Tuomion sanomaa varoitukseksi
Sefanjan kirja kertoo Juudan kansan vaiheista. Tuomion julistusta tarvittiin, sillä Juudan kansa oli rikkonut raskaasti Jumalaa vastaan. Epäjumalanpalvelus ja vääryys rehottivat kansan ja sen johtajien keskuudessa. Siksi Sefanjan tuli varoittaa kansaa pian koittavasta Herran päivästä: ”Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, pasuunan äänen ja sotahuudon päivä” (Sef. 1:15–16). Herran vihan päivänä kansa tulisi saamaan rangaistuksen siitä, että he olivat tehneet syntiä ja luopuneet Herrasta.
Sefanja oli ylhäistä sukua ja hän toimi profeettana kuningas Josian (639–609 eKr.) aikana Jerusalemissa. Kuningas Josia otti Sefanjan julistuksen vakavasti ja toimeenpani ”uskonpuhdistuksen” Juudan valtakunnassa vuonna 621 eKr. Kansa luopui epäjumalien palvelemisesta ja kääntyi palvelemaan Israelin Jumalaa. Josian kuninkuuden jälkeen kansa kuitenkin sortui uudelleen palvelemaan vieraita jumalia. Sefanjan ennustus vihan päivästä toteutui vuonna 587 ennen Kristusta, jolloin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin. Merkittävä osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. (2. Aik. 34–36.)
Vaikka Sefanjan kirja liittyy kiinteästi Israelin kansan vaiheisiin, sen sanoma koskettaa myös meitä. Olemme koko ajan lähempänä lopullista Herran päivää, joka tulee yllättäen kuin varas (2. Piet. 3:10). Silloin ”meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10). Sinä päivänä kestää vain se, jolla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Pelastava sanoma
Profeetta Sefanja julistaa myös lohduttavaa pelastuksen ja toivon sanomaa: Ne, jotka etsivät Herraa ja vanhurskautta, voivat löytää suojan Herran päivänä (Sef. 2:3). Jumala ei hävitä koko kansaa, vaan säästää nöyrät ja köyhät, kansan, joka turvaa Herran nimeen (Sef. 3:12). Sefanjan kirja päättyy valoisiin tulevaisuuden näkymiin. Jumala kääntää kansansa kohtalon ja nostaa sen kunniaan kaikkien kansojen keskuudessa (Sef. 3:20).
Sefanjan julistus yltyy kiitoslauluksi, kun hän ennustaa Siionille koittavasta rauhan ajasta: ”Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem!” (Sef. 3:14.) Iloon ja riemuun on aihetta, sillä Jumala lupaa onnellisen tulevaisuuden: Herra ottaa tuomion pois ja karkottaa viholliset. Hän on kansansa keskellä niin kuin sotapäällikkö sotaväkensä keskellä. Siksi Herran kansan ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Taistelussa ei pidä antaa periksi, sillä Jumala on kansansa apuna.
Vanhan liiton pyhät odottivat Messias-kuningasta lupauksen sanaan uskoen. Pappi Sakarias, Johannes Kastajan isä, sai elää vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Messiaan edelläkävijä, Johannes Kastaja oli jo syntynyt, ja Jeesuksen syntymään oli aikaa vain joitakin kuukausia. Silloin Sakarias puhkesi ylistämään Jumalaa siitä, että Herra on nostanut väkevän pelastajan Daavidin suvusta. Näin Jumala on pelastanut meidät vihollistemme vallasta ja me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. (Luuk. 1:68-75.)
Jumala on kanssamme
Neljäs adventtisunnuntai muistuttaa, että Herran syntymä on lähellä. Pyhän evankeliumiteksti sisältää profeetta Jesajan ennustuksen Messiaasta: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23). Jouluyönä Herran enkeli ilmoittaa suuren ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja. Lupaus Messiaan syntymästä täyttyy. Kauan kaivattu Israelin kuningas on tullut kansansa keskelle.
Jeesuksen syntymä on osoitus Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Heprealaiskirje selittää, miksi Jeesus tuli ihmiseksi: ”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.” (Hepr. 2:14–15.) Vain Jumalan Poika pystyi korjaamaan syntiinlankeemuksen vahingon, sillä meistä ei ollut itseämme auttamaan. Uuden liiton seurakunta iloitsee yhdessä vanhan liiton pyhien kanssa siitä, että Jumala on Kristuksen tähden poistanut synnin tuomion ja karkottanut vihollisen.
