voiko minulla olla pakko-oireinen häiriö vai olenko ihan oikeasti tulossa hulluksi.
Minulla on ajatuksia joita en pysty hallitsemaan. Ajattelen asioita jotka ahdistavat ja saavat minut voimaan pahoin. En tahdo voida pahoin mutta en voi ajatuksilleni mitään. Ajattelen myös aivan liikaa, aivoni käyvät ylikierroksilla ja lopulta tekisin melkein mitä vain että saisin pääni hiljaikseksi. Tuntuu että tätä olisi mahdotonta pukea sanoiksi.
Ajattelen myös joskus ajatuksia että miten kiehtova oisi satuttaa jotain toista. Mutta tiedän itse etten koskaan kykenisi satuttaa toista elävää olentoa. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi siitä. En nimittäin tahdo sattuttaa ketään, tiedän että se on väärin ja hirveää mutta miksi sitten ajattelen niin?
Minulla on myös jotain asioita mitä minun on pakko tehdä. Hygienian kanssa olen pakkomielteinen, olen pakkomielteinen loogisuuteen - hermostun ihan oikeasti jos joku yrittää tulla sotkemaan minun oman loogisen järjestelmäni jossain jutussa (esim. ruoan laitossa). Tuo loogisuus juttu taitaa olla pahin.
Jos saan päähäni että joku asia on väärin (esimerkiksi joku asia on väärällä paikalla, väärässä asennossa) minun on pakko tehdä se asia oikein tai muuten en saa sitä mielestäni.
Välillä tuntuu että olisin oikeasti tulossa hulluksi. Varsinkin kun kukaan ei ole keskinyt vuosien saatossa mikä minua vaivaa (masennuksen lisäksi). Tiedän etten ole aivan kunnossa.
Minulla on ajatuksia joita en pysty hallitsemaan. Ajattelen asioita jotka ahdistavat ja saavat minut voimaan pahoin. En tahdo voida pahoin mutta en voi ajatuksilleni mitään. Ajattelen myös aivan liikaa, aivoni käyvät ylikierroksilla ja lopulta tekisin melkein mitä vain että saisin pääni hiljaikseksi. Tuntuu että tätä olisi mahdotonta pukea sanoiksi.
Ajattelen myös joskus ajatuksia että miten kiehtova oisi satuttaa jotain toista. Mutta tiedän itse etten koskaan kykenisi satuttaa toista elävää olentoa. Tunnen itseni kamalaksi ihmiseksi siitä. En nimittäin tahdo sattuttaa ketään, tiedän että se on väärin ja hirveää mutta miksi sitten ajattelen niin?
Minulla on myös jotain asioita mitä minun on pakko tehdä. Hygienian kanssa olen pakkomielteinen, olen pakkomielteinen loogisuuteen - hermostun ihan oikeasti jos joku yrittää tulla sotkemaan minun oman loogisen järjestelmäni jossain jutussa (esim. ruoan laitossa). Tuo loogisuus juttu taitaa olla pahin.
Jos saan päähäni että joku asia on väärin (esimerkiksi joku asia on väärällä paikalla, väärässä asennossa) minun on pakko tehdä se asia oikein tai muuten en saa sitä mielestäni.
Välillä tuntuu että olisin oikeasti tulossa hulluksi. Varsinkin kun kukaan ei ole keskinyt vuosien saatossa mikä minua vaivaa (masennuksen lisäksi). Tiedän etten ole aivan kunnossa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa kovin tutulta. Sinulla on mahdollisesti pakko-oireinen häiriö. Mulla on vastaavaa ja olen sairastanut sitä yli kymmenen vuotta. Hankala ja rasittava sairaus mutta kyllä sen kanssa tulee toimeen. Lääkitys ja terapia ovat minua auttaneet. Et ole ainoa jolla on tällaisia toimintoja ja ajatuksia.
Ihana kuulla että jollain muulla on samanlaisia kokemuksia. Se on varmaan pahinta se kun tuntee että on ainut jolla on tälläistä, tuntee itsensä hulluksi. Pitäskö tästä alkaa varamaan aikaa vuoden alusta psykologille?
Et ole ainoa. Aina kun vähänkin ahdistaa, pakkoajatukset iskee päähän :( Ja loppuu kun ahdistus hellittää. Jos joudun esim. tylsään ja sosiaaliseen tilanteeseen tai tekemään jotain, josta en pidä, asiat menee ohi korvien ja ajatus rupeaa kiertämään kehää. Kaipaan paljon omaa tilaa, jolloin ei ahdista.
Toinen asia on loogisuus. Jos "suunnitelmani" joku sotkee, saan aivomyrksyn.
Onneksi olo on useimmiten melko normaali, ja voin elää normaalia elämää. Masennuksen ja ahdistuksen aikana todella ajattelen, että Luoja olen ihan oikeasti "mielisairas" vaikka tiedostankin sen olevan "huuhaata", mutta olisi parempi kuolla pois. Kuinka ihanaa mahtaa olla sellaisten ihmisten elämä, jotka ei koskaan kärsi OCD.sta........
SÄ OLET TULUT HULUKSI
"Minulla on ajatuksia joita en pysty hallitsemaan. Ajattelen asioita jotka ahdistavat ja saavat minut voimaan pahoin. En tahdo voida pahoin mutta en voi ajatuksilleni mitään. Ajattelen myös aivan liikaa, aivoni käyvät ylikierroksilla ja lopulta tekisin melkein mitä vain että saisin pääni hiljaikseksi. Tuntuu että tätä olisi mahdotonta pukea sanoiksi. " Mulla pyörii päässä päivän tapahtumat, varsinkin työt, halusin tai en. Yhtäkkiä tulee mieleen jotain mitä joku toinen on sanonut -> ahdistaa -> alkaa tulemaan lisää näitä ajatuksia/sanoja muistista mieleen.. oon miettinyt paljon onko tää jokin hulluuden esiaste. Pelkään ihan kuollakseni sekoavani tai, että nää oliskin jotain "ääniä" tai alkaisin niitä kuulemaan...
Samassa veneessä ollaan, et ole yksin, mulla on ollut vastaavaa jo vuosia joten hulluksi tuleminen ottaa aikansa..:) Tai sitten ei tulla ollenkaan.
Et ole yksin.
Onko Pekkanen käynyt lekurilla? Itselle se on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa :/ pelkään niin lujaa mennä sinne, koska sitten voisin oikeastikin saada pelkäämäni "hullun" paperit..