Miksi ihmisillä on aina niin suuri halu kuulua johonkin joukkoon, vaikka lähtökohtaisesti tiedetään, että voidakseen kuulua johonkin joukkoon, on siitä myös maksettava?
Elämä on huomattavasti selkeämpää, kun irtisanoutuu kaikista riippuvuussuhteista, jota joukkoon kuuluminen aina jossain määrin edustaa.
Eläimet tarvitsevat joukkoa, mutta ihminen ei. Ihmisellä ei ole mitään syytä organisoitua osaksi joukkoa.
Elämä on huomattavasti selkeämpää, kun irtisanoutuu kaikista riippuvuussuhteista, jota joukkoon kuuluminen aina jossain määrin edustaa.
Eläimet tarvitsevat joukkoa, mutta ihminen ei. Ihmisellä ei ole mitään syytä organisoitua osaksi joukkoa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaikki kiva maksaa, mitään ei saa ilmaiseksi. Mitä väliä, jos on varaa.
Ihmisyys on vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Sellaista ihmislajia joka eläisi yksinään ja muiden erakkolajien tapaan hankkiutuisi toisen seuraan vain pariutuakseen ei pysty kehittymään, koska ihminen syntyy pitkästä kantoajasta huolimatta erittäin kehittymättömänä eikä nainen pystyisi kantamaan saati synnyttämään sellaista lasta joka pystyisi tulemaan heti syntymän jälkeen riittävän hyvin omillaan, mikä mahdollistaisi yksinhuoltajaäidille oman toimeentulonsa keskeytymättömän hankinnan.
Perhe- tai sosiaaliturvamalli on oltava jotta lapsi selviää ne ensimmäiset kymmenkunta vuotta.
Ja kun jonkinlainen yhteisö on välttämätön, yritäpä itse kuulua johonkin yhteisöön niin että vain otat muilta etkä itse anna mitään.
Mitä se maksaa ;)))
Mä ainakin nautin tästäkin päiväst...kaupoilla kun oltiin, tuli tuttuja vastaan tämän täst...
Ihmisiä eri viiteryhmistä, joihin kuulun/kuuluin ,))
Mä olen eri mieltä tuosta sun väittämästäs.
Maaseudulla on hyvä kuulua porukkaan, omistaa ystäviä.
Täällä on tapana talkoilla, jos joku on semmoisen tarpeessa.
Ystävät kerääntyvät joukolla auttamaan, pyyteettömästi.
Ainoa tapa jolla sen voi takaisin maksaa, on tehdä sama palvelus takaisin.
Lisäks tieto kulkee ryhmissä, siitä voi olla sulle oikein rahallistakin hyötyä tai jalkojen säästämistä.
Jollakin on aina jotain ylimääräistä jota sinä tarvitset...just nyt...
Kyllä ryhmän tuki on korvaamatonta?
Lisäks, yksinäisyys saattas olla sietämätöntä sillekin joka tykkää omasta rauhasta ;))
Meilläkin muuten talkoillaan ja autetaan naapuria. Eräs nuoren puoleinen nainen osti tästä läheltä noin 100 vuotta vanhan talon. Minusta on erityisen upeeta, kun hän kunnioittaa kulttuurihistoriaa ja jonkun työllä ja vaivalla rakentamaa kotia. Olen antanut hänelle toimivan uudehkon pölyimurin, vanhan hiomakoneeni yms. Mulla on myös talon aikakauteen kuuluvaa antiikkitavaraa, joista hän on kiinnostunut. Annan ne hänelle tupaantuliaislahjaksi, kunhan kaikki on kunnossa. Mä kun en ymmärrä antiikin arvoa muuten kuin esteettisesti oikeassa ympäristössään.
No antiikin rahallinen arvo on vaan hassujen ihmisten luomaa ;) Ei da Vincistäkään hirveitä maksettu omalla ajallaan, mut nykyisin...pfiuufff.
Ihmiset laskee liian paljon arvoa jollekin vanhalle, riippumatta siitä onko se taidokasta vai ei...omanlaisensa hulluus kai sekin?
Mut joo, miksei vois antaakin, jos joku haluaa säilyttää.
Se on kuiten hieno juttu, et jotain vanhaa jää jälkipolvillekiin ;)
Mut sun pitäs tehdä kuin tuo aloittaja sanoo...eristäydy kaikista ;))
Aivan!! Kyl eristätyminen multa onnistuu, luontaisestikin, mutta eihän se kukkokaan käskien laula!;) Käskystä toimiminen ei ole mörköllille luontainen tapa toimia. Ehkä mun pitää toimia päin vastoin, kun on tuota likviditeettiäkin...ÄOtakin enemmän kuin tarjoavat ja muutenkin... Että mua naurattaa!!!
