vaikea edes aloittaa koko tekstiä... tosissaan tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti kirjoitan asiasta, myönnän sen itselleni ja uskallan kohdata sen.
Olen 18-vuotias lukiolaistyttö. Olen käynyt käpi terapiat, lääkitykset, suljetut osastot ja lukematon määrä muita vastaavia hoitoja. Koskaan en ole onnistunut oikeasti myöntämään oikeaa syytä miksi olen niin ahdistunut. Minulla on pakonomainen tarve valehdella melkein jatkuvasti kaikesta.
taas olen lopettamassa kirjotusta tähän mutta....
Olen perheeni kuopus, jäänyt aina vähemmälle huomiolle, jota olisin kaivannut. Valehtelen kaikesta mahdollisesta. Että minulla menisi hyvin, olisin parempi kuin olisin. Mutta myös että minulla olisi pahempi olo kun olisi tai että asiani olisi huonommin kuin olisi.
Ongelmana on myös se että alan jo uskomaan omia valheitani. Totuus alkaa sekoittumaan keksimääni elämään ja se alkaa olla sietämätöntä. Olen narsistinen ja sen voin myöntää vaikka sitä häpeänkin. Manipuloin ihmisiä valheideni avulla.
Anteeksi ettei tämä teksi ole kovin järkevä. Haluan vaan kerrankin sanoa jotan. Olen alkoholisoitunut, koska en kestä enää omia valheitani. Tuntuu että olen keksinyt kaiken mitä kuvittelen elämässäni olleen. Ja elämäni on pelkkää valheiden koristetta. Tiedän, että kun todellisuus kunnolla iskee vasten kasvojani, en kestä sitä.
Olen pahoillani.
Olen 18-vuotias lukiolaistyttö. Olen käynyt käpi terapiat, lääkitykset, suljetut osastot ja lukematon määrä muita vastaavia hoitoja. Koskaan en ole onnistunut oikeasti myöntämään oikeaa syytä miksi olen niin ahdistunut. Minulla on pakonomainen tarve valehdella melkein jatkuvasti kaikesta.
taas olen lopettamassa kirjotusta tähän mutta....
Olen perheeni kuopus, jäänyt aina vähemmälle huomiolle, jota olisin kaivannut. Valehtelen kaikesta mahdollisesta. Että minulla menisi hyvin, olisin parempi kuin olisin. Mutta myös että minulla olisi pahempi olo kun olisi tai että asiani olisi huonommin kuin olisi.
Ongelmana on myös se että alan jo uskomaan omia valheitani. Totuus alkaa sekoittumaan keksimääni elämään ja se alkaa olla sietämätöntä. Olen narsistinen ja sen voin myöntää vaikka sitä häpeänkin. Manipuloin ihmisiä valheideni avulla.
Anteeksi ettei tämä teksi ole kovin järkevä. Haluan vaan kerrankin sanoa jotan. Olen alkoholisoitunut, koska en kestä enää omia valheitani. Tuntuu että olen keksinyt kaiken mitä kuvittelen elämässäni olleen. Ja elämäni on pelkkää valheiden koristetta. Tiedän, että kun todellisuus kunnolla iskee vasten kasvojani, en kestä sitä.
Olen pahoillani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet todella rohkea koska pystyt itsellesi ja täällä myöntämään, että olet narsisti ja että valehtelet jatkuvasti.
Koetko, että valehtelusi on tullut siitä, että olet jäänyt vähemmälle huomiolle kuin muut sisarukset?(sinulla ilmeisesti on, vai?)
Minun on itse vaikea sanoa tuohon mitään. Sen voin kuitenkin sanoa, että itsekin valehtelin joskus ja se oli kauheaa. Tuntuin, etten edes ns. tajunnut katua. Nyt vuosien päästä on ruvennut kaduttamaan ja tuntumaan pahalta. Omatunto kolkuttaa jatkuvasti ja itsetuhoisia ajatuksia senkin takia.
