Minulla on kaksi siperianhuskya, jotka ovat ihan pennusta saakka olleet kotonani häkissä kahdestaan. Opiskelen nyt ekaa vuotta eri paikkakunnalla, joten olen kotona vain viikonloppuisin ja lomilla. Olen ruvennut miettimään, että onko koirille jotain haittaa tai kärsivätkö he siitä, että he ovat kahdestaan häkissä ja välillä näkevät ihmisiä pihalla ja isäni ruokkii koirat kerran päivässä ja vähän juttelee heille. Välillä koirat pääsevät lenkille. Kukaan ei siis vietä koirien kanssa paljoa aikaa päivisin. Onkohan koirien elämä todella surkeaa tai ovatkohan he tylsistyneitä, onnettomia? Jos joku viisaampi osaisi vastata minulle..
Tästä on varmasti ollut keskustelua ennenkin, mutta en juuri nyt löytänyt mitään tähän aiheeseen liittyvää keskustelua/vastauksia.
Tästä on varmasti ollut keskustelua ennenkin, mutta en juuri nyt löytänyt mitään tähän aiheeseen liittyvää keskustelua/vastauksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onhan niitä sentään kaksi!
usein on hirvikoira tai jäniskioira yksinään, siis ihan yksinään pihan perillä kukkaan vie lenkille.
Ajokoira saattaa kärsiä kylmääkin, koska isäntä ei viitsi/ tajua laittaa lämmitystä koppiin.
Nälässäkin pidetään, koska nälkäinen muka ajaa paremmin. Joten turha kantaa huonoa omaa tuntoa.kanna vaikka pari suurta luuta kavereillesi.
On, se että joitain koiria pidetään vielä huonommin ei tarkoita, että tuo olisi ihanne. Eläinrääkkäyksestä nyt tuskin vielä puhutaan, kun tosiaan joitain pidetään yksinkin.
Koira on laumaeläin, onneksi niitä on sentään kaksi. Yksinäinen koira häkissä, on yksinäinen, se ei saa laumaa ja se on väärin. Siperian husky on erityisesti laumaeläin. Se on kuitenkin myös ihmiseen kiintyvä. Siksi onkin väärin, ettei koirat saa olla koko laumansa kanssa.
"Välillä pääsee lenkille" ei riitä yhdellekään koiralle, se on väärin. Oli rotu mikä vaan. Oli omakotitalossa tai kerrostalossa ja missä vaan. Moni käyttää tekosyynä "me asumme omakotitalossa" niinkun se takaisin jonkun paremman hoidon. Ei takaa: koiraa pitää lenkittää JOKA PÄIVÄ vähintään tunti. Mikään välillä ei riittä, ihmettelen että olet ottanut kaksi huskyä, joitten rotua et tunnu tuon paremmin ymmärtävän: otitko selvää siitä?
Huskyt vaativat PALJON liikuntaa, ne siis kaipaavat juoksulenkkejä ja/tai pitkiä kävelyitä ja aktivointia. Jos ei ajata rekeä, pitäisi olla aktivointileluja, leikkejä, pitkiä lenkkejä maastossa, jäljestystä ja/tai muuta koulutusta...
Eli kyllä. Koirasi ovat tylsistyneitä, turhautuneita ja liian vähällä liikunnalla, huomiolla sekä aktiivisuudella.
Miksi edes otat koiran, jos et pysty sitä pitämään mukanasi? Kun koiran ottaa, sitoutuu sen jälkeen hankkimaan kämpän, missä se voi hyvin, sovittamaan aikataulut että pääsee aina lenkille, ei ole pitkään pois kotoa, ja opiskelut voi hoitaa, mutta jatkuvaa poissaoloa ja rimpsalla oloa ei. Koiran voi ottaa vasta, kun on oikeasti aikaa ja oikeasti sitoutunut hommaan. Sinä et ole edes paikalla: miten ne ovat sinun koiriasi? Koska olet maksanut niistä? Ei riitä, näin se vaan on. Nämä ja rotuominaisuudet pitäisi ottaa huomioon jo koiraa hankkiessaan.
Isä ei siis ole koiria ottanut omakseen, kannattaa kuitenkin ehkä keskustella olisi se mahdollista. Että hän olisi niiden kanssa aktiivisempi. Etkö sinä voi tosiaan hommata kämppää minne saat ne mukaasi?