Joo, onnistuu multakin, mut sit...kuin onnellinen sitä ny olis yksikseen ;)
Vaikka kyl toisaalta ymmärrän erakkojakin, ne on vaan niin pettyneitä muihin ihmisiin...
Niin ittekki joskus....mut mut...elämä jatkuu ja on ihmisiä jotka vaatii huomiota ja joilla on oikeus saada sitä...ei elämä voi pyöriä pelkästään oiman navan ympärillä;)))
Monikin asia naurataa ;)) ei voi mitään ;)
No niin, meni väärään laatikkoon, piti olla vastaus Sednalle ;)
Se on pikemminkin ihan luonnollinen olo kuin halu.
Jos nyt heitääntyisi pois noista joukoista niin se sitten maksaisikin.
Joukossa voi olla ihan omana itsenään, enkä koe maksavani siitä yhtään mitään.
Päinvastoin minulle maksetaan esim. töissä. Ilman sitä kuulumista olis tosi köyhää.
Ja tänäänkin meillä oli tosi hauskaa, ei ollut normaali työpäivä vaan siivouspäivä kun tehdas ei pyöri jouluna.
Ruokalassakin kuului suuria naurunremahduksia pitkin päivää.
Hauskaa meillä oli.
Mulla ei nyt muuten ole kamalan paljon muita "joukkoja" mihin kuuluisin, tai tietty sitten toi oma porukka.
Yksittäisiä ihmisiä on paljon siellä sun täällä.
Mähän olen sellainen sosiaalinen erakko.
Jepp näinhän se on ja johonkin joukkoon on melkein pakko kuulua, esim ammattiliittojoukkoon ja sinnehän kuukausittain maksellaan tulojen mukaan
Aivan ensiksi tulis määritellä mitä / mistä joukosta on avauksessa kyse. Lähtökohatisesti voidaan todeta, että ihminen elää ja voi hyvin vuorovaikutuksessa.
Juuri jokunen päivä sitten oli uutinen tutukimuksesta joka osoitti, että hyvässä vuorovaikutussuhteessa elävät elävät keskimäärin pidempään kuin yksinäiset ja sosiaalisesti eristäytyneet. On myös osiotettu, että sosiaalinen kansakäyminen kehittää ja ylläpitää aivoja.
Sitten kuvaan liityy myös ns. sosiaaliset taidot. Toisaalta kaikki eivät ole luonnostaan yhtä sosialisia kuin toiset, mutta kaiki tarvitsevat vuorovaikutsta hyvinvoidakseen ja kehittyäkseen.
Jotkut erinäisistä syistä johtuen pakenevat sosiaalisia tilaneita ja tuntevat olonsa helpommiksi yksinään. Usein eristäytymisessä on kyse itsensä suojelemisesta ja pakenemisesta, joka juontaa kasvutaustaan.
Sitten on edelleen se vanha ja viisas neuvo valita seuransa hyvin sillä kaikki seura ei ole rakentavaa.
>> vaikka lähtökohtaisesti tiedetään, että voidakseen kuulua johonkin joukkoon, on siitä myös maksettava?
Pieni lisäys tuohon kommentin osaan. Terveellä itsetunnolla varusteetu henkilö osaa tahdikkasti laittaa arvojaan vastaavat rajat kaikelle kanssakäymiselleen toisten kanssa, eikä siksi joudu tilanteeseen jossa tuntisi joutuvanasa "maksamaan" johonkin viiteryhmään kuulumisesta. Tokihan vuorovaikutuksessa toisten kanssa tarvitaan tervettä joustavutta, joka sekin on henkisesti kehittävä.
Eristäytyminen karkeasti ilmaistuna tavallaan surkastuttaa henkistä joustavuutta ja kehittymistä. Vuorovaikutuksella on päinvastainen vaikutus ja sen lisäksi terveet ihmissuhteet ovat mieluisia kaikin tavoin ja hyväksi terveydelle.
Ei oikeen ymmärrä. Joihinkin joukkoihin on vähän niin kuin pikku pakko kuulua ja kuuluminen maksaa. Vaikka kuulun uaseampiinkin joukkoihin, en silti halua olla joukossa. En viihdy joukossa. Jos kaipaan seuraa, siihen riittää yksi ihminen. Vaikka joukko kai se on kaksikin ihmistä.
Kirkkoon kuuluminen kannattaa
yhteisöllisyys on mahtavan ihanaa