Tässä sitä taas ollaan. Mies tuli töistä umpihumalassa. Sanoi että harmittaa, kun tuli juotua. Vaikutti olevan häpeissään. Jätti kaikki lupaamansa asiat hoitamatta.
Vuosi sitten oltiin periaatteessa samassa tilanteessa. Kun olisi pitänyt rueta jakamaan lapsille lahjoja herra oli umpitunnelissa. Siinäpä sitten vietimme joulua lasten kanssa isän kuorsatessa. Ilmoitin tuolloin etten halua tällaista elämää. Pyhästi mieheni lupasi parantaa tapansa ja jonkin aikaa menikin hyvin. Sitten se pikkuhiljaa luisui, juhannuksena pidin toisen puhuttelun ja sama juttu.
Pitäisikö ottaa ero ja pelastaa mitä pelastettavissa on? Sinänsä se on harmi, koska muuten mies on ihan hyvä ja takana on pitkä avioliitto. Tällaista elämää en kuitenkaan halua. En itselleni enkä lapsilleni. Itse en juo kuin muutaman kerran juhlissa enkä silloinkaan humalaan, koska en pidä humalassa olemisen tunteesta.
Ymmärrän että alkoholismi on sairaus, mutta kuinka monen siitä pitää kärsiä? Mieheni äidiksi minusta ei ole, kahdessa lapsessa, joista toinen on vaikeasti vammainen on ihan tarpeeksi huoltamista. Toisaalta pelottaa, miten selviän huoltamisesta yksin, ja uskallanko päästää lapsia isälleen, jos eron jälkeen juominen riistäytyy ihan käsistä.
Toisaalta muuttuuko elämäni muuta kuin pahemmaksi, jos en tästä lähde?
Tuntuu että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja.
En nyt varmaan ole ainoa alkoholiongelmaisen vaimo tässä maassa. Laittakaa kokemuksia ja kiitos - ei niitä typerän pinnallisia vastauksia. Asiassa on kuitenkin monta puolta.
Vuosi sitten oltiin periaatteessa samassa tilanteessa. Kun olisi pitänyt rueta jakamaan lapsille lahjoja herra oli umpitunnelissa. Siinäpä sitten vietimme joulua lasten kanssa isän kuorsatessa. Ilmoitin tuolloin etten halua tällaista elämää. Pyhästi mieheni lupasi parantaa tapansa ja jonkin aikaa menikin hyvin. Sitten se pikkuhiljaa luisui, juhannuksena pidin toisen puhuttelun ja sama juttu.
Pitäisikö ottaa ero ja pelastaa mitä pelastettavissa on? Sinänsä se on harmi, koska muuten mies on ihan hyvä ja takana on pitkä avioliitto. Tällaista elämää en kuitenkaan halua. En itselleni enkä lapsilleni. Itse en juo kuin muutaman kerran juhlissa enkä silloinkaan humalaan, koska en pidä humalassa olemisen tunteesta.
Ymmärrän että alkoholismi on sairaus, mutta kuinka monen siitä pitää kärsiä? Mieheni äidiksi minusta ei ole, kahdessa lapsessa, joista toinen on vaikeasti vammainen on ihan tarpeeksi huoltamista. Toisaalta pelottaa, miten selviän huoltamisesta yksin, ja uskallanko päästää lapsia isälleen, jos eron jälkeen juominen riistäytyy ihan käsistä.
Toisaalta muuttuuko elämäni muuta kuin pahemmaksi, jos en tästä lähde?
Tuntuu että valittavana on vain huonoja vaihtoehtoja.
En nyt varmaan ole ainoa alkoholiongelmaisen vaimo tässä maassa. Laittakaa kokemuksia ja kiitos - ei niitä typerän pinnallisia vastauksia. Asiassa on kuitenkin monta puolta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ilman mitään paskanjauhamisia: Jos et pidä siitä niin lähde kävelemään.
Onko nyt tosiaan niin, että aviosiipalla lipsahtaa otti päälle vain kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, jolloin olet pitänyt ne puhuttelutkin?
Entä ne muut päivät vuodessa?
No ei todellakaan. Koittaa juoda salaa. En enää jaksa vahtia kuinka paljon, mutta enemmän tai vähemmän varmaan joka päivä. Kun pidän saarnan niin koittaa ryhdistäytyä, mutta siitä se näyttää sitten lähtevän taas pikku hiljaa liusumaan.
"Sanoi että harmittaa, kun tuli juotua. Vaikutti olevan häpeissään."
Ihminen on erehtyväinen. Sinäkin.
Niin, nythän tässä juuri mietin kumpi on isompi erehdys: lähteä vai jäädä.
älä nalkuta
En nalkutakaan - en jaksa enkä usko siitä olevan mitään hyötyä. Siksi varmaan luuleekin etten välitä.
ota huikka
No kukas ne lapset sitten hoitaa??
Voimia sinulle! Täällä eräs kohtalontoveri, tosin tuo vielä suht ok, mutta pitää vahtia kuin pikkulasta, ettei olisi kokoajan jotain menossa kurkusta alas :-(.
Harmittaa eniten lasten puolesta, kun isä on tuollainen itsekäs sika, joka ei tajua mitä tuo jatkuva kittaaminen tuo tullessaan. Ei sitten minkäänlaista tajua siitä, että lapset ansaitsisivat raittiin isän.
Mulle lähes jo riittää, ei enää tällasta p''kaa kiitos.
Kiitos viestistä.
Justiin tämmöistä tämä on. Koita tässä sitten pitää lapsille joulua kun yksi vain kuorsaa humalassa tai krapulassa (en tiiä eikä vois vähempää kiinnostaa).
Voimia meille vahvoille (kun on pakko ;) ) naisille!Toivottavasti ensi joulu on parempi!
Luulen, että sinun olisi parempi lähteä lapsinesi tuollaisen miehen ja isän luota. Vaikuttaa että on jo alkoholisti, kun salaa yrittää ryypätä. Saattaa olla, että menee vain huonompaan suuntaan.
Tee oma ratkaisusi ajoissa, jos vain suinkin on mahdollista.
ota yhteys
AL- ANON SEURAAN.SIELLÄ ON PALJON JUOPPOJEN JA ALKOHOLISTIEN VAIMOJA. SAAT KOKEMUKSIIN PERUSTUVIA NEUVOJA JA TIETOJA.