänen neroutensa, henk.koht kaikki hänen musiikkinsa ei minuun vetoa. Tiedän kuitenkin sen että tekniikkapuoli ja sävellystaito (tärkeintä musiikissa) ovat valovuosia Beatlesin yläpuolella.

Beatles on muskari-ikäinen ja Brahms gradua tekevä säveltäjä.

Brahms taitaa kuitenkin olla jo väitöskirjansa tehnyt ja siten post doc -vaiheessa - musiikin laatu puhuu puolestaan.