Positiivisella ajattelulla pelastaa paljon mielenterveyden häiriöissä.
Tai niin kuin Suomessa usein, että ei lääkkeiden ansioista ajattele yhtään mitään. Sellainen tilakin on kuitenkin sääli, jos ihmisellä on jotakin annettavaa yhteiskunnalle.
Tai niin kuin Suomessa usein, että ei lääkkeiden ansioista ajattele yhtään mitään. Sellainen tilakin on kuitenkin sääli, jos ihmisellä on jotakin annettavaa yhteiskunnalle.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Totta eka lause ja tokakin.
"Elämä on sellaista kun sen itsellensä tekee" ja "jokainen on oman onnensa seppä" pitävät myös paikkansa, mutta:
joskus voi jokaiselle tulla sellainen elämänvaihe, että ainoa tapa "kokea postiivista" on olla jokin aika pää täynnä lääkkeitä, kun ei yksinkertaisesti jaksa muuten senhetkistä kovaa elämäntilannetta.Säälittävältähän se voi näyttää, mutta yllätys yllätys, tuo tila voikin tulla lopulta siunaukseksi ihmisen elämässä!
Olen kahdelta tutulta kuullut että ovat käyttäneet masennuslääkkeitä. Kumpikin noin puoli vuotta ja sanoivat että auttoi. Eli lääkkeitä kannattaa käyttää ennemminkin tietynlaisena tukipilarina sen hetkisessä vaikeassa elämäntilanteessa. Sen jälkeen ne voi heittää pois kun elämä on saatu tarpeeksi vahvaksi.
Elämä ei todellakaan ole sellaista, millaiseksi sen tekee. Minä en valinnut tätä että kohtasin jo sylilapsena sellaisia traumaattisia tapahtumia, mitkä ovat syöpyneet alitajuntaani loppuelämän ajaksi, aiheuttaen sieltä käsin etänä välillä omituisia tuntemuksia, painajaisia, itsetuhoisuutta...en valinnut sitäkään että olin 21 vuoden iässä jo vailla vanhempia, ilman yhtäkään yhteyttä pitävää sukulaista tms. tukiverkkoa. Se totaalinen yksinäisyyden tunne voi syövyttää aivot, minulla ei ole koskaan mielenterveys rakoillut yhtä paljon kuin silloin.
Yritän mennä päivä kerrallaan, vielä kuin muutkin tahot niin tekisivät.