Niin säälittävää että on kulunut vuosi ja olen samassa pisteessä kun vuosi sitten.
vaikkakin eri miehen takia.
Viime jouluna surin eroa josta oli aikaa pari vuotta.. sattui ja ketutti ja olin varma etten ikinä pääsisi yli.
Kaksi kuukautta sitten tapasin miehen johon rakastuin täysin ja kuvittelin tunteiden olevan molemminpuolisia, kuten hän itse rehellisenä ihmisenä väitti.
Rehellinen onkin, niin rehellinen että ilmoitti olevansa niin kokonaisvaltaisesti masentunut ja hukassa elämässään tällä hetkellä ettei jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen vaan parempi elää yksin eli hyvästi ja heihei. Olipa hieno rakkaustarina.
Pahalta tuntuu.. harmittaa.. suututtaa että päästin itseni ihastumaan.. mutta ei auta.. pakko porskuttaa eteenpäin ja (taas kerran) vannoa ettei enää ikinä ihastu kehenkään.
Helvetin helvetti tätä elämän hienoutta =( sen kerran kun kuvittelee jotain hyvää tulevan vastaan niin se tiputtaa vielä korkeammalta pohjamutiin.. itkettää ja nyt on jouluki.
vaikkakin eri miehen takia.
Viime jouluna surin eroa josta oli aikaa pari vuotta.. sattui ja ketutti ja olin varma etten ikinä pääsisi yli.
Kaksi kuukautta sitten tapasin miehen johon rakastuin täysin ja kuvittelin tunteiden olevan molemminpuolisia, kuten hän itse rehellisenä ihmisenä väitti.
Rehellinen onkin, niin rehellinen että ilmoitti olevansa niin kokonaisvaltaisesti masentunut ja hukassa elämässään tällä hetkellä ettei jaksa tuhlata energiaa mihinkään ylimääräiseen vaan parempi elää yksin eli hyvästi ja heihei. Olipa hieno rakkaustarina.
Pahalta tuntuu.. harmittaa.. suututtaa että päästin itseni ihastumaan.. mutta ei auta.. pakko porskuttaa eteenpäin ja (taas kerran) vannoa ettei enää ikinä ihastu kehenkään.
Helvetin helvetti tätä elämän hienoutta =( sen kerran kun kuvittelee jotain hyvää tulevan vastaan niin se tiputtaa vielä korkeammalta pohjamutiin.. itkettää ja nyt on jouluki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sua varmaan kovin lohduta, mutta sama tilanne. Noita kun käy läpi parikin vuodessa, se on äärimmäisen raskasta. Olla toivoton. Hiljalleen herää, löytää jotain uutta, mielenkiintoista.. ei uskalla ihan luottaa.. ja kun sen tekee, ja toiselle avautuu, seuraa taas uusi romahdus. Noidankehä helvetistä. Ja mikä pahinta, ne tuntuvat sattuvan aina vaan enemmän, syvemmältä joka kerran.
Draamaa en halua tai kaipaa, vain mukavaa yksinkertaista ja normaalia elämää. Mutta tämä oman elämän saippuasarja päihittää kaikki tv:stä näkyvät. Tosin eikö niissäkin pitäisi olla joskus onnellisia loppuja?
Anyway, jaksamisia sinulle, mukavaa joulumieltä..
Tehdään hit*nmoinen saippua! ;D
hah, kieltämättä piristi sun viesti =)
Joo, näinhän se vaan menee.. ei auta jäädä tuleen makaamaan, vaikka kuinka pahalt tuntuiskin.
Legendaarinen sanonta "ei se ollut mun arvoinen" alkaa tuntua vaan aika turhauttavalta kun omasta mielestäni olis kyllä ollut erittäin tervetullut mun elämään ja tasantarkkaan mun arvoinen.. mutta mutta..
Hyvää joulumieltä myös sinne suunnalle, ja seuraavia mielenkiintosia käänteitä odotellessa mennään joo :D