Pyydän heti anteeksi niiltä ketä tämä viesti saattaa loukata olemalla tässä,
laitan tämän ikävä osioon sen takia että tämä on ainoa palsta josta olen saanut jotain lohtua silloin kun maailma tuntuu musertuvan.
Asiaan, harmittaa tosi paljon että musta on tullut näin katkeroitunut..
varsinkin kun tiedän miten huonosti ihmisillä voi asiat olla, itse olen jumittunut johonkin ihme välitilaan missä en oikein osaa elää täysillä mutta en enää roiku menneessäkään.
Laitoin tänään asunnon joulukuntoon, eli koristelin kuusen, ripottelin tonttuja ja muita tavaraa ympäriinsä ja sytytin kynttilät.. sitä ennen tein kaikki joulusiivoukset viimisen päälle.
Katselin kaikkea mitä olin saanut aikaan ja yksinkertaisesti turhauduin.
Velloin siinä tunteessa pari tuntia tekemättä mitään, pöydällä odotteli punkkupullo kun tarkoituksena oli että olisin kaiken uurastuksen jälkeen nauttinut saunasta ja istunut omissa ajatuksissa ihaillen joulua, en jaksanut edes korkata sitä saatika mennä saunaan kun alko ahdistaa se kuumuuden ajattelu.
No, menin tupakalle, tossa ihan hetki sitten ja katsoin tosta ikkunasta sisälle tähän olohuoneeseen, huomasin että täällä on ihan älyttömän kaunista, talo on just sennäköinen minkälaisen itse olen siitä halunnut, tunnelma on juuri sellainen mistä itse nautin.. huomenna olen menossa vanhempieni luokse viettämään jouluaattoa, eli voisi sanoa että minua on lähestulkoon siunattu, mulla on rakastava perhe, en ole kärsinyt elämässäni terveydellisistä haitoista ja mulla on hyviä ystäviä.
Järki on jo aikaa sitten päästänyt irti ajatuksesta että saisin elämääni sen ihmisen mitä niin kovin rakastan.. sydän ei vain ole suostunut irrottamaan.. epäilen ettei ole vieläkään, tämä ilta on kai jonkunluokan parannusta, että uskaltaisi taas lähteä elämään ja ennenkaikkea oppisi elämään itselleen ja yrittää edes toteuttaa unelmiaan.. varmasti tulee takapakkia mutta tänään monien kuukausien jälkeen huomasin hymyileväni itsekseni kun katoin siitä ikkunasta.. ja pitkästä aikaa myös itkin, ennen itkin lähes päivittäin ja jossain kohtaa se vain loppui.
Ei ollut voimia nauraa tai itkeä, ei ollut voimia tuntea mitään, kaikki samaa usvaista massaa.
En ole koskaan liiemmälti ollut jouluihminen, mutta jos joulu tosiaan voi saada vihdoinkin tän tunteen aikaan.. sen pienen tunteen takaraivoon että ehkä sittenkin mullakin on joku tarkoitus tässä elämässä, jotain mitä vielä kannattaisi odottaa.. niin lupaan olla jouluihminen ihan överisti vaikka sitten..
Nyt taidan korkata vielä näin myöhäisinä tunteina ton punaviinipullon ja syventyä tähän tunteeseen mikä on ollut unohdettuna jo kauan..
Toivotan teille kaikille palstalaisille erittäin toivorikasta joulua..
toivotaan ja uskotaan että elämässä on joku järki, muutakin kuin tolkuton ikävä ja ikävöimisen tunne päivästä toiseen.. ehkä nämä tunteet, ihan oikeasti vaikka vahingossa väistyisi.. ei kai mitään voi loputtomiin kestää..
ja jos kestääkin opettelen elämään sen kanssa..
lämpimät halaukset ja pusut poskelle,
tämä ikävöijä menee takaisin parvekkeelle punkun ja tupakan kera tuijottelemaan ikkunasta ja ehkä ihan vähän itkemään ja nauramaan
laitan tämän ikävä osioon sen takia että tämä on ainoa palsta josta olen saanut jotain lohtua silloin kun maailma tuntuu musertuvan.
