Shamatha?

Alan Wallacen kirja "Attention Revolution" kuvaa kaikki 9 shamathan 'tasoa' selkeästi eritellen, myös itse shamathan saavuttamisen. En muista onko siinä mainittu shamathan saavuttamiseen kuluvaa aikaa, mutta oman käsitykseni mukaan muutamasta kuukaudesta aina vuoteen tai kahteen, riippuen luonnollisesti ihmisen omista "kyvistä" ja taipumuksista. Plus tietysti "ympäristötekijät" yms vaikuttavat siihen miten intensiivisesti pystyy harjoittelemaan.

Ehkä muutamakin vuosi riittää, jos tosissaan sitoutuu tähän asiaan. Miksei jopa kuukausissa, jos älyllinen herkkyys on jo alkujaan korkealla tasolla.

Se, että näet mukaansa vievän ajatuksen todellisena ongelmana on jo paljon. Voisiko sanoa puolet matkasta... Ajan myötä ymmärrys siitä iskostuu selkäytimeen, eivätkä ajatukset tunnu sen valossa enää yhtä vietteleviltä. On helpompi olla takertumatta jokaiseen syntyvään ajatukseen.

En tosin itsekään osaa vielä suhtautua asiaan täysin sen vaatimalla vakavuudella. Liian usein havahdun siihen miten olen uuvuttanut itseäni tyhjänpäiväisillä ajatuksilla.

Kuinka olla ajattelematta mitään, on lopulta hyvin yksinkertaista. Riittää kun kiinnittää TÄYDEN huomionsa siihen mitä näkee, kuulee, haistaa, maistaa ja/tai tuntee. Myös mieleen voi kiinnittää huomion. Sillä hetkellä kun on kohdistanut täyden huomionsa johonkin, vaikka sitten kokonaisvaltaiseen kokemukseen (choiceless awareness), ajatus on poissa.

Ajatuksettoman tilan harjoittaminen/siinä pysytteleminen tällä tavalla on avain. Mahdollisimman usein ja tilanteessa kuin tilanteessa. Liikoja pinnistelemättä, ettei huomio käänny "suorituksen" arvioimiseen.

Tätä ajatuksetonta tilaa ylläpitämällä mieli alkaa melko nopeasti asettumaan voimalliseen tilaan, joka on ajatusten ja ehdollisen toiminnan yläpuolella. Ajatuksia syntyy, mutta ne unohtuvat heti kun kiinnität täyden huomiosi uudelleen johonkin muuhun asiaan, mikä käy kerta toisensa jälkeen helpommaksi. Mitään muuta ei tarvita. (Vaikka toki metodisemmistakin harjoituksista voi olla hyötynsä.)

Ei kai tässä ole kyse kuin asioiden uudelleenpriorisoinnista. Ajatus, joka erittelevän luonteensa vuoksi pirstoo mieltämme, on saanut liian suuren roolin meissä. Ajatus on hyvä renki, huono isäntä.

Kehotan tutustumaan J. Krishnamurtiin, jos et ole sitä jo tehnyt. Täydellinen vastapaino buddhismin ja muiden oppien rinnalle. Ainoa nimi, jota voin suositella siinä missä Gautamaa. Tältä sivustolta löytyy paljon mm. audiostriimejä K:n valaisevista puheista:
http://www.jkrishnamurti.org/krishnamurti-teachings/index.php

Kiitos kommenteista! (selasin amazonin kautta attention revolution -kirjan sisältöä, voisi olla hyvä lukea tuo).

Eikös se kuitenkin niin ole, että mielen vakaus on lähes elinehto myöhemmälle mielen harjoittamiselle (tai ei ehkä pakollinen, mutta lähes välttämätön, jos haluaa, että mieli pysyy kohteessa, joka on tarkkailun alla). Näin olen ymmärtänyt (ja huomannut kyllä käytännössäkin :) Ärsyttävää on huomata, että on jatkuvasti ajatusten kaappaamana, tahtoi sitä tai ei! Keskittymiskyky on täysi nolla.

Uudelleenpriorisoinnista juu, uudelleen'ehdollistamisesta' kai on kyse. Ettei mieli aina takertuisi joka asiaan. Mutta se hyvä, että tuosta tavasta on mahdollista oppia pois.

Tällä hetkellä tuntuu, ikäänkuin mielellä olisi joku _pakko_ ajatella kaikkea, koko ajan, mieli syöttää ajatuksen tarjolle, ja heti ihminen alkaa sitä väännellä ja käännellä ja analysoida ja selittää.

Itselläni sysäyksen tehdä jotain antoi se, kun kokeilin pystynkö laskemaan mielessäni kymmenen normaalitahtista hengitystä: ei voi olla totta ettei ihminen muka siihen pysty!!? Siitä kipinä.

Tsemppiä sulle koputus007! Itse tehnyt meditointia nyt jonkun aikaa ja se ajatusten hallinta kyllä tapahtuu vain yhtäkkiä. Suosittelen asiasta keskustelemista ns.opettajan kanssa, mulla psykologi, ja itse koen hyödylliseksi myös kaikenlaisen kirjallisuuden. Koin Yongey Mingyur Rinpoche:n kirjan todella hyväksi. Itse olen tällä hetkellä hieman jäissä meditoinnin kanssa koska vaivun syviin epätodellisiin tiloihin, jotka ovat kyllä erittäin eufoorisia, mutta pelkään tulevani 'hulluksi' ja vaikea palata arkeen takaisin. Itse vaivun näihin tiloihin jo ensimmäisillä kerroilla meditoidessani ja olen nyt opetellut olemaan enemmän tietoinen kun meditoin. Hyvä esimerkki on että voit oikeasti ajatella 'nyt ajattelen' ja 'nyt en' ja huomata sen eron. Huomata että itse hallitset ajatuksiasi ei kukaan muu. Mukava kirjotella ajatuksia tänne oma lähipiiri ei ymmärrä yhtään näitä ajatuksia ollenkaan.