Alkoholi ei varmasti auta tilanteeseen. Jos olet alkoholisoitunut, kuten sanoit, ensimmäiseksi sinun tulisi hakeutua jos et itse pysty hoitamaan itseäsi, johonkin ryhmään alkoholisoituneille. Alkoholi monesti tuppaa vaan pahentamaan asioita.
Nyt elämäsi on pelkkää valheiden koristelua, mutta sen ei tarvitse olla sitä!
Onko sinulla ystäviä?
Sanoit, että olet käynyt monia eri hoitoja läpi ja kukaan ei ole löytänyt syytä ahdistukseesi. Aina se syy ei löydy ja aina sen kautta ei voida ihmistä hoitaa. Syy olisi hyvä löytää mutta jossei se löydy on tärkeää, että keskustelet kuitenkin avoimesti ja rehellisesti, jotta sinua voidaan ainakin niiden perusteella hoitaa.
Itsellä vaikea masennus n. vuoden käynyt juttelemassa... enkä itsekään tiedä miksi olen masentunut ja niin ahdistunut ja itsetuhoinen ajatuksiltani.. eikä se haittaa(tuntuu, että haittaa mutta oikeasti ei) pääasia, että olen pystynyt rehellisesti puhumaan...
Harjoituksena, voisit kokeilla, että jos tuppaat valehtelemaan esim. päivän mittaan, niin illalla ennen nukkumaan menoa, kirjaa paperille totuuksia.. esim. päivän ajalta mitä olet valehdellut, niin kirjoita mikä on oikea totuus. Mitkä on sun oikeita tuntemuksia. En tiedä kuulostaako tyhmältä harjoitukselta; mutta pikkuhiljaa pystyt hahmottamaan valheitasi ja ehkä tämän avulla sinusta voi tuntua, että totuus on paljon vapauttavampi.. jo itsellesikin!
kiitos...
Jaa, minäkin olen valehdellut jo niin pitkään, että unohdin mikä se oikea totuus sitten olikaan. Aloitin valehtelun 5 vuotiaana ja nyt olen 23 vuotias. Valehtelen kaikesta mikä koskee minua, jopa ihan turhistakin asioista, esim jos äitini kysyy, minne olen menossa, sanon kaverin luo, vaikka oikeasti olisin menossa kauppaan tai lenkille. Tai sitten jos joku kysyy mikä lempielokuvani on niin en kerro sitä oikeaa lempielokuvaa, vaikka siinä ei oikeasti olisi mitään hävettävää. Kerron ihmisille sen mitä he haluavat kuulla, koska pelkään, että ihmiset näkevät kuinka tylsä oikeasti olen.
Tiedän kyllä kuinka ärsyttävä tuo pakkomielle on. Vaikka valehtelu ei painaa mieltäni, se kuitenkin estää minua ratkaisemasta muita ongelmia. Vuosi sitten kävin psykologilla, mutta ei siitä tullut mitään, kun kerroin hänelle pelkkiä valheita. Ja joihinkin kysymyksiin en edes muistanut oikeaa vastausta. Diagnoosiksi sain klaustrofobiaa, vaikka en oikeasti pelkää suljettuja tai ahtaita tiloja. Oikea ongelmani ovt sosiaaliset pelot.
Kuitenkin nyt yritän parantaa tapoja, pieni askel kerralla. Kirjoitan muistamani valheet paperille, muistelen sen oikean tilanteen ja sen jälkeen kirjoitan totuuden. Yritän toistaa tuon säännöllisesti, nimittäin olen kertonut montaa valhetta elämäni aikana. Ja aloin pikkuhiljaa vastata kavereiden kysymyksiin oikein, toistaiseksi kerron totuuden, mutta toistaiseksi vain merkityksettömiin, kuten "mitä teit viikonloppuna". Tottakai en koko totuuden, mutta yritän olla sekoittamatta valheita mukaan. Seuraava askel on varmaan lempiasiat.