Asiaan, harmittaa tosi paljon että musta on tullut näin katkeroitunut..
varsinkin kun tiedän miten huonosti ihmisillä voi asiat olla, itse olen jumittunut johonkin ihme välitilaan missä en oikein osaa elää täysillä mutta en enää roiku menneessäkään.
Laitoin tänään asunnon joulukuntoon, eli koristelin kuusen, ripottelin tonttuja ja muita tavaraa ympäriinsä ja sytytin kynttilät.. sitä ennen tein kaikki joulusiivoukset viimisen päälle.
Katselin kaikkea mitä olin saanut aikaan ja yksinkertaisesti turhauduin.
Velloin siinä tunteessa pari tuntia tekemättä mitään, pöydällä odotteli punkkupullo kun tarkoituksena oli että olisin kaiken uurastuksen jälkeen nauttinut saunasta ja istunut omissa ajatuksissa ihaillen joulua, en jaksanut edes korkata sitä saatika mennä saunaan kun alko ahdistaa se kuumuuden ajattelu.
No, menin tupakalle, tossa ihan hetki sitten ja katsoin tosta ikkunasta sisälle tähän olohuoneeseen, huomasin että täällä on ihan älyttömän kaunista, talo on just sennäköinen minkälaisen itse olen siitä halunnut, tunnelma on juuri sellainen mistä itse nautin.. huomenna olen menossa vanhempieni luokse viettämään jouluaattoa, eli voisi sanoa että minua on lähestulkoon siunattu, mulla on rakastava perhe, en ole kärsinyt elämässäni terveydellisistä haitoista ja mulla on hyviä ystäviä.
Järki on jo aikaa sitten päästänyt irti ajatuksesta että saisin elämääni sen ihmisen mitä niin kovin rakastan.. sydän ei vain ole suostunut irrottamaan.. epäilen ettei ole vieläkään, tämä ilta on kai jonkunluokan parannusta, että uskaltaisi taas lähteä elämään ja ennenkaikkea oppisi elämään itselleen ja yrittää edes toteuttaa unelmiaan.. varmasti tulee takapakkia mutta tänään monien kuukausien jälkeen huomasin hymyileväni itsekseni kun katoin siitä ikkunasta.. ja pitkästä aikaa myös itkin, ennen itkin lähes päivittäin ja jossain kohtaa se vain loppui.
Ei ollut voimia nauraa tai itkeä, ei ollut voimia tuntea mitään, kaikki samaa usvaista massaa.
En ole koskaan liiemmälti ollut jouluihminen, mutta jos joulu tosiaan voi saada vihdoinkin tän tunteen aikaan.. sen pienen tunteen takaraivoon että ehkä sittenkin mullakin on joku tarkoitus tässä elämässä, jotain mitä vielä kannattaisi odottaa.. niin lupaan olla jouluihminen ihan överisti vaikka sitten..
Nyt taidan korkata vielä näin myöhäisinä tunteina ton punaviinipullon ja syventyä tähän tunteeseen mikä on ollut unohdettuna jo kauan..
Toivotan teille kaikille palstalaisille erittäin toivorikasta joulua..
toivotaan ja uskotaan että elämässä on joku järki, muutakin kuin tolkuton ikävä ja ikävöimisen tunne päivästä toiseen.. ehkä nämä tunteet, ihan oikeasti vaikka vahingossa väistyisi.. ei kai mitään voi loputtomiin kestää..
ja jos kestääkin opettelen elämään sen kanssa..
lämpimät halaukset ja pusut poskelle,
tämä ikävöijä menee takaisin parvekkeelle punkun ja tupakan kera tuijottelemaan ikkunasta ja ehkä ihan vähän itkemään ja nauramaan
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olipa kaunis ja hieman surullinen tarina.Halauksia ja voimia sinulle.Hyvää Joulua,vaikken siitä juhlasta välitäkkään.
Oikein hyvää joulua sulle ja uskoa tulevaisuuteen.
...Sydän ei vain ole suostunut irrottamaan...
Helppoa ei ole elämä, ei, liekö edes tarkoitus olla.
Hyppään nyt kuitenkin suihkuun ja laitan itseni tuoksuvaan parhaimpaani ja lähden talsimaan joulun viettoon. Kaivan onnen asiat esille ja kiitän kaikesta
hyvästä jota elämä on antanut minulle.
Rakkauden syvintä kaikille : )