Käytkö sinä sitten juoksemassa, ja metsässä niiden kanssa lomilla ja viikonloppuisin? Sekin riittäisi ehkä, jos joka viikonloppu ja lomilla pidät sitten oikeasti niille treeniä ja käytät sitten sen ajan siihen: sitten ne voivatkin ottaa kevyemmin muut päivät. Vai menetko kotiin löhöilemään ja sama jatkuu vaan? Mieti, siperian husky on aktiivinen koira, alunperin työkoira, se on luotu liikkumaan ja on erittäin liikunnan ja seuran tarpeinen.
Lisää tietoa saat osoitteesta
www.siperianhusky.fi
Ja muistakaahan ihmiset ottaa selvää asioista ENNEN kun hankitte koiran. Koira on 10-15 vuoden sitoumus, ja sen pitää pystyä olemaan mukana muutoissa, opiskeluissa, saada aikaa vaikka olisitte miten rakastuneet, sen kuuluu saada kuulua perheeseen. Pienikin koira tarvitsee aktiviteettia ja kaikilla on rotuominaisuudet. Ulkonäkö ei kerro koiran sopivuutta juuri teille, ottakaa selvää ja olkaa realisteja.
Koiralle pitää olla valmis antamaan aikaa. Töitten tai opiskelujen jälkeen ei voi enää ollakaan joka ilta harrasteissa ja muualla, koiralle pitää olla aikaa, ja lauma. Maksimi aika olla yksin on 8 tuntia! Koira ei sovi työhullulle, pitkää päivää tekevälle tai jos töitten jälkeen pitää olla koko ajan menossa, harrastaa ja ihmisiä kylässä. Koira ei sovi juopoille eikä känniporukan kaveriksi. Koiraan pitää suhtautua hieman kuin lapseen, sillä se ei koskaan kasva ihmiseksi eikä sillä tavalla aikuiseksi, mutta pitää myös muistaa, että se on eläin. Sillä on eläimen eli koiran kieli millä se kommunikoi, eläimen tavat ja se kasvaa aikuiseksi eläimeksi.
Sille pitää olla osaava ja luotettava hoitaja ja koiran elämästä on AINA vastuussa aikuinen, ei lapsi. Lapsi ei voi ottaa koiraa vastuulleen vaikka lupaisi, ja lenkitkin pitää tapahtua aikuisen seurassa. "lapsille" otettavaa koiraa ei siis ole olemassakaan eikä "pelkkä ulkokoira" rotua myöskään, vaikka osa ulkona viihtyisikään. Tarha on oleskelupaikka ja se ei riitä ulkoiluksi ja liikunnaksi.
Koira voi tulla kalliiksi, kaikki maksaa. Sen kouluttaminen, hihnat, ruokakupit, lelut, ruoat, purukapistukset, rokotukset, sairastumiset, lääkkeet ja lääkärit, kaikki. Sille on syytä olla mikrosiru ja vakuutus. Ulkomaille sitä ei aina voi viedä, tai ole järkeä viedä. Mieti siis myös tämä. Lomahoitopaikat maksaa 20-30 euroa per vuorokausi, joten 10 päivän loma maksaa 300 euroa. Lisäksi koira ei aina viihdy ja stressaa, eikä sitä saa jättää millekään vaihto-oppilasvuosihoidoille. Ne matkat on niitten vuosien ajalta sitten matkusteltu. Pitää odottaa seuraavaa kierrosta.
Suurimman osan joutuu myös vanhana lopettamaan, harva kuolee nukahtaen vanhuuteen: sekin hetki tulee eteen, yllättävän nopeasti. Muistakaa sekin, ja se paikka on todella tuskainen ja kipeä pahimmillaan. Ei siis koiralle, vaan teille, joiden pitää se päätös tehdä. Sitä ei voi väistää ja vain muutama koira nukahtaa itsestään, kärsimättä, vanhuuteen. Päätös pitää pystyä tekemään, sille ei mahda mitään. Sitä vaan ei ota huomioon, kun pentua katsoo, jonka elämä on alussa ja silmät iloa täynnä.
Kun hoidat koiran oikein, se antaa eikä ota, silloinkin kun muka vie aikaa ja ottaa. Sen kautta saa niin paljon iloa ja todella, uusia näkemyksiä. Parempia tapja suhtautua elämään. Kun tajuat että se on juuri oikea päätös ja se on perheen jäsen, saat siltä niin paljon! Kaikki on sen vaivan arvoista.