Sefanjan kirja kertoo Juudan kansan vaiheista. Tuomion julistusta tarvittiin, sillä Juudan kansa oli rikkonut raskaasti Jumalaa vastaan. Epäjumalanpalvelus ja vääryys rehottivat kansan ja sen johtajien keskuudessa. Siksi Sefanjan tuli varoittaa kansaa pian koittavasta Herran päivästä: ”Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, pasuunan äänen ja sotahuudon päivä” (Sef. 1:15–16). Herran vihan päivänä kansa tulisi saamaan rangaistuksen siitä, että he olivat tehneet syntiä ja luopuneet Herrasta.
Sefanja oli ylhäistä sukua ja hän toimi profeettana kuningas Josian (639–609 eKr.) aikana Jerusalemissa. Kuningas Josia otti Sefanjan julistuksen vakavasti ja toimeenpani ”uskonpuhdistuksen” Juudan valtakunnassa vuonna 621 eKr. Kansa luopui epäjumalien palvelemisesta ja kääntyi palvelemaan Israelin Jumalaa. Josian kuninkuuden jälkeen kansa kuitenkin sortui uudelleen palvelemaan vieraita jumalia. Sefanjan ennustus vihan päivästä toteutui vuonna 587 ennen Kristusta, jolloin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin kaupungin ja sen temppelin. Merkittävä osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. (2. Aik. 34–36.)
Vaikka Sefanjan kirja liittyy kiinteästi Israelin kansan vaiheisiin, sen sanoma koskettaa myös meitä. Olemme koko ajan lähempänä lopullista Herran päivää, joka tulee yllättäen kuin varas (2. Piet. 3:10). Silloin ”meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa” (2. Kor. 5:10). Sinä päivänä kestää vain se, jolla on synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Pelastava sanoma
Profeetta Sefanja julistaa myös lohduttavaa pelastuksen ja toivon sanomaa: Ne, jotka etsivät Herraa ja vanhurskautta, voivat löytää suojan Herran päivänä (Sef. 2:3). Jumala ei hävitä koko kansaa, vaan säästää nöyrät ja köyhät, kansan, joka turvaa Herran nimeen (Sef. 3:12). Sefanjan kirja päättyy valoisiin tulevaisuuden näkymiin. Jumala kääntää kansansa kohtalon ja nostaa sen kunniaan kaikkien kansojen keskuudessa (Sef. 3:20).
Sefanjan julistus yltyy kiitoslauluksi, kun hän ennustaa Siionille koittavasta rauhan ajasta: ”Iloitse, tytär Siion, huuda riemusta, Israel! Juhli ja laula täysin sydämin, tytär Jerusalem!” (Sef. 3:14.) Iloon ja riemuun on aihetta, sillä Jumala lupaa onnellisen tulevaisuuden: Herra ottaa tuomion pois ja karkottaa viholliset. Hän on kansansa keskellä niin kuin sotapäällikkö sotaväkensä keskellä. Siksi Herran kansan ei tarvitse pelätä mitään pahaa. Taistelussa ei pidä antaa periksi, sillä Jumala on kansansa apuna.
Vanhan liiton pyhät odottivat Messias-kuningasta lupauksen sanaan uskoen. Pappi Sakarias, Johannes Kastajan isä, sai elää vanhan ja uuden liiton taitekohdassa. Messiaan edelläkävijä, Johannes Kastaja oli jo syntynyt, ja Jeesuksen syntymään oli aikaa vain joitakin kuukausia. Silloin Sakarias puhkesi ylistämään Jumalaa siitä, että Herra on nostanut väkevän pelastajan Daavidin suvusta. Näin Jumala on pelastanut meidät vihollistemme vallasta ja me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä. (Luuk. 1:68-75.)
Jumala on kanssamme
Neljäs adventtisunnuntai muistuttaa, että Herran syntymä on lähellä. Pyhän evankeliumiteksti sisältää profeetta Jesajan ennustuksen Messiaasta: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme” (Matt. 1:23). Jouluyönä Herran enkeli ilmoittaa suuren ilosanoman: Teille on syntynyt Vapahtaja. Lupaus Messiaan syntymästä täyttyy. Kauan kaivattu Israelin kuningas on tullut kansansa keskelle.
Jeesuksen syntymä on osoitus Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan. Heprealaiskirje selittää, miksi Jeesus tuli ihmiseksi: ”Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina.” (Hepr. 2:14–15.) Vain Jumalan Poika pystyi korjaamaan syntiinlankeemuksen vahingon, sillä meistä ei ollut itseämme auttamaan. Uuden liiton seurakunta iloitsee yhdessä vanhan liiton pyhien kanssa siitä, että Jumala on Kristuksen tähden poistanut synnin tuomion ja karkottanut vihollisen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.