en voi itselleni mitään, pakko saada jotenkin ajatukset loppumaan ja sit vedän lääkkeitä paljon ja nukun sitten pitkään(tenox,rispendal,venlafaxin)..muuten vihaan nukkumista koska tiedän herätessäni olevani elossa ja tämä ainut keino nukkua ilman tuskaa...
mulla ois huomenna psykologi en tiedä pitäisikö kertoa totuus vai antaa kärsiä niin pitkään kuin olen ansainnutkin..ei mua enää voi auttaa ja parempi olisi vaan antaa minun kuolla...lääkkeiden avulla olen selvinnyt näin jo vuoden..ei maailma mua kaipaa...
mulla ois huomenna psykologi en tiedä pitäisikö kertoa totuus vai antaa kärsiä niin pitkään kuin olen ansainnutkin..ei mua enää voi auttaa ja parempi olisi vaan antaa minun kuolla...lääkkeiden avulla olen selvinnyt näin jo vuoden..ei maailma mua kaipaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika vääristyneen kuuloisia ajatuksia tuossa viimeisessä kappaleessa... toivoa kyllä on, älä siitä luovuta!
voit sanoa tosta lääkkeiden väärinkäytöstä, mutta siihen voi loppua lääkkeen tulo...
Minulla itsellänikin on taipumusta ottaa rankkojakin yliannostuksia että nukkuisi paremmin ja pitkään. Ei tätä paskaa jaksa muuten kuin että saa olla yli puolet vuorokaudesta rajoittuneessa tilassa.
Itse menin myöntämään sairaanhoitajalleni että tuppaan niitä nappeja napsimaan välillä ylimääräisiä, sillä seurauksella että lääkkeitä minulle toki vielä kirjoitetaan, mutta minä saan ne aina viikon annoksina.
Eikö se ole vain hyvä, että niiden antoa rajoitetaan, jos ei itse osaa hillitä niiden ottoa?
Jos tuppaa käyttämään liikaa ja määrät menevät ylitse, niin silloin on vain parempi, että kerrot hoitajalle ja sen jälkeen määräävät sinulle juuri viikon annokset.